Tyttö sinä olet rätti

Too old for this shit.

2012-01-27T14:45:00.004+02:00

Siis tää nuoren miehen pyörittäminen on ihan liian raskasta, henkisesti ja fyysisesti. Olen alkanut ymmärtää että sille, että tässä iässä yleensä pidättäydytään tollaisista nuorukaisista, on ihan syynsä. Ei riitä resurssit moiseen ikäihmisellä, ei vaan riitä!

Ainoa pelastukseni tähän mennessä on ollut se, että kyseinen teini ei asu tällä hetkellä Helsingissä, joten saan sentään viikot levätä. Tai no, levätä ja levätä. Järkyttävä vaiva kun pitää koko ajan yrittää saada itsensä freesin näköiseksi tulevaa viikonloppua varten. Aluksi olin turvautumassa perinteiseen keinovalikoimaani eli Lancômen Genifiqueen ja Beyoncen paastoon, mutta sitten yksi pirullinen liikunnanohjaajakaverini sai herätyksen ja alkoi raahata mua päivittäin salille ihmeelliseen Suurin pudottaja -henkiseen kilvoitteluun, ja eihän sellaisesta tuu jumalauta mitään jonkun siirappiveden voimalla.

Haluan myös mainita, että on kerrassaan mieltä ylentävää käydä salilla ihmisen kanssa, joka on työnsä puolesta ihan super-sportti ja super-kaunis (aika lailla barbinuken näkönen mutta lihaksikkaampi, ja kauniimpi), kun koko muu sali vaan pysähtyy ja äijät seisoo rivissä kuolaamassa kun tää yksi loikkii siellä kepein askelin ja hymy huulilla. Kun taas itse puuskutat jossain nurkassa muodottomana klönttinä naama harmaana ja kylmän hien peitossa. Varsinkin jos sattuu olemaan sunnuntai, jota on edeltänyt lauantai, jolloin olet hätäpäissäsi treffejä jännittäessäsi vetänyt puoli askia röökiä. Lapset, älkää ikinä koskeko tupakkaan! Ainakaan, jos olette yhdeksän vuotta aikaisemmin hirveällä vaivalla pyristelleet eroon siitä. Järkyttävä morkkis ja JÄRKYTTÄVÄ hedari seuraavana päivänä (liittynee myös runsaaseen alkoholinkäyttöön ko. lauantai-iltana, mutta kyllä se niin on että tupakointi tosiaan saa darran aivan uusiin mittasuhteisiin). Tunsin siis siellä salilla hyvin konkreettisesti miten terva ja nikotiini vaan hölskyi menemään keuhkoissa. Ja sielussa. Toisaalta kyseessä saattoi olla myös uhkaavan infarktin tunne, jonka aiheutti nikotiinin ja alkoholin sijaan tuo edellä mainittu urheilijaystäväni. Tarinan opetus: alkoholi ja nikotiini on lähtökohtaisesti hyviä asioita, kunnes kuvaan astuu urheilija ja pilaa kaiken.

Koskin muuten viime viikolla ekaa kertaa elämässäni kahvakuulaankin. Olen tähän asti vastustanut niitä koska ne on niin muotia. Vähän niinku hot jooga, sitä vastustan kanssa. Ja tällä viikolla olen vajonnut niin syviin vesiin, että, jep, olen kokeillut myös elämäni ensimmäisen kerran hot joogaa. Ja siitä aiheesta en edes aloita, on muutenkin verenpaine tapissa ja infarkti alati nurkan takana näin vaaliaikaan. (Seuraava askel: zumba. Mä jotenkin tunnen sen luissani että tämä alamäki ei vaan voi johtaa muualle kuin zumba-tunnille).

Kaikkeen sitä ihminen ajautuu kun yrittää epätoivoisesti roikkua kynsin hampain kauan sitten kadotetussa nuoruudessaan. Onko joku pahainen teini muka kaiken tämän arvoinen? Mitä yhteistä mulla ylipäätään on jonkun 80-luvun lopulla syntyneen henkilön kanssa? Sen lisäksi siis, että kumpikaan ei muista mitään 80-luvusta, toinen siksi että ei ollut vielä syntynyt ja toinen siksi että oli kännissä senkin vuosikymmenen. Eiku hetkinen se oliki 2000-luku. Ja suurin osa ysäristä. Aaanyways.

Olen kallistumassa sille kannalle, että kyllä kahdeksan vuotta ehkä vaan on liikaa, ainakin tässä tapauksessa. Sehän on sama asia kuin jos itse pyörisin jonkun 41-vuotiaan kanssa, ja se nyt olisi ällöttävää. Miksi joku haluaa olla vanhuksen kanssa? Miksi?? Mitkä tollaisen juniorin motiivit on tällaisessa asiassa? Luuleeko se pääsevänsä kiinni isoon perintöön? Omat motiivit nyt on helppo ymmärtää, kun katsoo oman ikäluokkansa tarjoamia valinnan mahdollisuuksia (no okei, riippuu diggaako kaljamahoista vai ei). Mutta tämä toinen osapuoli, mitä se oikein ajattelee? Ymmärtäisin ehkä jos se olisi niin ruma tai ankea ettei saisi omanikäisiään mimmejä, mutta kun se EI ole. Onko sillä joku perversio? Miksi mä haluaisin hengata jonkun pervon kanssa?

Kaikkien osapuolten puolustukseksi täytyy muuten sanoa, että kaverini mukaan ko. teini näyttää 29-vuotiaalta. JA sama kaverini on sanonut aiemmin että mä näytän 28-vuotiaalta, eli TADAA! näytämme täysin normaalilta parilta. Siis tän kaverini mielestä. Ei mun. Nimittäin kun oltiin sunnuntai-aamuna teinin kanssa ulkoiluttamassa koiraa/ koiran kanssa ulkoiluttamassa teiniä, huomasin käveleväni koko ajan vaistomaisesti pari askelta sen takana, kun pelkäsin että poliisit on ihan just tulossa pidättämään mut lapsipornon hallussapidosta.

Petihommia

2012-01-12T09:46:00.017+02:00

Ette muuten arvaa kenellä on darra, taas. Ruvettiin kokoamaan likkojen kanssa toissapäivänä mun BoConceptin sänkyä, ja se oli jumalauta hirveämpi tragedia kuin yksikään Ikean telkänpönttö. Luulisi että tuhannella eurolla saisi muutakin kuin kasan lautoja, säkillisen ruuveja ja helvetin huonot ohjeet, mutta ei. Siinä vaiheessa kun makuuhuoneesta huudettiin että miksi täällä ruuvipussissa on PORANTERÄ, päätin että nukun patjalla (kuten piritorille toki sopii). (Vien siis sen patjan piritorille koska ei se mun kämppään ainakaan mahdu, se on ihan täynnä jotain faking ruuveja ja lautoja). Joten jouduttiin vetämään neuvoa-antavaa punkkua kaksin käsin ja lopulta poltin TAAS tupakan(*.

Sitten kaverini vielä pakotti mut lähettämään sille teinille viestin että ootko tulossa tänne viikonloppuna vai kootaanko me turhaan tätä saatanan sänkyä. Johon se vastasi jotain ihan tosikkomaista että pölöpölöpölö ai mua vartenko te sitä kasaatte, josta me vedettiin herneet nenään ja vastattiin sille että tottakai, ajateltiin ruveta pitämään täällä nuorisohostellia. Ja sit naurettiin räkäsesti 15 min. putkeen (ja mentiin röökille)(**.

Eilen se häkkyrä sit saatiin lopulta kasaan, mutta ensin paikalle tarvittiin mies ja pora, ja laatikollinen valkoviiniä(***. Kyseinen sänky on kyllä suurin kusetus mihin oon vähän aikaan törmännyt, ja mä olen sentään tullut kusetetuksi usein. Tollanen tyhmän näkönen kehikko, tuhat euroa kiitos. Ainoa hyvä puoli siinä sängyssä on patja, ja sekin on Ikeasta. Tarinan opetus: palkan pitäisi määräytyä älykkyysosamäärän mukaan, eli tällaiselle urpolle ei pitäisi antaa senttiäkään ylimääräistä kun en osaa niiden rahojeni kanssa yhtään käyttäytyä.

Loppuun kuvareportaasi remonttihommista kun ette kumminkaan usko että ollaan oikeasti tehty muutakin kuin dokattu.

1. Naiset asialla, ei tuu mitään. Ja lasikin on tyhjä ennen kuin on yhtään ruuvia ruuvattu (vasaralla).

2. Tadaa, mies paikalla, universumi tasapainossa. Kyllä se on kuulkaa ihmiset niin että miehille kuuluu miesten hommat (työnteko), ja naisille naisten hommat (vierestä katsominen ja ohjeistus. Ja ajattelu). Huomatkaa erityisesti karvainen työnjohtaja, hänkin on nainen.

Todettiin muuten akkain kanssa että se on jotenkin tosi kuumaa kun miehillä on aina kaikkia työkaluja. Otin kuvan poranteristä kun ne oli niin maskuliinisia. Huh!

Se hyvä puoli tässä sängyssä kuitenkin on, että sen alakertaan mahtuu kaksi henkilöä, testattu on. Eli mulla on nyt vierashuone. Tiedoksi vaan jos tarttette joskus majoitusta piritorin suunnalta ja/tai haluutte piilottaa pari ruumista.

*) Lopetin tupakanpolton kun täytin 25, eli todella, todella monta vuotta sitten. Sen jälkeen olen ollut hyvin ehdoton ja johdonmukainen siinä asiassa, että en edes katso röökiä päin, enkä todellakaan yritä mitään sellaista "mä poltan vain yhden silloin tällöin kun käyn ulkona" -juttua. No, täten olen viimeisen kahden viikon aikana polttanut kolme (3) tupakkaa. Joten tässä sitä taas mennään, tervetuloa keltaiset kynnet ja harmaa iho.

**) Teinin puolustukseksi täytyy kyllä sanoa, että se seivasi tilanteen heti seuraavassa viestissä, joka aiheutti sellasen kollektiivisen AAAAWWWWWWWWWW -huokauksen. Ja jouduttiin toteamaan että se kumminkin tietää mistä naruista pitää vedellä kun täti-ihmisten kanssa asioidaan.

***) Mainitsin tossa äsken kahvihuoneessa, että sängyn kokoamiseen tarvittiin miestä, niin heti oli joku nuori harjoittelijamimmi kiljumassa että EI SAA SANOA NOIN, MÄ EN KESTÄ YHTÄÄN TOLLASTA! NAINEN PYSTYY KAIKKEEN MIHIN MIEHETKIN! Mä olin vaan että voi sua tyttö, tollanen idealisti mäkin olin silloin nuorena naistutkimuksen opiskelijana. Kyllä säkin vielä tosta viisastut ja opit että miehiä kannattaa imarrella esittämällä avutonta, koska silloin ei tartte tehdä itse mitään ja voi keskittyä oleelliseen eli viinitonkan tyhjentämiseen.

Kuinka nuori on liian nuori?(*

2012-01-10T19:10:00.001+02:00

Jostain syystä mun aikuisen naisen charmi on aina vedonnut nuoriin miehiin. Kaikki alkoi opiskeluaikoina - Ja nyt seuraa esimerkki porttiteorian pirullisesta toiminnasta käytännössä.

Noin 22 vuoden ikään asti seukkailin normaalisti, eli itseäni 1-2 vuotta vanhempien poikien kanssa. Kaikki oli siis kivasti ja tervehenkisesti. Kunnes alkoi hidas, mutta varma (ja sittemmin kiihtyvä) alamäki. Ensimmäisenä kuvaan astui itseäni kolme vuotta nuorempi hahmo, jonka kuitenkin torjuin määrätietoisesti huomattavan alhaiseen ikään vedoten. Noihin aikoihin torjuin vuosien ajan määrätietoisesti myös itseäni vuoden ja itseäni kaksi vuotta nuoremmat henkilöt(**.

No. Seuraavaksi tapasin itseäni vuoden nuoremman henkilön, joka oli sen verran kypsän oloinen, että kelpuutin sen seuraani. Ja tadaa! Eipä aikaakaan kun huomasin seurustelevani pitkään ja hartaasti kolme vuotta itseäni nuoremman pojan kanssa. Jota tosin edelsi järkyttävä tahtojen taistelu ja vakuuttelu. Ja kriisi, koska kun alettiin seurustella tämä henkilö oli armeijassa. Armeijassa! Ja itse olin AIKUINEN. (JA pasifisti. Josta johtuen en ollut edes teininä seukannut kenenkään inttijäbän kanssa. Pthyi.)

Sen jälkeen skarppasin ja olin fiksusti avoliitossa itseäni neljä vuotta vanhemman ja muutenkin aikuismaisen miehen kanssa. Kunnes tuli ero, jonka jälkeen räjäytin pankin seurustelemalla kuuden ja puolen vuoden ajan itseäni viisi vuotta nuoremman ihmisen kanssa.

...Dym dym dym DYM: Seuraava askel, kahdeksan vuotta nuorempi henkilö. I've hit the bottom.

Itse olin jyrkästi sitä mieltä että tämä menee ehdottomasti liian pitkälle, ja tunsin itseni sen nuoren komistuksen rinnalla Mervi Tapolaksi (paitsi vielä vähän elähtäneemmäksi). Kelatkaa nyt millainen on 25-vuotias mies - no sellanen freesi, puhtoinen, rypytön ja kimmoisa. Kun taas 33-vuotias nainen on sanalla sanoen kaikkea muuta kuin kimmoisa. Kysyin itseltäni: haluanko todellakin olla se taho joka on todistamassa kun joku viaton lapsiparka näkee ensimmäisen kerran elämässään selluliittia?

No, sitähän minäkin. Kunnes kaverini, jonka kanssa olin ulkona kun tähän nuorison edustajaan törmäsin, vakuutti mut jollakin sairaalla tavalla siitä että ei se nyt niin nuori ole. Ja vaikka olisikin (eli on) niin sehän nyt on pelkästään muodikasta, ja sitäpaitsi toi on niin saatanan komea että ikä on vaan numero. Jne.(***

Joten nyt olen ajautunut vielä näin jälkikäteen tekstailemaan sen tyypin kanssa (mä oon niin vammanen) ja ollaan suunnilleen sovittu treffit ensi viikonlopulle. Joka saattaa johtua siitä että eilen kun tämä kaverini(**** mua näihin viesteihin yllytti, joko oltiin tai ei oltu vahingossa kaljalla.(***** Eli olin ihan liian rohkaistuneessa tunnelmassa viestittelemään minkään teinin kanssa.

Tarinan opetus: Pitäisi kuunnella äitiä. Aina. Nimittäin kun erosin, olivat suunnilleen ensimmäiset sanat äitini taholta: "No, nyt otat jonkun aikuisen miehen". Edellisellä kerralla kun erosin, ohje kuului: "No, seuraavaksi otat jonkun rikkaan miehen". En tosin tiedä onko toi jälkimmäinen vielä voimassa vai kumoaako uudempi neuvo sen. Mutta joka tapauksessa tässä on nyt käsillä henkilö joka ei ole vanha eikä rikas, niinkuin ehkä jo päättelittekin. Tosin hän opiskelee oikiksessa eli ehkä siitä sitten tulee rikas, jonain päivänä. Hamassa tulevaisuudessa. Kun itse olen jo ajat sitten kuollut vanhuuteen.

Ja sitten taas toisaalta, eräs ystäväni on ollut jo vuosia onnellisessa parisuhteessa, jonka osapuolten välillä on ikäeroa yli 20 vuotta, eikä sitä pidä kukaan yhtään kummallisena. (Paitsi minä, joka tietysti suhtaudun asiaan lapsellisesti hihitellen). Mutta juttu onkin siinä, kuten arvaatte varmaan, että tässä tapauksessa se vanhempi osapuoli on mies. Huoh. Tarinan opetus nro 2: Maailma on yksi iso kaksinaismoralismi. (Tässä käytetään samaa kieliopillista logiikkaa kuin Sauli Niinistön "Presidentti on työ" -sloganissa). ( -> Tarinan opetus nro 3: Älkää helvetissä äänestäkö Niinistöä.)

