Kaima

Huomasin juuri että mulla on kaima. Ja millainen kaima! No ihana! Ja se on ihan niinkuin minä:

.

Kaikkein innokkaimmin ruuasta innostuu Rätti-tyttö, ruokaa menisi paljon kun alkuun päästään.

.
Kaiman (joka muuten sittemmin on kasvanut isoksi tytöksi) olemassaolon lisäksi opin tänään myös sen, että jos on kauhea koirakuume, ei kannata lukea ihanaa Hesarin koirablogia. Aivan erityisesti ei kannata lukea "Pennun elämää" -tagilla merkittyjä kirjoituksia. Paitsi jos haluaa liikuttua kyyneliin työaikana.

Kuva: Koiran elämää

Parhaamme tehdään ja katsotaan mihin se riittää

.
Viime sunnuntaina oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua.

Aamu "valkeni" Maarianhaminassa tällaisena. Kuten huomaatte, sääolosuhteet suorastaan houkuttelivat ulos juoksemaan 21,1 kilometriä.

Pimeästä, kylmästä ja kosteasta säästä huolimatta ei auttanut kuin ryhdistäytyä ja todeta, että keskitytään omaan suoritukseen, parhaamme tehdään ja katsotaan mihin se riittää, voittoahan tänne on tultu hakemaan, ja pelataan vaan sitä omaa peliä.(*

.

Maalissa hymyilytti niin että naama meni tollaseen jännään solmuun.

Noin pitkässä lenkissä on se hyvä puoli, että sen jälkeen saa syödä ihan mitä vaan.




Ja juoda (Shamppanja ja kasvishampurilainen on muuten tosi elegantti yhdistelmä).

Mitali on hirveän näppärä esine. Sitä voi käyttää esim. ahvenanmaalaishenkisenä hiusnauhana mitaliriipuksella.(**
.


Ja tähän päättyvät urheilu-uutiset tältä vuodelta.


*) Myöhästyttiin kuitenkin pikkuisen lähdöstä kun oltiin vielä laittamassa hiuksia kun lähtölaukaus kajahti. Sanoisin että aika epäurheilijamaista toimintaa.

**) Oikeasti mulla on muuten silmissä myös ne värilliset osat.

Aina vaan Ateena

Vielä kerran Ateenasta, koska muistin juuri että joku tykkäsi valokuvapostauksista.

.

,

Tässä pakoilen Speedoihin pukeutunutta itä-eurooppalaista. Huomatkaa myös Akropolis.
...

,

Otan mielelläni kuvia itselleni rakkaimmista henkilöistä kuten ruoasta.

.

,

Jälkiruoan syötin kissoille.
.

.

Pääruoaksi niillä oli näköjään lintua (Mites toi viaton ilme? Ihan muina miehinä esittää söpöä vaikka suunnilleen linnun jalka vielä roikkuu suupielessä).

.

,

Kauheesti tyhjiä laseja mun kohdalla... Hmm.

,.,

Olin kokouksessa.
..

,

Pakollinen "Olen sentään käynyt ilmaisutaidon lukion" -otos.
.-

Kävin kerran ulkonakin. ,.

.

,

Siellä oli Aino-tohveleihin pukeutunut sotilas.

.

Ja amerikkalaisturisteja, joiden mielestä oli vitsikäs idea ottaa kuvia amerikkalaistovereistaan sen sotilasparan kanssa.

,

..,

Toisaalta, on olemassa myös suomalaisturisteja, joiden mielestä on hyvä idea ottaa kuvia itsestään yksin hotellihuoneessa.

,

THE END.

.

PS. Anni K huom: Jo kolmas kirjoitus ilman yhtäkään alaviitettä :)

Hesari = vitsikäs

Ainakin Hesarin taittajalla on ymmärrystä mustalle huumorille (klikkaa kuva isommaksi jos ei ole lukulasit mukana).
.

Kansainvalisesti rajoittunut

Musta on kovaa vauhtia tulossa rasisti (Ensin haukuin ita-eurooppalaiset, nyt vuorossa saksalaiset). (Kohta tulee varmaan Facebook-kaverikutsu J. Halla-aholta). Mutta kun ihmiset ehdoin tahdoin haluaa vahvistaa kaikkia kansakuntaansa kohdistuvia ennakkoluuloja!

Tanaan aamupalalla todistin vieressa, kun viisihenkisen saksalaisperheen isa aamiaisen jalkeen kadesta pitaen (kirjaimellisesti) opasti lapsensa lataamaan lautasen tayteen ruokaa, laittamaan toisen lautasen paalle, molemmat piiloon selan taakse, ja kavelemaan ulos ravintolasta.

