I said no no no

Mä en oo koskaan -pelistä oli tossa aiemmin puhetta. Mulla oli siinä silloin aikanaan muutama täysin voittamaton valttikortti:

1. Mä en oo koskaan syönyt katkarapua
2. Mä en oo koskaan syönyt tonnikalaa
3. Mä en oo koskaan sammunut
4. Mä en oo koskaan oksentanut alkoholista johtuen

Tämän nykyisen parisuhteeni alkutapaileella sitten otin kaikki kiinni tossa känniyrjöilyssä. Ekan kerran laattasin about toisten treffien jälkeen, omille valkoisille kengilleni (ja punaviiniä oli juotu). Ensimmäisen puolen vuoden aikana suunnilleen joka toinen ilta ulkona päättyi pahoinvointiin. (Itse yritän selittää ko. ilmiötä sillä, että painoin noihin aikoihin jotain 40 kg, en sillä että olisin vaan juonut aika paljon.)


Sittemmin olen vähentänyt kyseistä toimintaa, vaikkakin poikaystäväni väittää (ja kertoo kaikille) (koko ajan), että joskus kesällä Kuudennella Linjalla, kun joku ulkomaalainen mimmi oli lämmitellyt sitä, olen muka ohikulkiessani ilmoittanut: "I'm his girlfriend. I'm going to the bathroom to throw up now. And when I come back, I'm still his girlfriend". Just. Täysin epäuskottava tarina, koska a) mä en oo koskaan menettänyt muistiani viinanjuonnista johtuen eli muistaisin jos tollaista olisi tapahtunut, ja b) mä en oo koskaan puhunut noin vammaisia juttuja tai noin huonoa englantia. Toisaalta, tuota iltaa seuraavana aamuna käsilaukustani löytyi puoliksi juotu piccolo-pullo Freixenetiä. Josta voi päätellä, että en mä ihan kunnossa ole ollut - mulla ei koskaan ole ollut tapana jättää täysin kelvollista skumppaa juomatta.


Olen siis jo pidemmän aikaa ollut (ja todennäköisesti täysin aiheesta) huolissani tulevasta alkoholismistani. Mulla, kuten 99 prosentilla suomalaisista(*, esiintyy suvussa sekä äidin että isän puolella reippaasti alkoholismia.


No, tässä taannoin opin psykologian tenttikirjasta, että ei syystä huoleen: Perinnöllinen alkoholismi (ja se paljon puhuttu alkoholismigeeni) koskee lähes pelkästään miehiä ja siihen sairastutaan melkein aina alle 25-vuotiaana. Muutaman viikon ehdin kippistellä vailla huolen häivää(**, kunnes tajusin, että ai niin, onhan sitten myös se toinen alkoholismityyppi, jossa alkkikseksi tullaan ilman mitään erityisiä geenejä, ihan vaan juomalla.


Ainoa pelastukseni viinanpirulta on ehkä urheilu(***. Ja opiskelu, sillä olen myös joskus lukenut, että jos oppii jonkun asian humalassa, voi myös palauttaa sen mieleensä vain humalassa. Ja musta tuntuu että on parempi idea vaan sinnitellä selvinpäin lukemisen ajan kuin joutua menemään tenttiin kännissä.


Puhuttiin juuri työkavereiden kanssa lounaalla, miten syvään istutettuna suomalaisissa on juopoksi leimaantumisen pelko. Esimerkiksi kun mennään duuniporukan kanssa syömään, ei kukaan uskalla tilata ensimmäisenä viiniä, eikä edes yhtä 12 cl:n lasillista voi juoda pöydän ainoana (Dokaa yksinään! Juoppo!). Saman ilmiön huomasin kun menin kerran maanantaina töiden jälkeen Alkoon ja törmäsin työkaveriin siinä ovella. Esitin etten muka tiedä mihin suuntaan se ovi aukeaa ja harhailin siellä hyllyjen välissä teeskentelemässä etten muka ihan tarkkaan tiedä missä kohtaa ne skumpat ja reilun kaupan punaviini siellä sijaitsee. Varmaan höpötin myyjällekin jotain enhän minä nyt normaalisti maanantaisin -läppää. Vähän sama ilmiö muuten kun tekee mieli automaattisesti alkaa selitellä Siwan kassalle, kun ostaa kortsuja tai hirveän määrän karkkia, että enhän minä itselleni jne, vaikka oikeasti onkin aikeissa paneskella holtittomasti ventovieraiden ihmisten kanssa ja sen jälkeen vetää ne kaikki karkit ihan yksin. Ja ehkä myös sipsipussin, jonka on käynyt ostamassa eri kaupasta ettei vaan sen ekan kaupan myyjä epäilisi bulimikoksi tai ajattelisi muuten pahasti.