*) Mä tunsin muuten itseni vähäsen Carrie Bradshaw'ksi kun kirjotin ton. Se oli ihanaa!

**) Nyt kun mä tätä muistelen niin nääkin oli tamperelaisia räppäreitä kaikki kolme, eli tässäkin on joku porttiteoriajuttu käynnissä. Nimittäin sittemmin olen ajautunut salakavalasti yhteen viiden eri henkilön kanssa, jotka edustavat ko. alueen ko. ammattikuntaa. No ok "ammatti"kuntaa. Ei saatana miksi mun pitää jakaa täällä kaikki synkimmät salaisuuteni? Mulla on joku häiriö. Ehkä ekshibitionismi? Masokismi?

***) Toinen kaverini, jolle asiasta olen hiiskunut, totesi rohkaisevasti: "Eikun se on just hyvä! Nimittäin jos päädytte yhteen ja otatte vakuutuksen niin sä saat nuorisoalennusta! Mäkin sain vielä viime vuonna mun miehestä sitä. Näinä aikoina on oltava taloudellinen". (Minä: "Ootsä ottanut sun miehelle seuraeläinvakuutuksen?", kaveri: "Kotivakuutuksen. Idiootti.")

****) joka itse by the way seurustelee onnellisesti henkilön kanssa, joka on a) häntä tervehenkiset kolme vuotta vanhempi ja b) sen näköinen, että kulkee meidän kaveripiirissä nimellä Man God. Että hyvä siinä on huudella.

****) maanantaina. I rest my case.

Goin' Down

2012-01-09T12:42:00.004+02:00

Uusi vuosi ja uusi To Do -lista!

Vietä darrapäivää kuvittelemalla, että lentosi työmatkalle lähtee klo 18.20. Huomaa klo 15, että 18.20 ei itse asiassa olekaan lennon lähtöaika Helsingistä vaan saapumisaika Brysseliin. Aloita päätön ryntäily ympäri kaupunkia: Sieppaa koira kainaloon ja kuskaa se hoitoon Lauttasaareen, jossa huomaat, että Brysselissä tarvitsemasi paperit ovat työpaikalla Helsingin keskustassa. Ryntää työpaikalle, ryntää kohti kotia ja huomaa kesken matkan, että passisi on työpaikalla. Palaa sinne, ryntää kotiin pakkaamaan laukku, ryntää lentokentälle, juokse koko matka portille ja syöksy koneeseen sekuntia ennen portin sulkemista, viimeisenä matkustajana, tuskanhien peitossa, hengästyneenä ja ahdistuneena alati voimistuvasta tunteesta, että urasi on veitsenterällä. Suorita koko em. ryntäily luonnollisesti taksilla.(*- Check!

Aloita kummallinen perinne pitää jatkoja sunnuntaisin - Check!

Vietä darrapäivää belgialaisessa vastaanottokeskuksessa(** - Check!

Osallistu Overeaters Anonymous -kokoukseen(*** - Check!

Herää samasta sängystä tamperelaisen räppärin kanssa(**** - Check!

Herää samasta sängystä itseäsi 8 vuotta nuoremman miehen (pojan?) kanssa - Check!

Ilmoittaudu kaiken kaaoksen ja rappion keskellä puolimaratonille ja joogahaasteeseen - Check ja check. Seuraava askel: sydänkohtaus.

*) Voin kertoa että ei tullut halvaksi, ja että taksikuskia huvitti. Erityisesti se kohta, jossa tyyppi syöksyy rapun ovesta sisään ja juosten viisi kerrosta ylöspäin hengästyneenä verkkarit jalassa, tukka pystyssä ja vanhan viinan hajuisena, ja kaksi minuuttia myöhemmin purjehtii ulos muina virkamiehinä jakkupuvussa, nuttura päässä ja lentolaukku pakattuna.

**) En muuten todellakaan suosittele.

***) Puolustuksekseni on pakko mainita, että en todellakaan ajautunut ko. kokoukseen oma-aloitteisesti, vaan mut pakotti sinne kaverini, joka on itse AA:ssa ja käyttäytyy kuin uskoon tullut. Eli sen lisäksi että puhuu tauotta 12 askeleen ohjelmasta ja riippuvuuksista, diagnosoi erilaisia riippuvuuksia myös ympärillään ja haluaa levittää ilosanomaa raahaamalla kaikki muutkin johonkin kokoukseen. Itselleni on tähän mennessä ehdotettu seuraavia: AA, Al-Anon, AAL , ABA, OA. Seuraavaksi odottelen kutsua NA:han.

****) Voi kun mulla olisi tähänkin kohtaan tarjota joku puolustus. Mutta ei.

Thank God

2011-12-09T10:22:00.005+02:00

On ollut taas aivan fantastinen viikko. Tai oikeestaan ihan tuosta viime kirjoituksesta asti on ollut arki yhtä juhlaa(*. Tällaista To Do -listaa oon käynyt läpi:

Vietä yksin Münchenin lentokentällä 11 tuntia päivänä a. (ja missaa siitä johtuen kolme kokousta ja yksi työillallinen) ja 6 tuntia päivänä b. - Check!

Ota tatuointi jossa on kirjoitusvirhe(** - Check!

Kuule mm. ex-anopiltasi että ex-miehelläsi on uusi tyttöystävä, joka on itse asiassa ollut kuviossa jo silloin kun ex-mies ei vielä ollut ex - Check!

Kehitä huoltajuusriita koirasta - Check!

Hanki orastava aikuisiän akne ja kunnon mood swingsit lopettamalla e-pillerit - Check!

Saa dramaattinen ja yliammuttu raivokohtaus kohdassa 5 mainittujen mood swingsien vallassa kohdassa 3 mainitulle ex-miehelle - Check!

Istu kokouksessa rakennuksessa joka on entinen SS-kasarmi (ja ilmeisen ylpeä siitä), ja kerro joka toisessa lauseessa huono natsiaiheinen kasku - Check!

Kehittele samaisella reissulla romanssi hollantilaisen kollegan kanssa - Check!

Elvytä pikkuhiljaa nuoruuden aikainen syömishäiriö - Check!

Nuku pommiin komeasti(*** ja myöhästy monta tuntia virkatehtävästä, koska olet ollut edellisenä iltana dokaamassa Petri Nygårdin kanssa - Check!

Siis luojan kiitos on perjantai. Huonot uutiset: tänään on duunin pikkujoulut, joista on bussikuljetus jatkoille, jotka on Kallessa. Jossa on sinkkuilta. Ja sen mä vaan sanon että siihen bussiin ei ole mitään syytä astua jalallaankaan, mieluummin vaikka kävelen kotiin. Mulla on nimittäin sellainen hirveä pelkotila, että sen bussin ovet on säpissä eikä ketään päästetä ulos ennen kuin Kallen ovella, ja mitä jos mää vahingossa ajaudun virran mukana sinne sisään ja lähden vahingossa jonkun pukumiehen matkaan? Esim Ilkka Kanervan tai vastaavan? Mä jotenkin näkisin että se sopisi täydellisesti tohon edellä listattuun epäonnistumisten sarjaan.

*) tai kuin kanarianlomaa, niinku Raimssi sanoisi. Jos ette tiedä kuka on Raimssi niin hävetkää.

**) No ok nyt on pakko vähän lieventää ja mainita, että kyseessä ei ole Martina Aitolehden tatuointi -tyyppinen virhe vaan ainoastaan yksi a:lta näyttävä o. Jonka voi korjata, ehkä.

***) Kelatkaa tätä skenaariota: Olet nukkumassa ja ihan täydessä unessa kun hotellihuoneen puhelin soi. Sinä: Haloo?? (vihaisesti ja täydessä unessa), assistentti (paniikissa): Mitäsiellätapahtuu? Onkosullakaikkikunnossa?, sinä (edelleen vihaisesti ja unessa): Onko SULLA kaikki kunnossa? Mitä sää tänne keskellä yötä soittelet?, assistentti: Kello on kohta yksi! Sun piti olla siellä ja siellä yhdeksältä! (jne) . Ja sillä välin kun olet nukkunut tyytyväisenä pimennetyssä huoneessa puhelin äänettömällä, on puoli ministeriötä ollut pois tolaltaan luulleessaan, että olet saanut sairauskohtauksen ja kuollut, ja yksi henkilö ko. ministeriössä pois tolaltaan luullessaan, että "virkanainen on kaapattu" (suora lainaus).

Tulis luoti ja tappais

2011-11-21T09:10:00.000+02:00

HUOMENTA! Vittu miten virkeä olo! Viikonloppu meni tuollaissa tunnelmissa, tämänhetkinen olotila on (lievästi sanottuna) sen mukainen. Saavuin juuri työpaikalle vain huomatakseni, että mulla alkaa tossa vartin päästä esitys valtioneuvoston linnassa. Aiheesta, josta en nyt just ole ihan varma, että mitä se ylipäätään tarkoittaa. Äsken tuli viesti oravanpyörästä hypänneeltä veljeltäni Macaon saarilta: "Täällä on +30. Oikein mukavaa alkavaa työviikkoa!"

Social Butterfly

2011-10-31T19:48:00.006+02:00

Pitäisikökö huolestua kun koiralla alkaa olla vilkkaampi seuraelämä kuin itselläni?

Toisaalta, ei kai se ole mikään ihme että kaikki haluaa hengata tyypin kanssa, joka näyttää tältä.

"Voisinko saada taksirahaa, olen lähdössä kylään."

Lauantaina hän muun muassa oli illalliskutsuilla (alkuruokana tarjoiltiin poronluu, pääruoaksi liha-luumössöä) ja huomenna hän lähtee rentoutumaan saaristoon.

Mietin illalla että ihan kiva kun koira on pois pari päivää niin voin elää taas kuin huoleton, riippumaton nainen. Tehdä kerrankin kaikkea mitä ei koiran kanssa voi.

Eli... öö... ööö.. tehdä sikana ylitöitä? Pestä pyykkiä ja imuroida kovaäänisesti? Kutsua kylään jonkun joka pelkää koiria? Jättää ruokalautasen sohvapöydälle vartioimatta? Voi kun kiva!

Sitten makasin selälläni pimeässä huoneessa ja tuijotin kattoa lasittunut, tyhjä katse silmissäni. Ehkä myös vähän ikävöin koiraa etukäteen ja surin hiljaista, kylmää asuntoa, jossa kukaan ei ole odottamassa työpäivän jälkeen.

Please don't take him just because you can

2011-10-30T11:15:00.000+02:00

Sellaista vaan tässä mietin, että jos tää ylitarkastajan homma ei natsaa, voisin ehkä ryhtyä country-laulajaksi. Näkisin että siihen olisi kaikki edellytykset. Viinanpolttama ääni - check, elämänpolttama olemus - check, raskas elämä ja synkkä menneisyys -check, katkeroitunut asenne - check! Toi pukeutuminen ja tukkalaitteen dramaattisuus vaatii vielä vähän hiomista, mutta muilta osin se on kyllä siinä.

Syy hiljaisuuteen

2011-10-25T08:30:00.001+03:00

Tilanne on nyt kuulkaa siinä määrin dramaattinen, että uudessa työpaikassani ei pääse työkoneella Bloggeriin! Tietoturvasyistä!! Järkyttävää. Olin jo soittamassa help deskiin että koneeni on rikki, mutta sitten mulle kerrottiin että ei tietenkään tollasille sivuille pääse, tietoturvasyistä. Ja luultiin että vitsailin kun en tuollaista päivänselvää asiaa tajunnut(*. Hmph.

Siinä kohtaa joutui siis ensimmäistä kertaa miettimään että tuliko tässä nyt sittenkin tehtyä virhe. Toista, kolmatta ja neljättä kertaa pohdin asiaa, kun kalenteri muistutteli vanhan työpaikan työmenoista, jotka on järjestäen paljon hauskemman kuuloisia kuin nykyiset. Kyllä vaan oli kuulkaa elämä järjestömaailmassa ja monikulttuurisessa työympäristössä huomattavasti värikkäämpää kuin tämä virkamiehenä(** olo.

Vaikka on se vaan mukavaa ja lohdullista, että kalenterissa on koko loppuvuodelle myös kaikki vanhan työpaikan tapahtumat. Voin elää rinnakkaistodellisuudessa ja kuvitella olevani edelleen hulvaton projektipäällikkö enkä pölyinen ylitarkastaja. Paitsi että en voi - tällä hetkellä asuuni kuuluu nuttura (!), korkokengät (!), suorat housut (!!) ja valkoinen paitapusero (!!!). Ei olisi ikinä mennyt tällainen läpi kolmannella sektorilla. Siellä kun tulin paikalle yhtään Reino-tohveleita ja rikkinäisiä farkkuja muodollisemmassa asussa niin heti arvattiin että nyt on joku käynyt työhaastattelussa. Hyvät puolet nykyisessä tilassa: Kerrankin on jotain hyötyä siitä että on nuorena plikkana ollut au pairina. Osaan meinaan silittää erittäin hienot prässit ko. suoriin housuihin(***.

Olen tosiaan joutunut tekemään kymmeniä vastentahtoisia vaateostoksia ihan työnkuvan takia, siis haalimaan kaiken maailman paitapuseroita ja suoria housuja. Ensimmäisellä viikolla jouduin mm. kaksi (2) kertaa aamulla töihin kävellessäni ostamaan kesken matkan uudet kengät, kun jalassa olevat hiersi liikaa(****. Toisella asioin ensimmäistä kertaa elämässäni Hakaniemen Sokoksella, kun se oli ainoa joka sattui olemaan kohdalla ja lisäksi auki siihen aikaan. Ja herranen aika että oli muuten rumia kenkiä Sokoksella! Kuka siellä muka käy? Ai niin, minä. Mikä pahinta, ne rumat kengät maksoi yli satasen. Satanen! Rumista korkokengistä! Kyllä se iso palkka tosiaan tulee ihan tarpeeseen, ei oo halpaa olla virkamies I tell you.

*) Siitä muuten tietää että henkilö on ns. väärässä paikassa kun jatkuvasti luullaan että hän vitsailee, vaikka on ihan tosissaan. Ja päinvastoin.

**) Jep, olen nykyään mies. Mulla on siitä todisteena paperi otsikolla "Nimittäminen virkamieheksi virkasuhteeseen".

***) Au pair -perheeni keskushahmo oli 4-vuotias minikokoinen intialaispoika, ja kun puolisen vuotta silittää sellasia about 5 cm x 10 cm -kokoisia koulupukuja, niin sitä osaa loppuikänsä sujuvasti silittää vaikka unissaan ja silmät kiinni ihan mitä vaan, näköjään.

****) En siis ole viimeiseen n. 20 vuoteen juurikaan käyttänyt muita kenkiä kuin Nikejä ja Vansseja, ja ekat viikot virkamiehenä oli molemmat kantapäät ihan verillä jatkuvasti. Mutta ei ole enää, joten olen nyt sit vissiin aikuinen. Kelatkaa, olen ostanut jopa virkamiestyyliin sopivat kumisaappaat.

Perusperjantai

2011-09-03T20:31:00.006+03:00

Oli meinaan sellaset perjantaihulinat eilen että ihan meinasi itseänikin naurattaa: a) varasin huomisaamuksi lennot Kreikkaan itselleni ja ex-/nyk.-/who knows-poikaystävälleni, b) kävin taksilla Vantaalla(* Ruudolfin keikalla (eikä maksanu kuin 50 euroa/ suunta. Ja kyllä sinnekin kai bussilakin olisi päässyt, tai junalla) ja c) otin lopputilin.

Eikä ollut muuten eka kerta kun otin vahingossa loparit, niinkuin uskollisimmat lukijat saattavat muistaakin. Tällä kertaa oli oikeasti vaikea päätös, kun nykyinen työ on ihan ok myös. Ja mulla on ehkä maailmanhistorian ensimmäinen pomo, josta kukaan sen alaisista ei kertakaikkiaan pysty keksimään yhtään negatiivista sanottavaa. Tuli siinä tippa silmään yhdeltä jos toiselta osapuolelta kun asiasta hälle kerroin(**.