Apua. Sulla on varaa tuoda perheesi viiden tahden hotelliin, mutta ei ole varaa ostaa lapsillesi ruokaa? Sen sijaan haluat opettaa heidat kayttaytymaan hotelliaamiaisella juuri niin kuin stereotyyppiset saksalaiset kayttaytyvat hotelliaamiaisella (ja samalla, oikeastaan, varastamaan)? Lisaksi tassa hotellissa on kunnon edustus rikkaita amerikkalaisia turisteja, jotka kayttaytyvat juuri niin kuin stereotyyppiset rikkaat amerikkalaiset turistit Euroopassa kayttaytyvat.

Lopuksi luettelen tunnelman keventamiseksi listan kansallisuuksia, joiden edustajien kanssa olen tanaan ollut tekemisissa ja joita EN vihaa:

kreikkalaiset

espanjalaiset

belgialaiset

portugalilaiset

ranskalaiset

osa saksalaisista

britit

unkarilaiset

ja hollantilaiset

τρέχει λίπος τρέχει κορίτσι(*

Voi perse. Arvatkaa kenella on sunnuntaina ohjelmassa puolimaraton? Ja arvatkaa onko samainen henkilohahmo valmistautunut kyseiseen koitokseen lupautumaan vahingossa lenkille 30 asteen helteessa belgialaisen maratoonarin kanssa (10-tuntisen kokouksen paatteeksi)? Ja johtiko siihen ehka mahdollisesti se, etta edella mainittu henkilohahmo meni ehka vahan eilen illallisella mainitsemaan edella mainitun puolimaratonin, ja ehka samassa yhteydessa vahan liioittelemaan kuntoaan?

Ja arvatkaa oliko kyseisen belgialaisen mielesta hyva idea juosta noin tunti ylos (ja alas, mutta mun havainnon mukaan sita ylamakea oli 95% enemman) Akropolis-kukkulaa?

Lopputulos: Keskisyke 175, jotain 10 litraa hikoilua ja lenkin jalkeen oksennus.

Kaiken lisaksi Ateenassa ei ilmeisesti ole mitenkaan varsinaisesti muotia toi lenkkeily, jonka voi paatella mm. siita etta olin todellakin koko kaupungin ainoa ihminen juoksutrikoissa. Ja siita etta aina kun ohitettiin terassi, kaikki puhkesi hurraamaan(**. Mika ei ehka ollut mitaan maailman siisteinta.


*) huom puhun ja kirjoitan sujuvaa kreikkaa (Kiitos Internet)

**) ja huutelemaan kreikankielisia kannustuksia. Tai mista ma tiedan (onneksi) mita ne huusi. En esim. tieda miten sanotaan kreikaksi "vittu kun on rumat trikoot"

Ateenassa

Terveisia Ateenasta, jossa menee hienosti - lappari meni paskaksi jo matkalla, tyopuhelin ei toimi, unohdin ottaa siistit aikuiskengat mukaan (eli joudun joko edustamaan itseani, yritystani ja maatani turkoosi-violeteissa Nikeissa(*, ja siinahan nyt viimeistaan menee maine koko kansalta(**!) tai lahtemaan pikaostoksille, joka ei talla kertaa poikkeuksellisesti huvita yhtaan (EDIT - Sittemmin huvitti niin paljon etta hyva etten unohtanut menna koko kokoukseen).

Tulin murjottamaan hotellin katolle lainalapparin(*** kanssa, ja eikos tohon uima-altaalle pollahtanyt heti ensimmainen ita-eurooppalainen kollega, ita-eurooppalaiseen tyyliin liian pienissa ja liian harskeissa speedoissa. Joudun piiloutumaan aurinkolasien ja taman minikokoisen lapparin taakse (MISSA on tekoviikset silloin kun niita tarvitaan?!) ja toivomaan etta pliis PLIIS se ei tunnista ja ala puhua tyoasioista.

Haluan korostaa, etta ita-eurooppalaisissa ei sinansa lahtokohtaisesti ole mitaan vikaa. Mutta naissa mun projektiin ajautuneissa vaan jostain syysta ON.