*) se 1% on vanhoillislestadiolaisia tms


**) Ja kuka sanoi ettei opiskelu muka kannata?


***) Aamujooga/ -lenkki darrassa ei vaan ole se mun juttu

Lukulaari

Syksyhän on tunnetusti lukemisen ja kirjamessujen(* aikaa. Me perustettiin tyttöjen kanssa tossa joitakin vuosia sitten(** lukupiiri nimeltä Pilluusio(***. Sittemmin yksi jäsenistämme häipyi Lontooseen, toinen tekee vapaa-aikanaan väitöskirjaa(**** ja muut ovat alkaneet lisääntyä täysipäiväisesti, ja Pilluusio vähän niinkuin lopahti.

Koska lukupiirin puuttuminen ihmisen elämästä on traagista, päätin juuri että siirretään lukupiiri tänne. Tämän päätöksen sinetöi se kun huomasin äsken, että Blogger-lukijoideni ihanaan joukkoon on liittynyt erään mainion kirjablogin kirjoittaja, joka on täten haastettu/julkisesti pakotettu vastaamaan ao. kysymyksiin oitis.

Siis, mitä olette viime aikoina lukeneet? Mikä oli huippu kirja, mikä ihan paska? Uuden lukupiirin alkajaisiksi voisitte vastata vaikka seuraaviin kysymyksiin viimeaikaisia lukukokemuksianne koskien. Tai jos ei ole tullut lueskeltua lähiaikoina niin vaikka peruskoulussa luetutkin kirjat kelpaa. Paitsi jos aikoo vastata kaikkiin kysymyksiin Kalevala tai Tuntematon Sotilas(*****. Eikun kelpaa ne silti.

1. Mikä kirja itketti?


2. Mikä nauratti?


3. Mikä oksetti?


4. Mihin henkilöhahmoon samaistuit?


5. Minkä kirjan jätit kesken?


6. Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken?


7. Minkä kirjan luit uudestaan?


8. Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi (paitsi mulle nyt kahden kesken kun vartavasten kysytään)?


9. Mitä kirjaa suosittelet?


10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä (Esim. onko joku ihminen jossain joskus todella lukenut Alastalon salin alusta loppuun, josta kaiketi sopii olla ylpeä)?

Siltä varalta ettei kukaan vapaaehtoisesti viitsi vastata, niin luotan painostuksen ja pakotuksen voimaan ja haastan näin julkisesti edellä mainitun kirjallisuusihmisen lisäksi ainaskin Maman, Kivisen, Zepan, ja Katan.

Ja sitten vastaan itse vaikkei kukaan kysynytkään:

1. Jenny Downham: Before I Die. Itkin koko matkan Malagasta kotiin, mukaanluettuna monta tuntia odotusta erinäisillä lentokentillä.


2. Augusten Burroughsin koko tuotanto, jonka luin joskus syyskuussa putkeen. Aina välillä myös itketti ja teki mieli mennä halaamaan ko. ukkelia. Koska se on ihana ukkeli! Ja pirun hauska!


3. Ruth L. Ozegi: My Year of Meats. Tämän luin kyllä jo ehkä kymmenen vuotta sitten, mutta ei nyt tullut muuta yrjöttävää mieleen, ja toi osui silmään tossa kirjahyllyssä. Kamalaa luettavaa varsinkin kasvissyöjälle, kun ei tiennyt miten päin olisi kun lihateollisuuden tukemisen on jo lopettanut, eikä sen aktiivisempiin toimiin jaksa enää vanhoilla päivillä ryhtyä. Mutta tästä kaikesta huolimatta myös varsin viihdyttävä kirja eikä mikään saarnateos.


4. Riku Korhosen kirjan Hyvästi tytöt kertojaan siinä kohtaa (eli alussa, loppuun asti en vielä ole päässyt), missä se huomaa kauhuissaan että tytöt ei enää katsele sitä kun siitä on tullut vanha ja näkymätön. Ihan kuin minä (paitsi sanan tytöt kohdalle pojat).


5. Sadan vuoden yksinäisyys (TAAS) Maaginen realismi ja mä ei sitten vaan sovita yhteen. Olen liian yksiulotteinen ihminen tajuamaan tollasia hienouksia, saati sitten sitä että miksi pirussa niillä kaikilla henkilöillä pitää olla sama nimi!??


6. James W. Kalat: Biological Psychology. Ihan liian monimutkaista tällaiselle bimbolle ja aivan liian luonnontieteellistä tällaiselle sosiologille.