Ensimmäistä kertaa kävi myös niin, että kun yritin irtisanoutua, yritti pomo puhua jäämään. Oli valmis tarjoamaan uutta, isompaa projektia, pidempää työsopimusta, kuuta taivaalta jne. Mutta kyllä se vaan on niin että dollarinkuvat ne kiiluu hipinkin silmissä, ja päädyin lähtemään isompien rahojen perään (uusi palkka on melkein tonnin enemmän kuin nykyinen)(***.

Vitsikkäintä tässä tarinassa on se, että tuleva tittelini on ylitarkastaja, englanniksi Senior Adviser (joo, se ei tosiaan ole mr. Chief Inspector vaikka voisi luulla!). Kyllä mä näkisin että siinä vaiheessa pitäisi viimeistään tajuta olevansa vanha, kun toimenkuvassa esiintyy sana seniori. Ja siitä pitäisi tajuta olevansa maailman tylsin tyyppi kun tulee 150 hakijan(**** joukosta valituksi tollaiseen maailman tylsimmän virkamiehen hommaan. Otin sen valinnan itse asiassa vähän henkilökohtaisena loukkauksena. Teki mieli huutaa (ja itkeä) että näytänkö mä jumalauta oikeesti joltain ylitarkastajalta. No en näytä!

Siis seuraava osoite: jakkupukukauppa. Tulevalla työpaikalla on pukukoodi, olen kuullut. En sitten tiedä mutta sellainen aavistus mulla on, että siihen hyväksyttyyn koodistoon ei sisälly neonväriset Air Maxit, hupparit, rikkinäiset farkut eikä edes Reino-tohvelit tai college-housut (jollaisiin olen ehkä nykyisessä toimessani joskus sonnustautunut. Ja olen saattanut juoksutrikoissakin joskus toimistolla näyttäytyä, ehkä). Tämä siis tarkoittaa sitä, että joudun mahdollisesti hakemaan silitysraudan vintiltä. Ja ostamaan sukkahousut, herra armahda! Kelatkaa nyt jos jokainen aamu alkaisi sillä että vedät sukkahousut jalkaan. Se vastaa ehkä mun käsitystäni helvetistä. Ja pitääkö mun nyt alkaa käyttää beessiä(*****? Ei saatana.

Tai sit mä olen vaan ihan oma itseni ja sellainen uudenaikainen ylitarkastaja. Aion joka tapauksessa ehkä heti ekana aamuna vetää ton ylläolevan biisin, ja ylipäätään aina kun jotain ylitarkastan. Siitä tulee ehkä mun teemabiisi. Kai nyt jokaiseen ministeriöön yksi valkonen (keski-ikäinen, naispuolinen) Ice Cube mahtuu?

*) Siinä vaiheessa tajuttiin olevamme väärässä paikassa kun baaritiskillä kaikki tilasi Ville Vallattomia eikä siellä myyty skumppaa.

**) Siis ei siitä asiasta ettei siitä keksi negatiivista sanottavaa vaan siitä että aion ehkä lähteä.

***) Kivasti on puolessatoista vuodessa idealismi karissut - 1,5 v sitten nimittäin lähdin 500 euroa pienemmällä palkalla ja 3 vuotta lyhyemmällä työsopimuksella noihin maailmanparannushommiin. (No ei se pirulainen siinä ajassa parantunut joten mä sit kyllästyin ja luovutin).

****) jotka todennäköisesti on toinen toistaan tylsempiä tyyppejä nekin

*****) Mietin ihan tosissani hetken että kirjoitetaanko se "beeschi". Oli meinaan (luojan kiitos) eka kerta elämässä kun oli tarvetta ko. sanan kirjoittamiselle, joskaan ei varmasti viimeinen kun ottaa huomioon tämänhetkiset uranäkymäni.

Mistä tietää että on vanha vol. 24654

2011-09-01T10:00:00.001+03:00

No siitä että mun kaverin, joka on tasan mun ikäinen, lapsi on nyt samanikäinen kuin ko. kaverini oli saadessaan ko. lapsen. Eli ko. kaveristani voisi hyvinkin tulla nyt mummo, tasan saman ikäisenä kuin minä.

I rest my case.

No okei

2011-08-17T11:05:00.003+03:00

Yksi koirakuva. Yleisön pyynnöstä.

(Kattokaa nyt miten söpö se on! Mää en kestä!! Ja huomatkaa kesätukka, eikö olekin hieno? No on!)

Hetkinen

2011-08-17T09:29:00.010+03:00

Kuulkaa tällä kertaa tähän blogihiljaisuuteen on ihan virallisesti syykin. Olen nimittäin kirjoittanut mun kirjaa! Ja tällä kapasiteetilla ei vaan näköjään ole mahdollista kirjoittaa kahta asiaa samaan aikaan. Tai siis kolmea, kun töissä taas kirjoitan yhtä raporttia, joten edes työaikana ei pysty keskittymään blogiin. (Törkeetä, I know).

Ei tässä tosin mitään kummempaa raportoitavaa olisi ollut muutenkaan. Töihinpaluu ahdistaa edelleen, niin allekirjoittanutta kuin koiraakin. Master Cleanse-kilot on tulleet takaisin(*, Flow meni samoissa tunnelmissa kuin Roskilde = en nähnyt yhtään bändiä, olen TAAS menossa työhaastatteluun, olen TAAS istunut parit babyshowerit & kuunnellut urheasti (erittäin yksityiskohtaisia) istukka- ja väliliha-aiheisia juttuja selvinpäin, ja olen TAAS ryhdistäytynyt hippinä ja käynyt joogassa kuusi kertaa viikossa. Tosin olen myös kehittänyt itselleni uuden perinteen olla vahingossa kännissä maanantaisin(*, joten se yksinään taitaa kumota tuon joogan tervehdyttävät vaikutukset.

Kirjahomman deadline on parin viikon päästä, joten palataan asiaan silloin.

*) Se tapahtui itse asiassa ihan parissa päivässä. Mää oon niin taitava!

**) Ja taas kerran haluaisin kysyä, voitaisiinko baareissa vaan lopettaa niiden skuppapullojen myynti. Tästä ei tuu siis mitään, mun kaveripiirissä ei ole enää aikoihin kukaan tilannut baaritiskiltä "lasillista" mitään. Ja sit kun alkaa se Joo mä haen sit seuraavan pullon -kierre niin siinä sitä sit ollaan. Kännissä.

Kuva Toothpaste for Dinner

Work Hard

2011-08-03T14:26:00.003+03:00

Terveisiä kesälaitumilta. Lomat on nyt loppu ja paluu arkeen on ollut karu.
Myös koiralla on lomaltapaluumasennus.

Master Cleansed

2011-06-30T09:12:00.005+03:00

Ihan vaan välikysymyksenä: Arvatkaa kuka on ollut 10 päivää paastolla? Joo! Meikäläinen! En olisi ikinä uskonut että pystyn olemaan yli 10 minuutin paastolla, mutta tässä sitä vaan ollaan. Olin varma että romahtaisin viimeistään ensimmäisenä aamuna ja ryntäisin itkien Makuuniin kauhomaan irtokarkkia laarista suoraan suuhun kaksi käsin. Varsinkin kun korvasin kohdan "Paastoon valmistautuminen: Kahvi ja muut nautintoaineet jätetään pois viimeistään viikkoa ennen paaston alkamista. Viimeiset kolme päivää ennen paastoa syödään kevyesti kasviksia ja hedelmiä" kohdalla "Paastoon valmistautuminen: Viimeisenä iltana ennen paastoa vedetään (huikalla) kaksi lautasellista pastaa ja puoli pulloa valkkaria, ja aamuyöllä kun herätään janoon, juodaan puoli litraa light-kokista".

Nyt on kuulkaa niin litteä vatsa ja hoikka tyyppi että en meinaa tunnistaa itseäni. Joo joo, tiedän että suurin osa painosta tulee takaisin heti huomenna ja korkojen kera, mutta on se silti siistiä nähdä pitkästä aikaa miltä kasvojen luusto näyttikään... Ja kyllä, olen tehnyt jo sen kohtalokkaan virheen, jossa syöksytään laihdutushuumassa kauppaan ostamaan farkut kokoa 28 tuumaa(* ja vannotaan itselleen että tällä kertaa mä vaan en aio lihoa. Nimimerkillä kaapissa on yhdet 26-tuumaiset viiden vuoden takaa, koska pieneksi jääneitä vaatteita on vaan jotenkin niin paljon vaikeampaa myydä kirpparilla (kyllä mä vielä laihdun takaisin näihin!) kuin liian isoja (Mä en IKINÄ enää aio olla noin läski!).

Luulisi myös että tulisi perkeleen pahantuuliseksi tällaisen koettelemuksen myötä, varsinkin tapauksessa jossa henkilön rakkain ja lähes ainoa harrastus on syöminen (ja dokaaminen), mutta ehei, olen ennenkuulumattoman hyvällä tuulella. On ollut myös vitsikästä käydä tällaisia keskusteluja:

Henkilö a: Kamala nälkä, mä oon syönyt viimeksi joskus lounasaikaan!
Henkilö b: Ai, mä oon syönyt viimeksi joskus viime viikolla.

Tsihi.

Olen myös ollut hyvä ihminen: Toin eilen synttärikakkua töihin vaikka en itse syökään mitään, enkä edes istunut vieressä viisastelemassa ja luettelemassa ravintosisältöjä kun muut söi. Siis kyllä mä näen että joku pinssi, mitali tai Nobelin palkinto alkaa olla jo aika lähellä, niin kiva tyyppi mä oon nyt kun olen laiha!

No joo. Nyt sitten pitäisi pikkuhiljaa aloittaa taas syöminen, mikä ei tunnu juuri nyt yhtään kivalta ajatukselta(**. Mutta huomenaamulla olen lähdössä Roskildeen(***, ja mitä siitäkin tulee jos vedän siellä ensimmäisenä tyhjään mahaan jotain viikon öljyssä seissyttä paellaa. Tms.

Hyvää viikonloppua tyypit, ja kiitokset hämmästyttävän laajasta osallistumisesta vauvakeskusteluun!

*) Nää on siis ihan älyttömät, pelkään että saan ihan just jonkun laskimoveritulpan kun ei ole koko päivänä päässyt veri kiertämään alaraajoissa.
**) Enpä olisi uskonut noitakaan sanoja ikinä omasta suustani kuulevani.
***) Jep, täti on nuorekas.

Yhdistys

2011-06-07T12:50:00.002+03:00

Lisääntymishalukkuutta sivunneen kirjoituksen kommenttilaatikossa kehiteltiin ideaa yhdistyksestä naisille, jotka eivät halua lapsia. Siinä on jo kaksi jäsentä eli mun lisäksi yksi. Eli ei mee enää kauan että saadaan kannatuskortit kokoon ja ei muuta kuin puoluerekisteriin ja eduskuntaan ajamaan lapsettomien asiaa. Mulla on jo muutama lakialoite ihan näin lonkalta:

Rikesakko kaikille "Koskas teille tulee lapsia" -kyselijöille (Muuttuu päiväsakoiksi, jos Ei tule -vastausta seuraa "Kyllä sun mieli vielä muuttuu" -toteamus)

Ehdollista vankeutta "Taitaa olla vauvakuume"- kommenteista

Facebook-tunnukset pois kotiäideiltä

Oikeus äitiys-/isyys-/vanhempainlomaan myös koira-/kissa-/marsu-/hamsterivauvoja saaneille

Tulisko muita?

Kuva Simpsoneista (Maggien arkkivihollinen Baby Gerald aka "the baby with the one eye brow")

Ei lisättävää.

2011-05-24T14:50:00.000+03:00

Muistan elävästi sen hetken kun pienenä tajusin, että sitten kun olen aikuinen, voin milloin tahansa mennä R-kioskille ja ostaa Marianneja. Jotenkin sen mahdollisuuden olemassaolo ei ole livenä niin loistelias kuin ajatus siitä silloin 25 vuotta sitten.

Kuva: DeviantART

Dear Eki,

2011-05-18T13:35:00.009+03:00

Perussuomalaiset on Suomen suurin puolue. Miksi en silti tunne yhtäkään perussuomalaisten kannattajaa? Ja tunnen kuitenkin aika monta ihmistä. Johtuuko se siitä, että persuja äänestetään yleensä muilta salaa? Vai onko elämänpiirini niin sosiaalisen ja materiaalisen pääoman kyllästämä että olen ns. todellisesta elämästä täysin vieraantunut? Tunnenko vain hipstereitä, akateemisia älykköjä ja kyldyyri-ihmisiä?

Olenko ainoa ihminen tässä kaupungissa joka ei ollut "kultajuhlissa" ja tuntenut tarvetta syöksyä alasti suihkulähteeseen?

Miksi mua koko ajan väsyttää? Jos vastaus on kevätväsymys, eikö silloin vastaavasti pitäisi olla syksyisin tosi pirteä ja energinen?

Miksi ihmisen pitää tällä iällä ryhtyä kokeilemaan rajojaan alkoholin kanssa läträämisessä? Eikö se kuulu varhaisteini- ei varhaiskeski-ikään? Ja tähän liittyen, miksi nykyään tilataan ravintolassa juomia (skumppa)pulloittain eikä laseittain?

Pitäisikö palata yhteen? Voiko siitä seurata mitään muuta kuin pettymyksiä ja ero vol. 2?

Olenko ihan normaali kun jätin jo toiset bileet viikon sisällä väliin sen takia että olen mieluummin koiran kanssa kotona? Onko se ihan normaalia että pidän koirastani huomattavasti enemmän kuin kenestäkään tuntemastani ihmisestä? Olenko muuttumassa erakoksi? Ja jos olen, miksei se tunnu huolestuttavalta vaan pikemminkin helpottavalta?

Olenko salaa ihastunut Paavo Arhinmäkeen? Jos en, miksi sitten huokaisen "Voi, Paavo" aina kun joku mainitsee sen nimen?

Miksi kaikissa mahdollisissa työpaikoissa päätyy jotenkin mystisesti seisomaan jossain messuständillä? Eikö sitä varten ole niitä "pr-henkilöitä" ja "promoottoreita", joita on kaikki BB-talot täynnä? Näytänkö mä joltain messuemännältä?

Miksi mulla ei ole esimiehenä ollenkaan auktoriteettia? (Johtuuko se siitä että näytän messuemännältä?)

Miksi mulla soi kolmatta päivää päässä paska suomiräppi? Olenko lopullisesti suistumassa raiteiltani?

Poro, tuo metsiemme kasvis

2011-05-16T15:34:00.000+03:00

Kahdenkymmenen kasvissyöjänä viettämäni vuoden aikana en koskaan ole lakannut ihmettelemästä sitä, kuinka monen ihmisen mielestä katkarapu, kala ja kana ovat kasviksia. "Onko teillä jotain kasvisvaihtoehtoa?"-kysymykseen saa toistuvasti vastauksen "Onhan tässä tämä katkarapusalaatti/ lohivoileipä/ jne", ja kinkunpalasia lautaseltani löydettyäni olen vuosien varrella saanut kuulla kaikenlaisia selityksiä, kuten "Mutta sehän on aivan pienen pieninä palasina!"(pikkujoulut 2000-luvulla) ja "Eihän se kokki voi siellä keittiössä niin tarkkaan katsoa mihin sitä kinkkua lentää" (Pori 90-luvulla) (*.

No, varsinaisesti en kuitenkaan valita (vaikka siltä kuulostaakin), sillä nykyajan maailmassa(** on kasvissyöjällä hyvät oltavat. Kun ryhdyin kasvissyöjäksi, oli kasvisvaihtoehto tilattava listan ulkopuolelta ja usein sen pääasiallinen raaka-aine olivat pakastevihannekset. Yläasteen elin porkkanaraasteella ja perunoilla, ja kun koulussa oli makaronilaatikkoa, salaatin virkaa toimitti ketsuppi. Joten söin sitten sitä. Ei kuulkaa ollut siihen maailman aikaan tietoakaan mistään kasvisruokapäivästä, nuoriso!