TJEU: Kevaalla Brysselissa eras romanialainen tati lahetti mulle huoneeseen viestin(**** ennen kokousta, kokouksen aikana ja sen jalkeen. Lisaksi jouduin pitamaan kokouksen jalkeen sen kanssa parin tunnin palaverin (***** ja selittamaan toiseen (ja kolmanteen) kertaan kaikki samat asiat kuin virallisessa osuudessa, seka kuuntelemaan vaivaantuneena kun se kehui mua ylitsevuotavasti. Ja sen jokainen lause alkoi anteeksipyynnolla, paattyi kiitokseen, ja siina valilla esiintyi vahintaan kolme kertaa anteeksi ja kiitos.

Taman jalkeen se ehdotti illallista (ihan kuin ma OMALLA ajallani ja OMALLA rahallani haluaisin kaikista maailman ihmisista illastaa pelottavan romanialaistadin kanssa), josta kieltaydyin kohteliaasti. Jonka jalkeen jouduin pakoilemaan sita loppuillan. Tilanne huipentui siihen, etta se soitti mulle klo 01:30 yolla ja vaati saada tuoda mulle lahjoja. Kieltaydyin (en enaa kovin kohteliaasti) ja kaskin vieda ne lahjansa respaan, josta huolimatta pian kuului koputus ovelta (no en avannut).

Siita asti olen saanut lahes paivittain kilometrien mittaisia meileja ko. tadilta, ja arvatkaa onko se myos tulossa tanaan tanne. Ja arvatkaa pyysiko se jo etukateen mua illalliselle ja kanssaan Akropolis-museoon.

Ja tassa, hyvat naiset ja herrat, on samassa paketissa seka syy siihen, miksi suhtaudun epaluuloisesti ita-eurooppalaisiin, etta siihen, miksi valilla vihaan kansainvalisia hommia.


PS. Ennen kuin sanotte mitaan, niin ymmarran kylla etta monilla ns. ita-eurooppalaisilla mailla, ja aivan erityisesti Romanialla, on hyvin erityinen lahihistoria, joka luonnollisesti jattaa jalkensa ihmisiin. Ja olen kylla tollekin tadille oikeasti ihan ystavallinen.

PPS. Vastasin vihdoinkin kommentteihin tosta merkkipaiva-asiasta. KIITOS oli ihania kommentteja!

*) tai flip-flopeissa, tai Vansseissa, tai toisissa Nikeissa, tai toisissa flip-flopeissa, tai juoksukengissa. Aika hyva suoritus mun mielesta etta a) pakkaa kuudet kengat kolmen paivan reissulle ja b) ei siita huolimatta onnistu pakkaamaan yksiakaan missaan maarin tilanteeseen sopivia kenkia.

**) ja ministeriolta, lisaisi pomoni tahan

***) Selittaa aakkoset

****) joissa kertoi mita on tehnyt, mita tekee parhaillaan, ja kyselee mita pitaisi tehda seuraavaksi

*****) sen sijaan etta olisin painunut kaljalle muiden, normaalien eurooppalaisten kanssa

Roomassa

Jee, alla oleviin kysymyksiin on tullut hienosti vastauksia vaikka on viikonloppu! Jee #2, en siis ole ainoa nuhjake joka viettää viikonloppuaan koneen ääressä! Tosin omaksi puolustukseni haluaisin mainita, että olen viettänyt viikonloppua Raumalla. Näissä olosuhteissa ei mielestäni ole mikään varsinainen ihme, että ihminen ajautuu surffaamaan netissä tuntikausia lasittunut katse silmissään.

Ja Raumastahan tulee tietenkin väistämättä mieleen Rooma, jota kautta pääsemmekin varsinaiseen aiheeseen. Kommenteissa tohon edellispäivän kirjoitukseen toivottiin lisää valokuvia ja kirjoittamista useammin. Joten tässä on kuvia, ja jo toinen kirjoitus viikon sisällä (normaalin kerran kahdessa kuukaudessa -tahdin sijaan). Lisää toiveita otetaan vastaan!

Kuten kuvista näkyy, viime viikonloppuna käytiin siis Roomassa. Siellä oli ihanaa ja lämmintä. Sitten tultiin kotiin ja täällä oli maanantai ja räntäsade. Ja sitten jouduin Raumalle. En edes uskalla ajatella mitä seuraavaksi on odotettavissa. (Ranua?)

Tuli lomakuvista mieleen kun oltiin perheen kanssa Kreikassa vuonna 1984, ja äiti oli kirjoittanut valokuva-albumiin hänestä Ateenan Akropoliksella otetun kuvan kuvatekstiksi "linnanraunio ja naisenraunio", ja se oli musta hauskin juttu mitä ikinä on kirjoitettu.

Tuli vaan mieleen.