7. Dave Eggers: You Shall Know Our Velocity. Rakastuin tähän kirjaan tulisemmin kuin mihinkään kirjaan pitkään aikaan, ja mikä parasta, löysin rakkauteni kohteen ihan vahingossa ensin Rauman kaupunginkirjastosta (älkää kysykö), ja sitten vielä Porvoon WSOY:n myymälän ale-laarista kolmella eurolla. Luin nyt saman englanniksi ja voin todeta asiantuntevasti, että suomennoskin oli varsin pätevä.


8. Shopaholic and Baby. Ei varmaan tarvitse selityksiä. Paitsi että tähän kohtaan sopisi taas sellanen punastunut hymiö.


9. Joshua Ferris: Then We Came to the End. Jos jossain on joku jonkinsortin toimistossa töitä tekevä ihminen, joka ei rakastu tähän kirjaan, on siinä (henkilössä tai toimistossa) jotain epäilyttävää.


10. Marx: Pääoma I. (Alastalon salia en ole edes yrittänyt).

*) jotka mä henkilökohtaisesti koen ahdistavina, niinkuin muutkin messut ja väenpaljoudet

**) kun se oli muotia

***) kuten kaikki sivistyneet lukijani toki tietävät, on nimi lainattu Mika Waltarin runosta

****) vähän niinkuin minäkin, sillä erotuksella että sen väitöskirja on käytännössä valmis ja mulla on valmiina ehkä yksi sivu joka on kirjoitettu neljä vuotta sitten

*****) tai Moreeni, jos on sattunut käymään koulunsa Tampereella

Joo kato sulle jäi tää Musta Pekka-kortti

Veljeni esitteli juuri laskelmiaan aiheesta milloin voi lopettaa työnteon(*, siis noin niin kuin taloudellisen tilanteen puolesta. Voisi kuulemma tehdä sen heti ja elää melko leveästi loppuelämänsä tekemiensä sijoitusten ansiosta.

.

Varmaan ihan kiva tieto.

Hyvä että toi bisnesvaisto on meidän perheessä mennyt kokonaan tohon toiseen osoitteeseen. Mulle on nimittäin alkanut valjeta että kengät ei olekaan mikään maailman paras sijoitus eläkepäivien varalle. Ja se sanonta ”kun nuori mies (/nainen) juo viinaa, se on kuin pistäisi rahaa pankkiin” ei myöskään näytä pitävän paikkaansa.

,

*) ja se ei edes vihaa työtään

Om Shanti Om

Muistatteko kun viime talvena suunnittelin hippiretkeä Intiaan? No, jätin sen tekemättä tultuani viime hetkellä järkiini, kiitos Hesarin hiilijalanjälkitestin. Olen siis aina kuvitellut omatuntoni olevan ympäristöasioissa täysin puhdas, koska en ole syönyt lihaa 20 vuoteen enkä ajanut autoa koskaan(*. Ostokäyttäytymiseni suhteen olen sitten onnistunut kehittämään ilmeisen voimakkaan defenssimekanismin(**, ja lähdin ko. testin tekoon ihan voittajan elkein kuvitellen että kohta päästään kehuskelemaan kavereille pienellä hiilijalanjäljellä. .... Newsflash: Sata paria(*** lenkkareita ei ole mikään varsinainen ilmastoteko.

No, nyt sitten huomaan vahingossa tulleeni sellaiseen johtopäätökseen, että koska viime vuonna jäi matka väliin, mulla muka jotenkin automaattisesti on säästössä oikeus tehdä se matka tänä vuonna. Ja että myös ne silloin käsillä olleet rahat matkan toteuttamiseen olisivat edelleen joutilaana nurkissa pyörimässä. Pistämätöntä logiikkaa vai mitä? Vielä kun tähän lisätään se, etten ole ostanut yksiäkään lenkkareita kesäkuun alun jälkeen(**** - tähän aplodit ja hurraa-huudot - olen yhtäkkiä omasta mielestäni oikea ekoihminen ja ansainnut palkintomatkan Intiaan.

Jotenkin, kun tässä katselee ikkunasta ulos, näkisin, että parin viikon retriitti on ainoa mahdollisuuteni tulevasta talvesta selviämiseen. Tähän päättelyketjuun kuuluu myös se, että yhteiskunta säästää pitkän pennin kun ko. reissun avulla mahdollisesti vältytään yhden henkilön kaamosmasennukselta/ muulta sekoamiselta(***** ja tunnollisen veronmaksajan pitkältä sairauslomalta. Itse asiassa, sehän on vähintä mitä kaltaiseni kunnon kansalainen voi valtion- ja maailmantalouden hyväksi tehdä tässä vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa! Ja työnantajakin säästää pitkän pennin kun otan pari-kolme viikkoa palkatonta. Tällä kertaa olen hyväksymässä mukaani myös matkaseuraa, eli edellä mainitut säästöt voidaan itse asiassa kertoa kahdella. Ja lentomaksullahan voi aina näppärästi ostaa puhtaan omatunnon myös tuossa ikävässä ympäristöasiassa.