Tossa puolisen vuotta sitten otin taas tiukemman linjan asioihin ja poistin ruokavaliosta loput eläinperäiset tuotteet. Myös tämä päätös on tuonut mukanaan paljon vitsikkäitä tilanteita ruokamaailmassa. Esimerkiksi eilen lounaalla käytiin tällainen keskustelu:

-Olisiko mahdollista saada sellaista kasvisruoka-annosta, jossa ei olisi myöskään maitotuotteita eikä kananmunaa?
-Hmm.. tuossa on tuo kasvisjuustokeitto ja kasvispasta.
-No se pasta voisi olla hyvä, tai onko siinä kermaa?
-Hetkinen... Juu, mutta se on vähälaktoosista.
-Ok, no ei sekään oikein käy...
-Ei kun hei, onhan meillä sitten tuo poronkäristys! Se on maidoton!

*) Vieläkin vähän hymyilyttää ajatus kokkiparasta väistelemässä keittiössä valtoimenaan ilman halki lenteleviä kinkun kappaleita.
**) poislukien Itä-Eurooppa

Jäimme sittenkin henkiin

2011-04-28T13:29:00.011+03:00

Blogihiljaisuudesta(kin) voidaan syyttää perussuomalaisia. Järkytyin nimittäin vaalituloksista niin, että jäin vain hädin tuskin henkiin. Kun ennakkoäänet oli laskettu, alkoi kurkku olla vähän kipeä, ja kun lopulinen tulos ilmoitettiin, olin jo vaakatasossa. Sitten vietinkin koko viime viikon kovassa kuumeessa, ja koiraparka oli niin turhautunut tilanteesta, että viihdytti itseään syömällä räkäisiä nenäliinoja. Ja oksennusta Vaasankadulla.

Vaalitulosta, ja kaikkia sitä seuranneita hienoja asioita juhlistan täten oheisella kuvalla kolmesta lähipiirini maahanmuuttajasta.

Karvaisia ovat, kuten eteläeurooppalaisille tietty sopii. Meidän perheen maahanmuuttajasta täytyy kyllä sanoa, että hän on kotoutunut erittäin hyvin jo näin kahden kuukauden aikana. Toisaalta, kyseessä ei tietääkseni ole "kaiken maailman muslimi", niin jää paremmin aikaa muihin hommiin kun ei tartte tuolla kaiken aikaa hillua, kyykkiä ja huutaa.

Kyseinen maahanmuuttaja on myös melkoisessa sosiaalisessa nousussa: tässä ollaan Ullanlinnassa ja vaihdetaan kummitädin kanssa poskisuudelmia. (Kyllä, koirallani on kummitäti ja -setä.)

Olisitte nähneet Fanni-paran ilmeen kun se joutui Ullanlinnasta takaisin Kallioon, Pitkänsillan yli ei meinattu suostua enää lainkaan. Nyt se sitten istuu ikkunassa ja tuijottaa dramaattisesti huokaillen kohti etelää.

Hän on niin hienostunut henkilö nykyään, että shoppaileekin vain Etelä-Helsingin putiikeissa.

Ja on Lauttasaaren purjehdusseuran jäsen, näköjään.

Lukijapalautetta

2011-04-13T14:59:00.010+03:00

Ent.poikaystäväni soitti juuri ja ilmoitti, että edellisen kirjoituksen myötä blogini taso laski juuri kuin koiran häntä(*. Annan kuulemma itsestäni huomattavasti aiempaa ankeamman kuvan ihmisenä, kun annan itsestäni kuvan koiraihmisenä.

Yritin puolustautua vetoamalla siihen että justhan mä nimenomaan ilmoitin vihaavani suurinta osaa koira-(ja kissa- ja muista-) ihmisistä ja luulin näin ollen tarpeeksi korostaneeni ~~paremmuuttani~~ eroavaisuuttani suhteessa heihin, mutta ei auttanut. Loppuun ko. palautteen antaja totesi että "No, oot sä kuitenkin ihan sympaattinen ja ihan hyvä kirjoittaja, tämä oli hampurilaispalaute. Moro!"

Kyllä huomaa että joku käy työn puolesta itsensäjohtamiskurssia(**. Yksi hyvä puoli taas siinä että tuli erottua: Ei tarvitse enää ikinä istua autossa, jossa kuunnellaan itsensäjohtamiscd:tä.(*** Kurssia vetävä konsultti oli ilmoittanut, että ko. kasetti pitää kuunnella vähintään kuusi kertaa. Arvatkaa vaan meinasinko tukehtua sarkastisiin kommentteihini?

PS. Fun fact: Kun kirjoittaa Googlen hakusanaksi termin "itsensä johtaminen", Google ehdottaa (täysin aiheellisesti) termiä "itsensä viiltely".

*) Josta tulikin mieleeni, että yksi duunikaverini, joka tapasi eilen Fanni-koiran ekaa kertaa, kommentoi asiaa toteamalla: "Sillä on liian iso häntä". Mää loukkaannuin verisesti. Kun sanoin (värisevällä äänellä) että eihän oo, vastaus oli: "Onpas, varsinkin suhteessa tohon muuhun ruumiiseen". Johon sanoin että a) Vittu kato oravia, ja b) Sulla on liian iso perse, varsinkin suhteessa tohon muuhun ruumiiseen. (No en sanonu). (Mutta olisin voinut sanoa).

**) Sallikaa mun nauraa. HAHAHA.

***) HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHA

Kuva: Toothpaste for Dinner

Meet the Dog

2011-04-11T11:46:00.000+03:00

Olen keskustellut koiran kanssa ja päättänyt altistaa hänet julkisuuden kiroille. Tässä on siis Fanni. Eikö ookin liian söpö? Ja älykkään näköinen? No on! Kattokaa nyt noita nappisilmiä, ja tota nenää, joka näyttää niin paljon lakusta tehdyltä että mä vielä joku päivä vahingossa syön sen! Ja mites noi tupsukorvat?

Fanni tuli luokseni Triple A:n koiratarhalta Marbellasta. Näin sen tuolla nettisivuilla ja otin yhteyttä tarhaan, josta viesti välitettiin heidän Suomen yhdyshenkilölleen Espanjan katukoirat -yhdistykseen. Ajattelin alunperin käydä hakemassa koiran itse tuolta tarhalta ja saada samalla hyvän tekosyyn vähän lomailla, mutta yhdyshenkilö Lea pisti tuulemaan, ja kaksi viikkoa siitä kun näin koiran netissä hän jo lensi Lean kanssa Helsinkiin. Ylläolevissa kuvissa esiintyy Fannin lisäksi sen kaveri Vasko, joka on myös Espanjasta saman yhdistyksen kautta, ja melkein yhtä söpö kuin meidän Fanni.

Hylätyn, erityisesti sekarotuisen, koiran ottamisessa liittyy kaikenlaisia riskejä(*, tietävät koirapuistojen ja eläinkauppojen tädit(** kertoa. Olenkin tässä viime viikkojen aikana oppinut, että kissaihmisten lisäksi vihaan ehkä suurinta osaa koiraihmisistä. Nimittäin sen lisäksi että ne tietää (muiden ihmisten) koirien kasvattamisesta kaiken ja pukeutuu ärsyttäviin ulkoiluvaatteisiin(*** , on monet niistä ihan rasisteja. "Jaa se on joku sekarotuinen"/ "Ai, Espanjan tuliainen"/ "Vai koiratarhalta, just" - kommentit on ihan normaaleja. Kelasin että pitäiskö alkaa kommentoida tuolla tavalla seuraavan kerran kun näen ulkomailta adoptoidun tai muuten monikulttuurisen lapsen.

Itselleni on pitkään ollut selvää, että jos hankin koiran, en tee sitä ostamalla rotukoiraa kasvattajalta. En nääs hyväksy rodunjalostamista sen enempää koirilla kuin ihmisilläkään, enkä halua sellaista bisnestä tukea. Niinkuin en sivumennen sanoen mitään muutakaan bisnestä, jossa ihmiset tekee rahaa eläimillä. (Eikö olekin mahtava termi toi "sivumennen sanoen"? Tykkään käyttää sitä tavoitellessani aikuismaista ja jotenkin professionaalia vaikutelmaa).

Juu ja arvatkaa olenko mennyt ihan sekaisin tosta tyypistä? Olen jo ollut ihan valmis lopettamaan työt ja jäämään kotiäidiksi, kun tyyppi on vaan niin söpö, ja sen jättäminen yksin kotiin on sydäntäsärkevää. Fanniin ovat kuitenkin rakastuneet, luonnollisesti, myös kaikki muut ihmiset ympärilläni, joten hoitopaikkoja on riittänyt ja myös toimistolla katsellaan sitä mielellään ainakin kerran viikossa.

Meidän Fanni on aika arka kaveri ja pelkää melkein kaikkia muita koiria ja useimpia miehiä & miehekkäitä naisia. Se ei myöskään ilmeisesti pidä landeista eikä vanhuksista, koska vanhempieni luona kyläillessään se ensi töikseen kakkasi keskelle valkoista mattoa (Fanni on niin fiksu!). Se on myös vielä aikamoisen säikky, ja muutenkin käytös viittaa siihen että aiemmassa elämässä on jouduttu kokemaan kovia. Hän on ollut Espanjassa jossain perheessä, joka on sen sitten vajaan vuoden vanhana dumpannut tuonne tarhalle. Tullessaan mulle koira oli paitsi arka, myös aikamoisen nälkiintynyt. Fanni parka! Arvatkaa vaan olenko kompensoinut tätä kaikkea lellimällä kaverin ihan pilalle? No olen tietty. Ja arvatkaa nukkuuko se yönsä hienolla design-patjallaan vai mun sängyssä, pää tyynyllä?

PS. Koska näitä koirajuttuja on ehkä tulossa jatkossa ihan tarpeeksi, merkitsen ne tägillä 'koira' (loogista, eikö). Eli ne teistä, jotka ette jostain syystä välitä koirajutuista, joskaan en tajua mitä ne sellaiset syyt voisi olla, voivat sitten yrittää vältellä tolla merkinnällä varustettuja kirjoituksia.

*) niinkuin ymmärtääkseni kaikenlaisten koirien ottamiseen

**) paitsi Kalevankadun eläinkaupan täti, joka on ihana!
***) Tiesittekö muuten että Hurtta-merkkisiä koiranvaatteita valmistetaan myös ihmisille? No nyt tiedätte.
.

Tämä on vaalimainos

2011-03-28T16:16:00.005+03:00

Moi. Voisiko joku äänestää mun puolesta Leo Straniusta?

Täällä on nimittäin tänäkin vuonna käsillä vaalidilemma. Alunperin olin päättänyt, että yksi toinen puolue tarvitsee ääntäni nyt enemmän kuin vihreät(*. Kuitenkin Leo Stranius on ollut tulosteni kärkikaksikossa joka ikisessä tekemässäni vaalikoneessa. Lisäksi muistan hänet jo takavuosien opiskeluajoiltani aktiivisena ja tarmokkaana ympäristöihmisenä, ja kaupan päälle hän on vielä vegaani, josta iso plussa. En myöskään millään löydä juuri täydellistä ehdokasta tuosta toisesta puolueesta (Arhinmäkikin on parissa asiassa ihan väärää mieltä).

No, tänäaamuna Sörkän metriksen edessä joku pipopää seisoi räntäsateessa jakamassa esitteitä. Ajattelin että se on kumminkin persujen edustaja, kun tähän mennessä kaikki metroasemien edessä kohtaamani vaalimainostajat on olleet niitä(**, ja olin valmistautunut sanomaan ei kiitos. Kun se sitten ojensikin Leo Straniuksen esitettä, ilahduin jotenkin ihan ylimitoitetusti ja hihkaisin että olen jo päättänyt äänestää tätä (katse ylös esitteestä) ... siis sua! Josta Leo puolestaan ilahtui silminnähden ja kiitteli liikuttavan vuolaasti ja oli muutenkin kaikinpuolin sympaattinen hahmo(***. Ja nyt mulla on siis se dilemma, kun haluan äänestää sekä Vasemmistoliittoa että Leo Straniusta, ja vielä kun olen nyt hänelle itselleenkin tämän asian luvannut, niin enhän mä voi sitä pettää. Ajatelkaa jos Leo ei saisikaan yhtään ääntä vaaleissa, niin sitten se tietäisi että mä valehtelin! Ja sille tulisi paha mieli! Ja Leo Stranius jolla on paha mieli on surullinen ajatus.

Näen siis kaksi vaihtoehtoista ratkaisua: a) Leo siirtyy äkkiä Vasemmistoliittoon ja b) joku äänestää sitä mun puolesta ja itse äänestän vasureita, jolloin mulla on käytössäni ikäänkuin kaksi ääntä. Ja koska tässä vaiheessa vaihtoehdon a toteuttaminen on varmaan vähän myöhäistä, olen päätynyt vaihtoehdon b toteuttamiseen. Anyone?

*) joita ilmoitti tänä vuonna äänestävänsä jopa äitini, joka on viimeiset sata vuotta äänestänyt demareita. Paitsi kerran äänesti kokoomuslaista pomoaan sillä perusteella, että se on kamala ihminen ja siitä pääsisi eroon jos lähtisi eduskuntaan. Nyt ehkä arvaatte mistä olen perinyt pistämättömän logiikkani.

**) Eilen Ruohiksessa oli oikein pikkubussi täynnä perussuomalaisia. Luulin niitä eka joksikin polttariporukaksi tms kun näytti että kaikilla oli hassutteluperuukit päässä mutta ne olikin niiden hiukset.

***) Tää alkaa kuulostaa samalta kuin ex-poikaystäväni isän päätös äänestää Sirpa Asko-Seljanvaaraa sillä perusteella, että Sirpa huudahti Lauttasaaren ostarilla (vaimonsa pakottamana) pärekoria kantavalle ko. isälle että "Voi, sinähän olet aivan kuin punahilkka".

They wanna save the earth, but all they do is smoke pot and smell bad

2011-03-25T11:24:00.000+02:00

Nyt on kyllä chakrat solmussa. Mun joogamatto (ja sen kassi(*) on nyysitty joogasalilta.

Hipit on sitten ovelia pirulaisia. Nimittäin kyseisellä salilla säilyttämäni Niken joogamatot eivät yhteensä neljän vuoden aikana kelvanneet kenellekään, mutta annas olla kun jätin sinne säilytykseen upouuden, tasan kerran käytetyn reilun kaupan luomumaton, niin johan katosi parissa päivässä kuin tuhka tuuleen.

Kauheen huonoilla energioilla joutuu taas lähtemään viikonlopunviettoon. Lisäksi jouduin juuri ostamaan kostoksi 300 eurolla Niken joogavaatteita. Huoh.

Hippies, they're everywhere.

PS. Otsikko on siis Cartman-lainaus. Ja kuvassa sama mies.

*) kassilla viitataan tässä yhteydessä poikkeuksellisesti säilytysvälineeseen, ei kivekseen, toim. huom.

Erokoira

2011-03-23T09:30:00.004+02:00

Yksi itseni ja ex-poikaystäväni välejä kohtalokkaasti kiristänyt asia oli, että toinen olisi halunnut perheeseen koiran, toinen lapsen(*. No, kuten jo tiedättekin, ei erosta ehtinyt kulua paria viikkoa kauempaa, kun olin jo juhlistanut sitä hankkimalla koiran.

Kuten tiedätte myös, tuli koira Espanjasta(**. Koska en halunnut heti ensimmäisenä järkyttää koiraparkaa matkalla ruuhkabussissa, ja ent. poikaystäväni on kutakuinkin ainoa tuntemani yksityisautoilija Helsingissä, ei auttanut muu kuin pyytää hänet kanssani lentokentälle koiraa vastaan.

No arvaatte varmaan jo, kehen se koira leimautui ihan täydellisesti. Ja kenestä tuli sen paras ystävä. Ja kuka sen opetti salaa syömään italialaista salamia. Ja kenen perään koira ulvoi (espanjaksi) kuin sydänsuruissaan riutuva kojootti. Ja kuka aika pian tiedusteli, pitäisikö palata yhteen ettei koirasta tule traumatisoitunut rikkonaisen perheen lapsi.

Huoh.

Nyt tämä koira-mies-yhdistelmä on kuitenkin julmasti erotettu toisistaan, mutta olisittepa nähnyt kun ne eilen kohtasivat toisensa jälleen, kolmen viikon jälkeen. Siellä se herra "Olen aina vihannut koiria" kanniskeli uutta bestistään ihan ylpeänä pitkin Helsingin keskustaa(***. Kuvassa ovat parhaillaan menossa katselemaan koiran arvoon sopivaa kantolaukkua.

*) Ette arvaa kumpi oli kumpi
**) lentokoneella, oma pikku passi kainalossa! Ja siinä on pikku passikuva! Liian söpöä!
***) voi tosin olla että se yritti sillä tavoin iskeä naisia. Mun koiralla! Sika.

Kissa kiitoksella elää. Ja tyttö.

2011-03-21T14:42:00.011+02:00

Senhän tietää jo kaikki, että paras tapa herättää tämä blogi kuolleista on antaa palkinto. Tai ainakin Ferrugo ja Janna tietävät. Kiitos tyypit!

Stylish Blogger Award -tunnustuksen myötä kävi käsky paljastaa seitsemän asiaa itsestään ja pistää palkinto eteenpäin viidelletoista blogille. Muuten hyvä mutta a) en pysty keksimään seitsemää asiaa, joita te ette jo tietäisi, ja b) kuka muka lukee viittätoista blogia?

Gorgeous Blogger on helpompi: "vastaa viiteen blogiin liittyvään kysymykseen ja jaa palkinto viidelle, jotka sen ansaitsevat."

Milloin aloitit blogisi?

Lokakuussa 2006. Huh, aika kauan aikaa sitten! Eikä näköjään ei ole kauhean moni asia muuttunut neljässä ja puolessa vuodessa - Tosin kaksi asiaa silloiselta To Do -listalta olen saanut tehtyä: Asunto on ostettu (en kyllä muistanut, että olen vuonna 2006 suunnitellut sellaisen hankkimista) ja yksi ihmissuhde hoidettu, ns. lopullisesti.

.
Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Mitään punaista lankaa tai teemaa ei ole missään vaiheessa ollut, kuten "ehkä" olette huomanneetkin. Jossain vaiheessa kyllä kokeilin myös teemablogin kirjoittamista, mutta ei se oikein sopinut mulle. Tai siis kun en tätä yhtäkään blogia saa koskaan päivitettyä, niin ei se toisen blogin aloittaminen sitä asiaa ainakaan auttanut.

.
Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Kun aloitin tämän, tuntui että kaikki muut blogit oli neuleblogeja. Nykyään kaikki muut blogit on muotiblogeja. Ja tämä ei ole - > olen siis erityinen.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

En kyllä nyt yhtään muista. Tuohon aikaan kirjoitin työkseni puisevaa tutkimustekstiä, joten ehkä ideana oli kirjoittaa jotain muuta sen vastapainoksi.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Haluaisin että se ~~päivittyisi~~ päivittäisi itse itsensä vähän useammin.

***

Laitan tunnustuksen eteenpäin blogini kommentoijille, joilla on omia blogeja, ja jotka on ihania: Zepalle, Salamatkustajalle, Krisille, Kikille ja Katille. (Nää oli ensimmäiset viisi jotka tuli mieleen. On teitä muitakin!)

Tyttö ja Koira

2011-02-23T13:18:00.010+02:00

Vaihtelun vuoksi yksi iloinen uutinen: Täällä ollaan saatu perheenlisäystä! Luokseni nimittäin saapui toissa sunnuntaina kuvan karvainen maahanmuuttaja Espanjasta. Eron hyvä puoli: nyt saan tehdä kaikki asiat joita en parisuhteen aikana saanut tehdä, ja koiravauvasta aloitettiin.

Ei olla vielä keskusteltu koiran kanssa näistä yksityisyydensuoja-asioista, joten en laita tänne tuon tunnistettavampaa kuvaa ko. henkilöstä. Ja huomatkaa muuten että vaikka kodittomia ja rahattomia ollaankin, on koiralla kuitenkin design-sänky. Tyylitaju täytyy säilyttää kaikissa olosuhteissa, se olkoon uusi mottoni (sanoo ihminen joka on kulkenut kaksi viikkoa putkeen Uggeissa..).

PS. KIITOS kaikki ihanista tsemppikommenteista!!!

She's Homeless

2011-01-21T16:00:00.002+02:00

Viikon saldo:

Katastrofi töissä. (Sisältää potkujen antamista, budjettileikkauksia, uhkauksia, huutoraivareita, EU-tilintarkastuksia, itkua, jne).

Vakava sairaus perheessä.

Viimeinkin, yli puolen vuoden valmistelun jälkeen alulle saatu remontti viivästynyt ja viivästynyt, jonka takia allekirjoittanut joutunut häädetyksi omasta asunnostaan (vähintään) 1,5 kk:n ajaksi.

Edellä mainittu remontti keskeytetty talonmiehen (humalassa) toimesta. Uusi isännöitsijä = turkulainen ("Hei kyl mää hoidan tämän ja mää soitan sul sit. Älä sää soit mul!") Vihaisia puheluita hänelle : 7 kpl (plus 2 kpl esimiehelleen). Tulos: -

Diagnoosi: Nokkosihottuma. (Oire: Henkilö iloisen pilkullinen päästä varpaisiin).

Diagnoosi:Välilevynpullistuma.

Diagnoosi: Olen lihonut huhtikuun lopusta 10 kg ja enää hädintuskin normaalipainon rajoissa.

Asunnottomuus (johtuen kohdista 3. ja 8.)

Seuraava askel: Sekakäyttö?

2010 - lupaan että tää on viimeinen osa.

2011-01-16T16:40:00.005+02:00

Tässä vielä viime kerran tapaan oman vuoden valinnat, joskaan henk.koht. elämässä ei viime vuonna tapahtunutkaan mitään erityisen mainittavaa.

Matkat
1. Intia maaliskuussa
2. Kaksi viikkoa Houtskarissa heinäkuussa
3. Juhannus Saarenmaalla

Vuoden heräteostos: 35 neliötä Kalliosta
Vuoden rahareikä: 35 neliötä Kalliossa

Vuoden onnistuminen: 25 sivua romaania(*
Vuoden epäonnistuminen: Maratonkoulu

Vuoden paras päätös: TV:stä luopuminen.
No, luopuminen on liian dramaattinen sanavalinta tähän. En ole ollut telkkarin kanssa väleissä sen koommin Dr. Pratt kuoli, ja nyt sitten totesin (kun olin kuukausitolkulla pitänyt sitä esinettä kotona ilman että edes töpseli oli seinässä), että toihan ei itse asiassa ole mikään varsinainen sisustuselementti. Ja kyllä meinaan parani feng shuit kun siitä pääsi!

Vuoden harrastus: Kotimaanmatkailu.
Olen työpaikan vaihdoksen myötä ilokseni välttynyt ulkomaantyömatkailulta, mutta tilalle ovat tulleet säännölliset retket mitä kummallisimpiin kohteisiin kotimaassa. Esimerkiksi marraskuun lopussa kävin yhden viikon aikana Rovaniemellä, Oulussa, Kuopiossa ja Jyväskylässä. Ja koska olen sen verran ituhippi kuitenkin, että vastustan lentomatkailua (erityisesti tämän kokoisen maan sisällä), muodostui esim. tosta viikosta varsinainen interrail.

Vuoden itkettäjä: Victoria ja Daniel.
En tajua mikä muhun meni! Perinteisesti olen ollut ihminen, joka ei liikutu häissä edes väkisin (poikkeuksena silloin kuin pidän kaasonpuhetta englanniksi, toim. huom.), mutta näitä kun katoin netistä niin itkin, ja VUOLAASTI(**. Ensiksi itketti se, miten kaunis Victoria oli, sitten Daaanielin puhe (***, sitten se että mä en ikinä saa kuninkaallisia häitä, ja lopuksi varmaan itsesääli, kun huomasin että olen viettänyt puoli päivää poraamalla vieraiden ihmisten häiden takia.

Vuoden asu: Farkut.
Ensimmäisen kerran sitten ala-asteen olen virallisesti ja todistetusti käyttänyt yhden vaatekappaleen loppuun. (Ja se vaatekappale oli Rocawearin farkut.)

Vuoden esine: Joogamatto.

Vuoden elintarvike: Reilun kaupan vegaaniviini. Jostain syystä mun logiikalla sen juominen on vähän kuin pistäisi rahaa pankkiin, silkkaa hyväntekeväisyyttä itselle ja muille.

Vuoden ei-toivotuin vieras: +5 kg (TAAS)

Vuoden villitys: Koirakuume (EDELLEEN)
Vuoden hullutus: Työnteko. Tää on siis mennyt jo ihan mauttomaksi. Mutta ei siitä sen enempää.

Vuoden ilmiö: Keski-ikäistyminen.
Kaikki kaverit on viimeistään tänä vuonna saanut lapsen, mennyt naimisiin (tai vastaavasti ottanut eron) ja/tai tehneet isoja asuntokauppoja. Zzzz. Joo ja yksi asia, joka alkaa olla myös aika keski-ikäinen, on mun parisuhde! Häiltä ja lapsilta vältyttiin tänäkin vuonna, mutta 5-vuotispäivältä ei vältytty. Kreisiä. Itse asiassa ensimmäinen parisuhteen 5-vuotispäivä, joka on koskaan omalle kohdalle osunut. Ihastuttavan romanttisen siitä päivästä teki se, että kumpikaan osapuolista ei sitä muistanut (Itse havaitsin sen olemassaolon pari kuukautta myöhässä ja poikaystävä ei varmaankaan olisi koko päivästä tietoinen vieläkään, ellen olisi siitä silloin jälkikäteen maininnut). ,
Ja siinä se, vuosi paketissa.

,

*) Jep, ei ole lisäsivuja ilmaantunut sitten viime näkemän.
**) Myönnän että darralla oli osuutta asiaan
***) ja jos joku naispuolinen henkilö jossain ei muka sitä katsoessaan itkenyt, niin se on kyllä kivestä tehty. Tai vaihtoehtoisesti ruotsinkielentaidoiltaan jopa minua vaatimattomampi.

Sellaista vaan että.

2011-01-11T18:50:00.015+02:00

Jos kirjoittaa intternettiin ja atk:hon tällaisen osoitteen:

http://www.tyttosinaoletratti.blogspot.com/,

niin voisi kuvitella että se toisi tänne. Vai mitä? No, ei tuo. Vaan johonkin ihan vieraaseen blogiin!

Josta hämmentyneenä googletin blogini nimen, ja mitä tapahtuu?

1. Joudun Basso-foorumille, ja
2. Joudun IRC-galleriaan.

What?

.

2010 - osa 3

2011-01-09T13:00:00.001+02:00

Tästä viime vuoden muistelusta kehkeytyy varsinainen saaga, viimeksi selvittiin yhdellä osalla. Anyway, nyt vuorossa leffat, kirjat ja muu kulttuuriosasto.

Leffat

Four Lions
Ehdoton ykkönen. Jos ette jostain syystä ole tätä vielä nähnyt niin katsokaa!

Miesten vuoro

Kotimaisen sarjan ehdoton ykkönen - tästä ei varmaan kukaan ole eri mieltä.

You Will Meet a Tall Dark Stranger

Automaattisesti listalla, koska rakastan Woody Allenin leffoja ja pelkään jokaisen kohdalla että tämä on viimeinen. Olen jo päässyt (hitaasti) yli siitä, että Woody itse ei esiinny leffoissa ja että ne eivät ilman sen neuroottista höpöttelyä ole niinkuin pitäisi. Siitä olin kuitenkin pettynyt, että ihanan Whatever Worksin jälkeen jouduttiin taas takaisin Lontooseen. Muutenkaan en ole tähän samalla tavalla hulluna kuin tuohon edelliseen, mutta listalla kuitenkin.

Kirjat

Olen ollut tänä vuonna erittäin huono kirjallisuusihminen ja käyttänyt suurimman osan vuotta Shantaramin lukemiseen. Joka on sinänsä suositeltava kirja, mutta tätä tarkoitusta varten vääränä vuonna ilmestynyt.

Kotimaiset

Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja
Mä aion olla isona just tollanen.

Aleksandra Salmela - 27 eli kuolema tekee taiteilijan
INAhdus-blogissa tuli karu tuomio ja seuraava luonnehdinta:

Kenelle: Alle 30-vuotiaille. Niille keski-ikäisille, jotka pukeutuvat
teinivaatteisiin ja joiden elämän suurin trauma on se, että on yli kolkyt.

Ei siis ihme että tykkäsin! Loppua kohti meni vähän nihkeäksi, mutta kaiken kaikkiaan viihdyttävä ja kiva kirja, juuri sopiva joulunpyhiksi. Ja mä jotenkin kiinnyin siihen Herra Possuun loppua kohti, vaikka se aluksi olikin ärsyttävä.

Måns Broo - Joogan filosofia. Patañjalin Yoga-sutra
Joogahipin pakollinen valinta ja vuoden käännös/toimitusteko. Sen perusteella, mitä olen saanut Måns Broon kanssa olla tekemisissä, olen todennut että kyseessä äärimmäisen sympaattinen ja sivistynyt ihminen, ja se välittyy myös kirjassa.

Ulkomaiset

David Nicholls - One Day
Vaikka itse kirja tuli 2009, niin pokkariversio tulikin vasta 2010 eli sain kuin sainkin tämän listalle! Viime vuonna kun en listoja tehnyt. Tämä kirja saa nyt pitää sekä ykkös-, kakkos- että kolmospaikkaa, koska en toista listalle sopivaa viime vuodelta kohdannut. Sellaisia "ihan viihdyttäviä" mainittakoon Chelsea Hadlerin Chelsea Chelsea Bang Bang ja Marjaneh Bakhtiarin Toista maata, joskaan kumpikaan ei ollut kirjoittajiensa aiempien veroinen.

Teatteri

KOM-teatteri - KONE
Muita mainitsemisen arvoisia oli Kansallisteatterin Kristuksen Morsian, jolle antaisin kolme ja puoli tähteä. Vuoden pettymys olivat Ryhmäteatterin erilaiset jatko-osat - En tykännyt yhtään Euroopan taivaan alla- enkä S.O.S -näytelmistä, vaikka Helsingin taivaan alla & Kaaos ja Paniikki iskivätkin. En kuitenkaan ole pitkävihainen, vaan aion antaa Rikokselle ja Rangaistukselle mahdollisuuden.

Keikka

Jo Stance Kuudennella linjalla

Joo, ja Dance!-ohjelma saa multa erikoismaininnan ainoana tv-sarjana jota koko vuonna seurasin, välillä tv:n välityksellä ja välillä livenä Hernesaaressa, ja joka oli melkein yhtä ihana kuin ameriikkalainen esikuvansa. Ja oma suosikki vei voiton, se on kans aina plussaa.

2010 - osa 2. Vuoden ulkomaiset

2011-01-04T13:31:00.002+02:00

Levyt

Kanye West - My Beautiful Dark Twisted Fantasy
Mahtava comeback! Vaikka koko maailma on yhtä mieltä siitä, että henkilönä Kanye näyttäisi olevan ihan täysi mulkku, ei sillä ole yhtään mitään väliä kun tekee tällaista musiikkia. Tämän levyn valitsi vuoden parhaaksi myös mm. Time(*, joka kutsui sitä osuvasti "musiikilliseksi vastineeksi yhden käden puolivoltille taaksepäin"(**.

Erykah Badu - New Amerykah Part Two: Return of The Ankh
Tässä on muuten käsillä ihan identtinen ilmiö tuon äskeisen kanssa. Siis yksi kaikkien aikojen top vitoseeni kuuluvista artisteista, jonka edellisestä levystä en millään onnistunut erityisemmin pitämään vaikka kuinka yritin. Ja molemmat saivat aikaan melkein kyyneliin liikutukseen näillä uusimmilla levyillään - Siis muistuttivat olevansa edelleen niin, niin hyviä juuri siinä, minkä takia heitä kaikki nämä vuodet olen rakastanut.

Cee Lo Green - The Lady Killer
Tässä on kyllä kanssa yksi ihmemies. Eipä olisi uskonut aikanaan että Goodie Mobista tulee vielä tällaistakin seuraamaan.