Joo, kyllä tää nyt näyttää siltä että mun olisi pakko lähteä vaikkei edes huvittaisi.

*)paitsi teininä ilman korttia muutaman kerran torin ympäri
**) joka vaan ihan raunorepomiehenä huutelee että ei ole huono juttu nämä kengät, hyvät on kengät, kivasti ostat vielä niihin sopivan käsilaukun
***) okei, noin sata paria
****) Muita kenkiä ei lasketa
*****) sekä ahkeran joogaamisen myötä myös tuki-ja liikuntaelinsairauksilta

Kaima

Huomasin juuri että mulla on kaima. Ja millainen kaima! No ihana! Ja se on ihan niinkuin minä:

.

Kaikkein innokkaimmin ruuasta innostuu Rätti-tyttö, ruokaa menisi paljon kun alkuun päästään.

.
Kaiman (joka muuten sittemmin on kasvanut isoksi tytöksi) olemassaolon lisäksi opin tänään myös sen, että jos on kauhea koirakuume, ei kannata lukea ihanaa Hesarin koirablogia. Aivan erityisesti ei kannata lukea "Pennun elämää" -tagilla merkittyjä kirjoituksia. Paitsi jos haluaa liikuttua kyyneliin työaikana.

Kuva: Koiran elämää

Parhaamme tehdään ja katsotaan mihin se riittää

.
Viime sunnuntaina oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua.

Aamu "valkeni" Maarianhaminassa tällaisena. Kuten huomaatte, sääolosuhteet suorastaan houkuttelivat ulos juoksemaan 21,1 kilometriä.

Pimeästä, kylmästä ja kosteasta säästä huolimatta ei auttanut kuin ryhdistäytyä ja todeta, että keskitytään omaan suoritukseen, parhaamme tehdään ja katsotaan mihin se riittää, voittoahan tänne on tultu hakemaan, ja pelataan vaan sitä omaa peliä.(*

.

Maalissa hymyilytti niin että naama meni tollaseen jännään solmuun.

Noin pitkässä lenkissä on se hyvä puoli, että sen jälkeen saa syödä ihan mitä vaan.




Ja juoda (Shamppanja ja kasvishampurilainen on muuten tosi elegantti yhdistelmä).

Mitali on hirveän näppärä esine. Sitä voi käyttää esim. ahvenanmaalaishenkisenä hiusnauhana mitaliriipuksella.(**
.


Ja tähän päättyvät urheilu-uutiset tältä vuodelta.


*) Myöhästyttiin kuitenkin pikkuisen lähdöstä kun oltiin vielä laittamassa hiuksia kun lähtölaukaus kajahti. Sanoisin että aika epäurheilijamaista toimintaa.

**) Oikeasti mulla on muuten silmissä myös ne värilliset osat.

Aina vaan Ateena

Vielä kerran Ateenasta, koska muistin juuri että joku tykkäsi valokuvapostauksista.

.

,

Tässä pakoilen Speedoihin pukeutunutta itä-eurooppalaista. Huomatkaa myös Akropolis.
...

,

Otan mielelläni kuvia itselleni rakkaimmista henkilöistä kuten ruoasta.

.

,

Jälkiruoan syötin kissoille.
.

.

Pääruoaksi niillä oli näköjään lintua (Mites toi viaton ilme? Ihan muina miehinä esittää söpöä vaikka suunnilleen linnun jalka vielä roikkuu suupielessä).

.

,

Kauheesti tyhjiä laseja mun kohdalla... Hmm.

,.,

Olin kokouksessa.
..

,

Pakollinen "Olen sentään käynyt ilmaisutaidon lukion" -otos.
.-

Kävin kerran ulkonakin. ,.

.

,

Siellä oli Aino-tohveleihin pukeutunut sotilas.

.

Ja amerikkalaisturisteja, joiden mielestä oli vitsikäs idea ottaa kuvia amerikkalaistovereistaan sen sotilasparan kanssa.

,

..,

Toisaalta, on olemassa myös suomalaisturisteja, joiden mielestä on hyvä idea ottaa kuvia itsestään yksin hotellihuoneessa.

,

THE END.

.

PS. Anni K huom: Jo kolmas kirjoitus ilman yhtäkään alaviitettä :)

Hesari = vitsikäs

Ainakin Hesarin taittajalla on ymmärrystä mustalle huumorille (klikkaa kuva isommaksi jos ei ole lukulasit mukana).
.