John Legend & the Roots - Wake Up!
Myös John Legend kuuluu sarjaan artisteja, joita olen rakastanut siitä asti kun niitä ensimmäisen kerran kuulin. Ja vaikka se ei sitä vielä tiedä, on hän myös tuleva aviomieheni ja lasteni isä (paitsi jos Lupe Fiasco tai Dr. Pratt sattuu kosimaan sitä ennen). Rootsin kolme ekaa levyä puolestaan kuuluvat ehkä kaikkien aikojen top kymppiini. Siis hyvä yhdistelmä! Tosin ehkä vähän liian hyväntuulisen leppoisa levy mun mieleen, mutta menköön.

Tossa tuli nyt niin paljon hehkutettua vanhoja suosikkeja, että pitää mainita vielä kaksi uutta tuttavaa ja varteenotettavaa haastajaa. (Ettei vaikuttaisi siltä että täti elää ihan menneisyydessä).

B.o.B Presents: The Adventures of Bobby Ray
MAHTAVA! Lupen jälkeen ensimmäinen uusi rap-artisti josta olen tosissani innostunut.

Jazmine Sullivan - Love Me Back
Tässä on vuonna 1987 (!!) syntyneellä(*** henkilöllä juuri sellainen ääni jolla mielestäni soul-musiikkia kuuluu laulaa. Muutama hyvä biisi, mutta ei suoraan sanottuna kuitenkaan ehkä musiikkihistoriaan jäävä teos. EDIT. Varsinkaan kun on näköjään jo lopettelemassa uraansa koko mimmi.

Biisit

Kanye West - POWER
Cee Lo Green - F**k You
Janelle Monaé feat. Big Boi - Tightrope
.

(Kuva XXL)
.
*) Huom onnistuin juuri jotenkin rinnastamaan blogini yhteen maailman arvostuimmista lehdistä. Ihan hyvä suoritus sanoisin.

**) "The musical equivalent of a one-handed back handspring". Suomennos oli omani, eli todennäköisesti ihan päin persettä kun ei noi akrobatiatermit ihan ole hallussa. Aaanyways.

***) Tarkastin just asian ja B.o.B. on syntynyt vuonna 1988. a) Mitä helvettiä? b) Miten vanhaksi voi ihminen itsensä tuntea?
.

2010 - osa 1

2011-01-02T15:12:00.003+02:00

Huh. Onneksi lepäsin perjantai-iltana, en olisi ehkä muuten selvinnyt hengissä eilisestä - Lähdin puolenpäivän jälkeen käymään brunssilla, tulin kotiin joskus aamuyöllä (taksilla, tosta muutaman sadan metrin päästä) parinkymmenen tyhjennetyn skumppapullon jälkeen. Luulisi muuteen että olisi jo tähän ikään mennessä oppinut olla menemättä nukkumaan meikit päässä edes kännissä, mutta ei näköjään. Erittäin freesi olo kaikenkaikkiaan.

No, asiaan. Anonyymi kommentoija(* kysyi, voisinko listata kuluneen vuoden parhaat asiat. Ja tottahan toki voin! Tässä tulee, aloitetaan tärkeimmästä eli musiikista. Parhaan musiikin listaaminen oli viime vuonna tehty niin helpoksi, että tein ihan kotimaan ja ulkomaan (eli ameriikan) sarjat erikseen, tässä kotimaiset ja seuraavassa numerossa ulkomaiset.

Levyt

Jo Stance - Jo Stance

Olin niin tohkeissani näiden keikan jälkeen, että ostin vahingossa levyn vinyyliversiona, vaikka en tällä hetkellä omista vinyylisoitinta (Häpeällistä, tiedän. Myin levarit rahapulassa kaverin pikkuveljelle ylihintaan). En varmaankaan ollut ainoa joka tätä Radio Helsingistä ekaa kertaa kuultuaan luuli kuuntelevansa vanhaa jenkkisoulia eikä vuonna 2010 tehtyä suomalaista musiikkia. Ja laulajaa, joka on kuulemma tuttu ennen kaikkea Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta, tiesi äitini kertoa.

Yona: Pilvet liikkuu, minä en

Musiikkityylillisesti tämä ei välttämättä ole ihan mun ~~pala kakkua~~ kuppi teetä (**, mutta pakkohan tätä on rakastaa kun jokainen osanen levyllä on niin kerrassaan täydellisesti paikallaan. On se vaan niin, että kaikki mitä Timmion tekee tai mihin Didier koskee, on yleensä mahtavaa.

Uusi Fantasia - Heimo

Tämäkään ei ole mikään omaperäinen valinta. Vuoden virallinen levy, ja sisältää ehdottomasti vuoden tarttuvimman virallisen renkutuksen, joka soi päässä tälläkin hetkellä.

Ruudolf - Asfalttisoturin paluu

Tätä en suoraan sanottuna ole kovin monta kertaa läpi kuunnellut, mutta koska Ruudolf on yksi niistä todella harvoista ns. suomiräppäreistä, joista pidän, on uusi levy automaattisesti listalla.

Biisit

Yona - Uusi Sävel

Joe Stance - Hey Girl!

Uusi Fantasia feat. Freeman - Liian myöhään

*) Terkkuja!

**) Inhoatteko tekin tota sanontaa? Mä inhoan!

2011

2011-01-01T01:11:00.005+02:00

Meikäläisellä on kuulkaa ollut A-luokan uudenvuoden juhlat. Aloitin illan viettämällä puolitoista tuntia Ruoholahden K-Raudan varastossa odottelemassa kun itäsuomalainen gootti/varastomies etsi kadonnutta lavuaaria. Sen jälkeen päätin juhlapäivän kunniaksi ottaa ja koota monta kuukautta olohuoneen nurkassa palasina maanneen Expedit-hyllyn. Ja kaikki, jotka ko. hyllyn kanssa ovat joskus askarrelleet, arvaavat kyllä mitä siitä seurasi. No veri lensi, ja hiki, ja kirosanat, ja hyllynpalaset. Kolme tuntia myöhemmin sain kuin sainkin sen paskan pystyyn (huom. yksin, josta olen salaa erittäin ylpeä), jonka jälkeen olin niin voipunut, että oli pakko mennä vähän vaakatasoon. Josta nousin klo 23:40, kävelin Torkkelinmäelle toteamaan vuoden vaihtumisen, halaamaan kaverit ja pussaamaan poikaystävän, ja kun muu seurue jatkoi seuraaviin bileisiin, painelin pokkana takaisin kotiin.

Ihan huippua. Jos vanhenemisesta haluaa yhden hyvän asian löytää, niin se on kyllä se, että jos vaan sattuu huvittamaan, voi aivan hyvin mennä kotiin vaikka kuinka olisi uusi vuosi/vappu/ lauantai-ilta/ ei vielä valomerkki. Ja pystyy vieläpä tekemään sen ilman että on koko ajan ihan paniikissa ja varma siitä että nyt siellä kyllä tapahtuu jotain ainutlaatuista JUST kun minä en ole mukana.

Siis ihanaa uutta vuotta kaikille! Mummo laittaa nyt villasukat jalkaan ja kääntää kylkeä.

Oravanpyörästä

2010-12-22T16:28:00.003+02:00

Tapasin eilen opiskeluaikaisia kavereitani. Oli samanaikaisesti sekä surullista että helpottavaa huomata, että en ole ainoa kolmekymppinen joka on ihan pihalla ja täysin finaalissa. Kaverini, jonka olen nähnyt viimeksi kolme vuotta sitten (silloin kun minä olin vielä laiha ja sillä oli vielä hiukset päässä), ensimmäiset sanat olivat: "Me aiotaan hypätä oravanpyörästä", ja ilman sen tarkempia koordinaatteja ilmoittauduin välittömästi mukaan.

Ensi syksynä otetaan kaikki loparit ja lähdetään Thaimaahan. Vaimot ja lapset jätetään kotiin. Joskin toisen kaverini 2-vuotias tytär oli tarhakuvassaan niin stressaantuneen näköinen, että kyllä sekin varmaan siinä vaiheessa on jo burn outissa ja vaatii päästä mukaan.

Kaveri

2010-12-21T19:29:00.001+02:00

Muhun on iskenyt urheilun saralla joku ihme nostalgiankaipuu. Sen lisäksi, että kävin viime kuussa kolme kertaa pacessa, huomasin pari viikkoa sitten yhtäkkiä olevani nyrkkeilytreeneissä. Myös sitä lajia siis harrastin koko maanisen opiskeluaikani, ja siitä kun viimeksi haistelin nyrkkeilyhanskojen ihastuttavaa tuoksua on vielä pidempi aika kuin viime kerrasta niiden v-askeleiden parissa.

No, olisi tietty pitänyt jo arvata, että myös nyrkkeilysalit ovat juuttuneet samaan häiriintyneeseen aika-avaruuden poimuun kuin jumppasalit. Siellä esim. Guns N' Roses on edelleen in. Ja nyrkkeilyvalmentajat käyttää edelleen termiä "kaveri" (as in "kaveri pitää säkkiä", "lyöt alakoukun kaverin leukaan", jne). Ja niinkuin pace-tunnilla, ei myöskään nyrkkeilytreeneissä (eli reeneissä niinkuin meillä Tampereella sanottiin) pitänyt meikäläisellä ollenkaan pokka. Varsinkin kun heti ekalla kerralla oli yhdellä kaverilla ninjahuivi päässä, ja toisella Rocky-paita(*. Tsihi.

Mistä muuten tietää että henkilö ei ole sovelias nyrkkeilyharrastuksen pariin? No siitä että pyytää refleksinomaisesti anteeksi joka kerta kun vähänkin hipaisee nyrkkeilyhanskalla vastustajaa, sisältää myös nyrkkeilysäkit.

Ja arvatkaa onko muuten skitsofreeninen olo niinä päivinä kun jooga ja nyrkkeilytreenit sijoittuvat peräkkäin? Ensin sitä vaan henkistyneenä ja syvällisenä toistellaan mantroja, ja ennen kuin huomaakaan ollaan ihan raivona vetelemässä kaveria alakoukulla leukaan. Että namasté vaan, kaveri.

PS. Haluan korostaa että en tod. ole väkivallan ihminen, en ole ikinä lyönyt ketään oikeasti, enkä pysty katsomaan nyrkkeilyä telkkarista ainakaan silmät auki. Mutta noin kuntoilun ja painonhallinnan kannalta se vaan on hyvä laji ja näppärää vastapainoa esim joogaamiselle. Ikäihmisen täytyy yrittää.

*) siitä kuitenkin olen aika huonona että ennakko-odotuksistani huolimatta siellä ei vielä kertaakaan ole soinut Eye of the Tiger.

Rakennushommia

2010-11-29T15:21:00.002+02:00

Päivää, olen maailman paskin remonttireiska(*. Kun ei niitä ns. ammattimiehiä alkanut löytyä, päätin ryhtyä toimeen itse(**. Ihan ensimmäiseksi päätin irrottaa makuuhuoneen seinästä palapeilin,(*** sillä seurauksella että irrotin samalla vahingossa puoli seinää.

No, mähän en siitä mitenkään erityisesti lannistunut, vaan jatkoin samoilla linjoilla, joskin hälyytin vahvistukseksi myös isäni, joka on, jos mahdollista, vieläkin paskempi remonttiasioissa kuin tyttärensä. Päätin että nyt askarrellaan kenkähyllyt, joita pidän edelleen yhtenä parhaista(**** innovaatioistani sisustamisen saralla. No, ensin mittasin eteisen seinät ja lähetin isän Puukeskukseen asianmukaisen mittaiseksi sahatun puun ostoon. No, hän sitten tuli takaisin ja alkoi kiinnittää niitä kannattimia (tai mikä niiden nimi nyt on, ihan sama) niihin lautoihin ja porasi ruuvit suoraan laudoista läpi ja lattiaan. Nice. Syy oli kuulemma Puukeskuksen klopin, joka oli antanut vääränlaiset ruuvit (*****. Lopulta, monien vaiheiden jälkeen saatiin ensimmäinen hylly seinään. Toisen hyllyn kohdalla huomattiin että näähän on ihan väärän mittaisia;"joku" oli mitannut seinät väärin (en kyllä yhtään tajua miten "joku" voi sellasessakin hommassa epäonnistua). Joten seinään saatiin kiinni yksi (1) asianmukainen hylly ja toinen liian lyhyt, joka siis loppuu vammasesti kesken seinän ihan mielivaltaisen mittaisena.(******

No, kului kaksi viikkoa ja havahduin eräänä aamu siihen, että se koko paska tuli sieltä alas helvetinmoisella rytinällä, ja siinä samassa yhteydessä tietysti rapisi taas alas puoli seinää, tuli karseet lovet ovenkarmeihin ja vastahiottuun ja -lakattuun lautalattiaan, jne. Parahin isäni tuli seuraavana viikonloppuna taas (kutsumatta) remonttihommiin ja totesi että jaa, ei tainnut ne kiinnikkeetkään olla oikeanlaiset jotka Puustellin kloppi hälle myi. Samalla tarkkailtiin sen toisen, siis tällä hetkellä ainoan, hyllyn tilannetta ja todettiin että alashan sekin on kohta tulossa. Jossa vaiheessa isäni vähän innovoi, sillä seurauksella että nyt eteisessäni on yksi kantava kaapinovi. Eli hylly lepää 25 astetta auki olevan kaapinoven varassa, ja kaapinoven väliin on aseteltu varovaisesti kenkälaatikko, jotta se pysyy juuri oikealla kohdalla eikä kukaan mene laittamaan sitä kiinni, kohtalokkain seurauksin.

Ei saatana sanon minä. Jos nää remonttihommat vielä jatkuu ja seinät murenee niiden seurauksena tätä tahtia niin mulla on tässä pian pienen kaksion sijaan tilava yksiö. Tai yhteinen asunto naapurin piripään kanssa.

Onneksi on sentään oma (asunto siis, ei piripää). Voisi olla vuokraisäntä pahoillaan näistä meidän suvun remonttiharrastuksista.

*) miten musta tuntuu että tämän ei pitäisi yllättää ketään, varsinkaan itseäni
**) aina hyvä valinta
***) nuoremmille lukijoille tiedoksi, että palapeili on sellainen tyylitön, epäfunktionaalinen väline jollainen oli joka kodissa tossa 80-90-luvun taitteessa. Itselläni oli teinarina palapeili, johon oli painettu joku kurkiaura tms. Myös kuparinvärinen versio oli hyvin suosittu.
****) eli ainoana
*****) Epäilen.
******) Lisäksi molemmat hyllyt on asemoitu niin korkealle, että en ylety kenkälaatikoihin kuin tikkailla, jotka taas on vinttikomerossa, eli käytännössä olisin voinut viedä samantien sinne vintille myös kaikki kenkäni, olisi ollut tasan yhtä näppärä ratkaisu kuin tämä.

I'm blue daba dii daba daa

2010-11-26T19:22:00.001+02:00

Olen tehnyt kummallisen matkan menneisyyteen - palasin nimittäin vuosien tauon jälkeen ohjatun liikunnan pariin. Jos ei lasketa ohjattuja joogatunteja eikä surullisen kuuluisaa maratonkoulua, jossa toki myös välillä tavallaan ohjatusti liikuttiin(*, ehti viime kerrasta vierähtää melkein kymmenen vuotta.

Koko opiskeluaikani ja pari vuotta valmistumisen jälkeen harrastin maanisesti erilaisilla aerobic-, spinning- ja bodypump-tunneilla käyntiä. Kunnes totesin että nyt ei jumalauta enää yhtäkään v-askelta, ja siirryin liikkumaan yksin ja epäsosiaalisesti kuntosalille, uimahalliin, lenkkipolulle ja joogasalille. Ja se on ollut ihanaa. Rakastan yksin liikkumista ja suostun ottamaan lenkkikaverin mukaan vain pakon edessä, pitkin halpain ja erittäin valikoivasti.

No nyt sitten ajauduin vahingossa kaverin mukana pace-tunnille. Etukäteen melkein rupesi jännittämään. Muistanko mä miten kuntosalin pukuhuoneessa kuuluu olla? Onkohan mun magneettikortti ihan vanhanaikainen? Mitenköhän siellä nykyään pukeudutaan? Osaanko mä enää marssia musiikin tahdissa käskystä? Mitä jos ne laitteet on nykyään ihan liian high techiä meikäläiselle? Entä jos mä en tajua nykyajan jumppaohjaajien puheesta mitään?

No ei olisi tarvinnut jännittää. Oli nimittäin aivan kuin olisi astunut ajassa kymmenen vuotta taaksepäin. Ne laitteet oli ihan samanlaiset, ohjaajat oli samanlaisia ja jazz-housut näytti olevan edelleen muotia. Ja mikä pelottavinta, kun musiikki pistettiin päälle niin ne ihme jumppaliikkeet vaan tuli jostain, ihan kuin vasta eilen olisi viimeksi tahkonnut v-askeleita ja grapevineja. Niitä on siis tullut aikanaan tehtyä tarpeeksi monta tuhatta kertaa että ovat syöpyneet lihasmuistiin ikuisiksi ajoiksi. Pelottavaa tietty sinänsä myös se, että 2010-luvun jumppasaleilla hinkataan samoja saatanan askelkuvioita kuin silloin 90-luvun alussa kun noi hommat aloitin.

Myös ohjaajilla pyörii sama levy kuin 20 vuotta sitten - sellaiset lainit kuin "jaksaa jaksaa", "paina paina" ja "napa selkärankaan" on edelleen ihan peruskamaa. Kaikkein pelottavinta oli kuitenkin se, että myös musiikit on samat kuin silloin miljoona vuotta sitten. Eikä edes mitään 2000-luvun alun musaa vaan ihan rehellisesti sellaista kamaa mitä jengi kuunteli ysärillä ajaessaan p*llurallia jossain Eurajoella. Tms. Oliko kukaan (muut kuin jumppatunneilla kävijät) esim. muistanut tällaisen teoksen olemassaoloa? Tai tällaisen? Ja kreisinä loppuhuipennuksena soi edelleen It's Raining Men, ja venyttelymusiikkina käytetään Enyaa (mihinkään muuhun sitä ei varmaan ole koskaan voinutkaan käyttää).

Mietin siinä hauiskääntöjen ja pystysoutujen välissä että onkohan toi musa niinkuin nyt sitten retroa ja jotenkin takaisin muodissa? Vai onko se vaan soinut, taukoamatta, tuolla Motivuksissa ja Satseissa kaikki nämä vuodet, ilman että se on koskaan edes mennyt pois muodista?

Hämmentävää.

*) yksi sana: mäkivedot. Yök. (ok tuli vahingossa kaksi sanaa, mutta toinen oli oksennusrefleksi eikä sana). Ne jotka on joskus treenanneet juoksua ja vihanneet sitä, pystynevät jakamaan kuvotukseni.

Cherry on top

2010-11-14T17:14:00.008+02:00

Sain söpön pikku Okon äidiltä Kikiltä tunnustuksen, joka muuten sopii hienosti blogini sisustukseen. Kiitos!

Ohjeet kuuluivat seuraavasti:

Jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle
Kerro kolme asiaa joita rakastat
Näytä kuva rakastamastasi asiasta ja kerro siitä.

Eka kohta on vähän vaikea, en kauheasti lue(* blogeja. Jään siis miettimään tätä ja palaan asiaan.

Kakkoskohta on helppo, koska rakastan vähän kaikkea (**. Kolme ensimmäisenä mieleen tulevaa juuri nyt, kun tuijottelen sateista piritoria, ovat jooga, aurinko ja Intia. Ja ne taas ovat mielessä erityisesti siksi, että alkuperäisen suunnitelman mukaan meikäläisen piti viettää osa tästä kurjasta talvesta tiukasti noiden kolmen parissa.

...Mutta sitten vaihdoin työpaikkaa (jonka mukana meni mahdollisuus puolentoista kuukauden lomaan keskellä talvea) ja ostin asunnon, jossa yhteydessä katosivat minkäänlaiset taloudelliset edellytykset ko. matkaan. Itse asiassa jo ton faking vessaremontin hinnalla olisin joogannut Intiassa vaikka pari vuotta.

Ja loppuun kuva, jossa yhdistyvät kaikki kolme edellä mainittua. Se on Intiasta maaliskuulta. (Mä en sitten muuten ole toi mies pyöräilyhousuissa.) (Se on yksi Ulf.)

Nyt ehkä itken vähän ja lähden tarpomaan kohti joogasalia, JOS tossa pimeydessä ja räntäsateessa löydän perille.

EDIT. Tuli niin hippi kirjoitus, että pakko lisätä kakkoskohdan rakkauslistaan bonarina neljäs asia: Kengät. Ja erityisesti tällä hetkellä nämä kengät, jotka vihdoinkin, monen vuoden yrityksen jälkeen sain lisättyä kokoelmaani. Jonka kunniaksi haluaisin erikoisbonuksena vielä ilmoittaa, että rakastan eBayta. Ah!

*) enkä kirjoita, näköjään

**) ja vastaavasti myös vihaan vähän kaikkea. Se täytyy tässä yhteydessä ilmoittaa myös, ettei joku erheellisesti luule mua positiiviseksi ja hyväntuuliseksi henkilöksi.

Haasteita ja tunnustuksia(*

2010-10-03T11:35:00.011+03:00

(Sen sijaan että aloittaisin tämänkin kirjoituksen tavaksi muodostuneella ahdistuneella anteeksipyytelyllä ja rakkaudentunnustuksilla kommenttilaatikossa hiljaisten viikkojenkin aikana käyneille lukijoilleni, aionkin olla ihan niinkuin en oliskaan ja teeskennellä että viime kirjoituksesta ei olisi kulunut melkein kahta kuukautta.)

Olen saanut haasteita ja tunnustuksia.

Beautiful Blogger Awardin ovat myöntäneet minulle sekä Nimelda että Veela. -Edit: Ja juuri tulleen tiedon mukaan myös ihastuttava Salamatkustaja!-Olen kuulemma näpsäkkä ja hauska! Ja helmenkiiltoisen hauska! Ei kun siis blogi on. Kiitos tyypit!

Nyt pitää paljastaa seitsemän faktaa itsestään ja jakaa tunnustus eteenpäin seitsemään paikkaan. Koska olen tunnustanut täällä jo suurinpiirtein kaiken, kerron täten seitsemän asiaa joita ette oo vielä kuulleet, eli jotka ovat tapahtuneet tässä viimeisimmän kirjoituskatkon aikana.

Olen muuttanut yli kaksi kuukautta sitten, ja purin viimeisen muuttolaatikon eilen (lattialle). Normaali ihminen olisi tässä vaiheessa jo asetellut tulppaanit Aalto-maljakoon, pessyt ikkunat, järjestänyt tuparit jne, mutta itse en ole saanut edes vietyä talkkarille muuttoilmoitusta, viritettyä stereoita tai kasattua kaikkia huonekaluja. Suurin osa omaisuudesta pyörii edelleen pitkin lattioita erilaisissa pahvilaatikoissa ja pussukoissa.
En ole pessyt pyykkiä kahteen kuukauteen (koska myin pesukoneeni muuton yhteydessä eikä uutta ole näkynyt). Puhtaita vaatteita on kuitenkin edelleen kaapit täynnä, eli mulla on vissiin sittenkin aika paljon vaatteita(**.
Tämä ei varmaan yllätä ketään: En sitten juossut sitä maratonia. Pahamaineisen maratonkoulun tapaamisistakin jättäydyin vaivihkaa pois siinä vaiheessa, kun testijuoksuissa alkoi kehitys kulkea taaksepäin. (Idea on siis se, että 3 kk:n välein juostaan juoksuradalla 10 km ja otetaan aikaa, ja normaaleilla ihmisillä käy niin että aikaa menee siihen kymmeneen kilsaan n. 1o minuuttia vähemmän kuin 3 kk aiemmin. Joillain käy niin että aikaa menee ensin joka kerta suunnilleen saman verran, sitten 10 minuuttia enemmän, jonka lisäksi muodostuu perinteeksi oksennella ko. testijuoksun päätteeksi/ aikana. Sitten lopetetaan maratonkoulu.) Sen sijaan olen viimeisen neljän kuukauden aikana käynyt lenkillä kaksi (2) kertaa.
Tällä viikolla näin ensimmäistä kertaa elämässäni sanat "tilillä ei ole katetta"(***. Siis itselleni osoitettuna. Jep, asunnonosto oli virhe. Samoin mulle on parin viimeisen kuukauden aikana, kypsässä 32 vuoden iässä valjennut kauhea totuus: Raha vähenee kun sitä käyttää. Apua!
Uusi kummityttöni on ihana. Pari viikkoa sitten se kävi pyörähtämässä Suomessa, sai nimen ja matkusti takaisin Teksasiin jalassaan Addut kokoa nolla. Nimiäisissä havahduin Mauri Kunnaksen vauvakirjaa (**** selaillessani siihen että ylpeiden uusien vanhempien tarinat alkoivat itkettää. Eikä mistään myötähäpeästä tai tylsistymisestä vaan liikutuksesta. Hätäännyin jo hetkeksi että nyt se vauvakuume sitten tuli.
Mun uuden kodin yläkerran naapuri on konserttipianisti. Aluksi se oli kultturellia ja urpaania mutta nykyään lähinnä vain ärsyttävää, darraa pahentavaa kilkutusta. Alakerran naapuri on piripää, mutta siitä on ollut paljon vähemmän harmia.
Olen kirjoittanut 25 sivua romaania.(***** Tämä tiedoksi erityisesti niille, jotka ovat kommenteissa ehdotelleet kirjan kirjoittamista ja ilmoittautuneet tulevan opuksen ostajiksi. Muistakaa sitten mitä tuli luvattua.

Tunnustus lähtee eteenpäin seuraaville:

Project Mama. Tämä ihana mamma on kehuttu jo aiemmin jaetun tunnustuksen yhteydessä. Samat perustelut voimassa edelleen.
Sokeripala. Nyt kun olen itsekin käytännössä katsoen kirjailija, pitää mulla tietty olla kirjailijaidoli.
Yogi Claire Bear. Kaunis, ihana ja rohkea Claire, johon tutustuin Intiassa, osaa myös kirjoittaa. Tätä luen kun yritän muistaa että ai niin, olen myös joogahippi. / The lovely, beautiful and brave Claire, who I met in India, can also write. I read her blog to keep in mind that I am also a yoga hippie, not just a lazy, pessimistic workaholic slash alcoholic.
2 h + k. Viime aikoina, kun oma asumus on tyyliltään sulautumassa täydellisesti ympäristöön (eli ikkunasta näkyvään piritoriin), on ollut kiva katsella muiden ihmisten kauniita koteja.
Time of the Aquarius. Ks kohta 3.
Der Himmel Über Berlin, samoilla perusteluilla. Ja voi miten suloinen perhe (niinkuin tietty tuo edellinenkin)! Ja kuinka tyylikäs pikku poika!
Paholaiskylpyankka. Blogilistan Omissa suosikeissani on myös tämä hauska ihminen, jolla on sana hallussa. Erikoismaininta siitä, että tätä blogia päivitetään jopa harvemmin kuin omaani.

Ja sitten on vielä se kuuden vaatteen haaste Katjalta. Tää onkin paha. Toisaalta ei tällä hetkellä yhtään niin paha kuin se ennen olisi ollut, nyt kun on toi pyykkikonetilanne. Syyskuu tosin meni, mutta kiitän haasteesta (ja erityisesti saamastani erikoismyönnytyksestä "tennareita saa olla sata"), sovellan sen koskemaan lokakuuta ja palaan asiaan kun löydän kameran jostain noista pahvilaatikoista.

*) älkää antako otsikon hämätä. Se ei viittaa oikean elämään vaan blogimaailmaan. Oikeassa elämässä ei ole paljon tunnustuksia sadellut tai muutakaan jännittävää tapahtunut.

**) ja kyllä, niille jotka epäilee asiaa (jota en yhtään ihmettele, sen verran holtittomalta tää mun meininki taas tämänkin postauksen valossa vaikuttaa), vaihdan puhtaat vaatteet päälle päivittäin.

***) äidille ja äidinmielisille terveisiä: Omistan kuitenkin aikuismaiseen tyyliin remonttitilin, jolla on edelleen muutama tonni. (Joka ei kuulosta yhtään näin vastuuntuntoiselta kun siihen lisätään huomio, että remonttilaskuja on tämän vuoden aikana odotettavissa vielä noin 20 tonnilla).

****) siis ei Mauri Kunnaksen äidin ja isän täyttämää Kulta-aika lapsuuden -kirjaa ("tässä on meidän Maurin ensimmäinen hiuskiehkura") (vaikka se vasta vitsikäs käänne olisikin ollut), vaan tätä jossa on sen kummitytön kuulumiset.

*****) kelasin siis että 12-tuntiset työpäivät, kahdet eri opinnot, muutto, remontti, urheilu, parisuhde jne eivät riitä ajanvietteeksi. Tämä siis liittyy aiemmin mainittuun kirjoittajakoulutukseen ja kyseessä on perusopinnot päättävä työnäyte. Tästä suorituksesta oon kyllä vähäsen salaa ylpeä.

Ampukaa mut pliis

2010-08-19T16:11:00.007+03:00

Käytin juuri ihan vakavissani sanaa synergiaetu.

Tästä ei ole enää pitkä matka fläppitaulun eteen vuokaavioita ja nelikenttiä piirtelemään. Seuraava blogipäivityskin tulee tätä menoa PowerPoint-muodossa.

Ei lisättävää. End.

Joka saatanan aamu seitsemäksi meen

2010-08-11T21:20:00.001+03:00

.
Päivää. Minusta on tullut ihminen, joka ottaa joogaretriittiin mukaan läppärin ja laukullisen työpapereita. No joke(*.

Ja yhä useampina päivinä huomaan, että työpaikalla oleiluani eivät sanele minkäänlaiset virastoajat tai työaikalait, vaan toimiston hälytysjärjestelmä. Viimeksi eilen ryntäsin paikalta juoksujalkaa minuuttia ennen hälytysten päälle kytkeytymistä, etten joutuisi vahingossa Securitaksen miesten yllättämäksi(**.

Hävettää edes myöntää että tämä on mennyt tällaiseksi(***, varsinkin kun ottaa huomioon sen kuinka paljon olen aina vihannut (ja edelleen vihaan) ihmisiä, jotka ovat NIIN kiireisiä ja NIIN tärkeitä, että hyvä kun ehtii työpäivien välillä käydä kotona nukkumassa. Ottaa päähän huomata muuttuvansa vaivihkaa yhdeksi heistä.

Olen aina ylpeillyt sillä, että en koskaan stressaannu töissä/töistä. Salaisuuteni on ollut suhteellisuudentaju - Pidän aktiivisesti mielessä tiedon siitä, että en todellakaan ole mikään aivokirurgi eikä missään töissä tekemässäni ole ihmishenget kyseessä. Että vaikka tekisin minkälaisen mokan tahansa (ja niitähän meikäläisellä on tapana tehdä), ei siinä mene kuin korkeintaan oma maine (jossain erittäin pienissä piireissä) vähäksi aikaa, ja vähän rahaa. Jolla taas ei pidemmän päälle ole minkään oikean asian kannalta minkäänlaista merkitystä.

Ja nyt sitten huomaan keräävääni vaivihkaa itselleni toinen toistaan klassisempia uupumuksen oireita (TJEU - tässä yhtenä yönä olen silminnäkijäkertomusten mukaan ponkaissut pystyyn aamuyön tunteina ja alkanut kovaan ääneen toistella erään rahoittajatahon taloussuunnittelijan nimeä).

Sitten olisi vielä tuon työn (ja itse työstä muuten ihan oikeasti tykkään erittäin paljon, se tässä samalla mainittakoon) lisäksi kylpyhuoneremontin suunnittelu, putkimiehen/-naisen etsiminen, laattamiehen/ -naisen etsiminen, LVI-insinöörin etsiminen, rakennusluvan hoitaminen, keittiöremontin kanssa sama proseduuri, parkettimiesten kanssa myös, maalausurakka, muutto, psykologian opinnot, kirjoittajakoulu, maratonkoulu (****, parisuhde, sosiaalinen elämä, erityishuomiota vaativat vanhemmat, aamujooga ja muut harrasteet, jne. Siis ei mitään oikeasti tärkeitä asioita nämäkään (paitsi ilmeisesti rakennuslupa, jonka saamiseksi tässä kaupungissa täytyy taipua mitä ihmeellisimpiin taikatemppuihin), mutta aikaa vieviä ja yhteen laskettuna ärtymyksen ja väsymyksen tuntemuksia kumuloivia. Varsinkin kun on käsillä kaikkien aikojen kesä, ja itse istuu kaiket päivät/illat/yöt sisätiloissa.

Vai johtuuko tämä kaikki vaan siitä niljakkaasta noidankehästä joka syntyy, kun ei töiden takia ehdi (tai siis "ehdi" - olen aina myös syvästi inhonnut ihmisiä, jotka väittävät että eivät ehdi urheilla) ikinä lenkille eikä joogaan, jonka takia on entistäkin ärtyneempi ja kestää stressiä entistäkin huonommin, josta johtuen ei ehdi lenkille eikä joogaan seuraavanakaan päivänä, josta johtuen on taas vielä vähän stressaantuneempi ja ahdistuneempi jne.

Valivali. Terveisiä toimistolta klo 21:20. Blaah.

*) tapahtui kesäkuussa

**) niistä miehistä pidän noin yleisesti ottaen jopa vähemmän kuin poliisista

***) enkä sitä kenellekään muulle kuin teille myöntäisikään

****) Ok, mulla on näemmä joku opiskelufetissi

It's a Girl!

2010-07-24T17:53:00.001+03:00

Arvaatkaas, kenellä on uusi kummityttö? Nyt voin lopullisesti huokaista helpotuksesta ja sinetöidä lapsettomuuspäätökseni. Koska ihminen, jolla ei ole lapsia eikä kummilapsia (vaan 100 kissaa ja hullunmeikit) on pelottava ja todennäköisesti ihmisvihaaja. Sen sijaan ihminen, jolla ei ole lapsia mutta on kummilapsia, on ~~ihan~~ melkein OK. Itsellänihän on kyllä entisestään yksi kummipoika, mutta sen ikäänkuin menetin erossa(* viisi vuotta sitten, ja tätä uutta kummilasta onkin jo odoteltu.

Arvatkaas myös, kuka on nykyään käytännössä katsoen synnyttänyt nainen? Olin nimittäin läsnä kyseisen kummitytön syntymässä Skypen välityksellä melkolailla vuorokauden ajan, itse varsinaista synnytystä (joka oli C-section - huomatkaa asiaan kuuluva termistö, olenhan nykyään synnytysalan ammattilainen) lukuun ottamatta. Yksi vinkki muuten: kun Skypessä mainitaan henkilölle termi C-section, kannattaa henkilön ehdottomasti vaan kysyä suoraan mitä kyseinen termi tarkoittaa, sen sijaan että lähtee etsimään vastausta Googlen kuvahausta. Toistan: Ehdottomasti.

Synnytys tapahtui Teksasissa ja täältä tuttu karvainen pikkukaveri on nykyään ylpeä isoveli. Kun homma oli ohi ja beibi kainalossa, uudet vanhemmat saivat sairaalasta paperin, jonka otsikko oli "Congratulations on the new Texan!".(** Ja meikäläinen tempautui mukaan jenkkimeininkiin ja lähetti sairaalaan asiaankuuluvan ällöt amerikkalaistyyliset kukat - ei ihan samanlainen setti kuin tossa kuvassa, mutta ei myöskään paljon puutu. Eli kummitätiys kun tuli niin tyylitaju lensi ikkunasta saman tien, näköjään.

Tällaisessa kaukokummiudessa on muuten se hyvä puoli, että välttyy joutumasta päivittäin lapsenvahdiksi tai ylipäätään viettämästä säännöllisesti pitkiä aikoja lapsiperheen kodissa. Eivätkä lapsen vanhemmat myöskään onneksi kuulu kirkkoon, joten vältyn myös kristillisen kasvatuksen antamiselta. Eli tärkein tehtäväni tulee olemaan pikku-Nikejen ostaminen, jes! Aion ehkä tehdä siitä itselleni Mini-Me:n, jolla on jo kaksivuotiaana yli sata paria kenkiä. Tai sitten alan sellaiseksi Kummisetä-tyyppiseksi kummitädiksi. Ihan vaan tasa-arvon nimissä. Ja koska uskon että se sopisi mulle.

*) mutta sain pitää kaverini ja kaikki ex-miehen mulle ostamat kengät, eli ihan reilu peli mielestäni

**) pienellä präntillä varmaan lukee jotain että liittovaltion lain mukaan olette velvoitettuja kasvattamaan lapsellenne mulletin ja ostamaan buutsit & käsiaseen 1-vuotislahjaksi.

Missä on Jorma Piisinen silloin kun sitä tarvitaan?

2010-07-09T15:50:00.013+03:00

.
.
Kylpyhuoneremonttiproggis on lähtenyt ihan käsistä. Nyt hankkeeseen on valjastettu itseni lisäksi yksi rakennusalan diplomi-insinööri, yksi arkkitehti ja yksi sisustusarkkitehti(*. Ja kyseessähän on siis maailman pienimmän (reilu puoli neliötä) "kylpyhuoneen" laajennus, jonka jälkeen ko. kylpyhuone onkin jo 1,2 neliön laajuinen, eli todennäköisesti edelleen maailman pienin.
.
Viime viikon olen lähes täysipäiväisesti asioinut rakennusvalvontaviraston kanssa. Jota en muuten suosittele harrastukseksi kenellekään, varsinkaan näin heinäkuussa jolloin sinne on ilmeisesti jätetty töihin vain kaikkein.. hmm.. haastavimmat tyypit. Olen mm. oppinut märkätilaremontteja koskevat pykälät kutakuinkin ulkoa, saanut tietää, että kyseiseen rakennuslupahakemukseen tarvitaan 16 liitettä ja että ennen luvan hakemista edellä mainittuun tiimiin pitää löytää vielä LVI-mies/-nainen, sekä katsellut mikrofilmeiltä asunnon pohjapiirustuksia vuodelta -36. No nehän on sitten vähän haalistuneet tässä vuosien saatossa, yllä näyte parhaiten säilyneestä dokumentista. Jonka vasemmasta alareunasta löytyy myös suhteellisen hämmentävä viesti. Friikkiä. Varsinkin kun ko. (vuodelta -36 oleva?) viesti on aina vaan yhtä ajankohtainen.(**
.
Tänään olen lähettänyt tarjouspyynnön urakasta 37 remonttifirmaan. Tarjouspyynnössä oleva remontin kuvaus on ylläolevan ammattilaistiimin kanssa hiottu ja ammattitermein viimeistelty, siitä syystä että halusin välttyä vastaanottamasta 37 kappaletta kuulepas nyt tyttö -tyyppisiä vastauksia.
.
Ihan hyvä yritys. Ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) vastaus jonka sain, kuuluu seuraavasti:

.
onko kyseessä okt vai kerrostalo. Rakennus luvat tarvitaan että voi märkätilan laajentaa vaate komeroon

.
Eikä muuta. Siinä vaiheessa "meinasin" hikeentyä. Ensinnäkin, tarjouspyynnön ensimmäiseen lauseeseen sisältyivät sanat "Helsingin Kalliossa" ja "nykyinen pinta-ala 0,67 m2". Teki mieli kysyä kaverilta seuraavaa:
.

a) kunka monta omakotitaloa olet viime aikoina nähnyt Kalliossa? ja
b) kuinka monessa niistä (tai muista) omakotitaloista oli puolen neliön kokoinen kylpyhuone? Ja vielä
c) IHANKO TOTTA.

.
No en sitten kuitenkaan hikeentynyt, enkä kysynyt. Varsinkaan, kun käsillä on viimeinen työpäivä ennen (kahden viikon) (palkatonta) kesälomaa (mutta silti, jee!).

PS. Siinä lukee "natsismi nostaa päätään".(***

*) Ruoka- ja viinipalkalla sentään kaikki, muuten tässä pitäisi jo alkaa suunnitella toisen lainan ottamista
**) Ja tätä tai tätä asiaa en pysty edes alkaa yrittää kommentoida. Olen ehkä kerrankin täysin sanaton.

***) Sain juuri selville että ei toi kuva tulekaan klikkaamalla isommaksi. Sori.

Kuva-arvoitus

2010-07-06T20:44:00.011+03:00

Arvoisa käyttäjäraati,

voisitteko ystävällisesti katsoa oheista kuvaa ja kertoa, mitä teille tulee siitä mieleen?

Selvennyksenä kerrottakoon, että kyseessä on tilanteen rekonstruktio, ei todellinen tilanne. Siis vähän niinkuin ne Poliisi-tv:n näytellyt kioskimurrot yms aikanaan, you know. Eli olkaa ystävällisiä ja kuvitelkaa ao. äärimmäisen sofistikoituneen rekonstruktion avulla tilanne, jossa meikäläinen (played by Katie Holmes, jonka näköiseksi yhteen aikaan kaikki mua sanoi) seisoo Fleminginkadulla (as himself) sonnustautuneena kuvan asuun sekä about samanlaiseen kampaukseen kuin kuvassa.

Oikea vastaus: Prostituutio.

Kysykää vaikka Helsingin poliisilta.

Nimittäin sellaista on täten tapahtunut, että lauantaina seisoskellessani Flemarilla kuvan osoittamaan ulkomuotoon sonnustautuneena syytettiin minua poliisin toimesta prostituutiosta ja kehoitettiin poistumaan paikalta.

Kysyisin vaan, että mistä lähtien maksulliset naiset ovat houkutelleet asiakkaita pukeutumalla Vansseihin, t-paitoihin ja urpoihin pussihousuihin? Ja toiseksi, mistä lähtien prostituution harjoittaminen muka on ollut Suomessa laitonta? Ymmärtäisin poliisin reaktion ja poistumiskäskyn jos olisin seisoskellut siinä parittamassa tai ihmiskauppaamassa urpoja pussihousuisia thai-naisia, mutta kun ei. Ja kolmanneksi, olin kuvitellut että poliisilla olisi Kalliossa lauantaiyönä parempaakin tekemistä kuin vittuilla keski-ikäistyville projektikoordinaattoreille. Mutta ilmeisesti olin sitten siinäkin väärässä.

Olin tapahtuneesta niin pöyristynyt, etten saanut ilmoille yhtäkään nasevaa repliikkiä tai piikikästä sutkautusta, vaan tottelin virkavaltaa ja poistuin tyrmistyneenä ja tippa linssissä paikalta. Lisäksi turvauduin (luonnollisesti) alkoholiin, eli marssin suoraan Kutosen tiskille ja tilasin(* "valkoviiniä isoimman lasin mitä talosta löytyy"(** ja kysyin illan aikana jokaiselta tutulta (pariin-kolmeen kertaan) (vähintään) aggressiiviseen sävyyn ja vaatteitani osoitellen että NÄYTÄNKÖ MÄÄ SUSTA HU*RALTA?!

Eli sen lisäksi, että pahoitin mieleni sekä itseni, sukupuoleni, että laillisten ammatinharjoittajien(*** puolesta, ajauduin yhä syvemmälle alkoholismin syövereihin, ja sain kaikki paikalle lauantaina sattuneet ystäväni, tuttavani ja kylänmieheni pelkäämään itseäni ja arvaamattomia hyökkäyksiäni. Siis jopa enemmän kuin he sitä tähän asti ovat tehneet.

Että kiitos vaan, poliisi.

*) toistuvasti

**) ja se, mistä lähtien mä muka olen juonut baarissa valkoviiniä, on itselleni myöskin täysi mysteeri

***) siitä huolimatta etten kyseisen ammatin laillisuutta sinänsä kannatakaan, toim. huom.

The Secret Dreamworld of a Shopaholic

2010-06-01T16:24:00.010+03:00

Voi rakkaat, ihanat lukijani. Muistin taas että mulla on blogi, kävin lukemassa kommentteja, ja hyvä ettei itku tullut (taas). Siis kiitokset kommenteista ja kauniista sanoista (taas). Anonyymille: Joo, oon kyllä aika paljon ollut ton tyypin näkönen tossa pari vuotta sitten, paitsi aika paljon tummempi ja TODELLA paljon "less hippie". (Nykyään olen lyhyttukkaisempi, ilman otsatukkaa ja vanhemman näköinen. Enkä kyllä usko että kyseinen Mariakaan on oikeasti 36. Tai jos on, niin tartten välittömästi sen kosmetologin/joogaopettajan/plastiikkakirurgin nimen). Ja asunnottomalle anonyymille: Mulla olisi yksi ylimääräinen käyttämätön asunto. Voit ehkä saada sen kun oot niin kiva.

Ostin tosiaan vahingossa asunnon. Olen aina ollut suorastaan vakaumuksellinen vuokra-asuja ja omistusasumista suosivan asuntopolitiikan vastustaja. Päätin jo ajat sitten että en aio naurettavan kallista asuntoa ostaa olemattomien jälkipolvien tulevaisuuden turvaksi, vaan rällään mieluummin nekin rahat elossa ollessani. Kun ei niitä omistusasuntoja hautaan mukaansa saa. Tai niin mä ainakin olen ymmärtänyt.

No, tossa eräänä päivänä veljeni mainitsi että on ostamassa paritalon puolikasta Tuksun kanssa (jota en muuten vieläkään ole saanut tavata). (Tuksua siis, ei paritalon puolikasta). (No en mä kyllä sitä taloakaan ole tavannut). (Aaaaanyways.). Veli totesi, että on jo "siinä iässä, että jos jotain ostetaan niin ostetaan käteisellä"(*, ja näin ollen aikoo myydä entisen asuntonsa, jota on pitänyt tyhjillään viisi vuotta koska ei ole saanut aikaiseksi(** hankkia vuokralaista. Meikäläinen sitten meni hetkeksi johonkin psykoosiin ja luuli olevansa henkilö joka on ostamassa asuntoa, ja tässä sitä nyt ollaan. Ajattelin kai että ehkä se asunto joskus kuitenkin on ostettava, ja tällä lailla se kävisi helposti.

Ja paskanmarjat kävi. Sittemmin olen katunut kyseistä päätöstä karvaasti, olen nimittäin jo tässä vaiheessa täysin kyllästynyt kommunikoimaan pankkineitien, remonttimiesten, isännöitsijöiden ym toimihenkilöiden kanssa. Ja inhoan myös ko. heräteostoksesta seuraavaa vääjäämätöntä muutosta holtittomiin kulutustottumuksiini. Nykyään yritän punnita jokaista (turhaa) ostopäätöstäni kysymällä itseltäni, tarvitsenko tätä todella nyt kun olen asuntovelallinen. Ja perseestähän sellainen elämä on. Yritä nyt perustella itsellesi järkevästi sadannet suunnilleen samannäköiset kengät, illan viides piccolo-skumppa, vaate jota et tule ikinä käyttämään jne.

Enkä millään jaksaisi alkaa puuhata mitään muuttoa(***. Ja kylpyhuoneremonttia. Itse asiassa en ole pistänyt tikkua ristiin kummankaan projektin eteen. Eli todennäköisesti tässä käy niin, että vähitellen unohdan mitään asuntoa koskaan ostaneenikaan, jatkan vuokra-asumista nykyisessä kodissani hamaan loppuun asti ja ihmettelen vaan että mitä ihmeen lainanlyhennyksiä mun pankkitililtä menee.

Ainoat toimenpiteet, jotka olen kyseisen ostokseni johdosta suorittanut, ovat kauppojen juhlistaminen skumpalla (**** sekä nykyisessä asunnossani vaeltelu ja huokailu haikeana kyynel silmässä (Tää on mun koti! Ja paikka jossa olen koko elämäni aikana asunut pisimpään, en halua muuttaa pois! Nyt pitää avata viinipullo hermojen rauhoittamiseksi!).

Tulevat elinolosuhteeni ovat nykyiseen verrattuna.. hmm.. maanläheiset. Asunto on tv:stä tutuissa maisemissa (Kalliossa), kantakaupungin urbaanissa sykkeessä (huuto ja örinä kuuluu viidenteen kerrokseen asti yötä päivää), ikkunoista avarat torinäkymät (piritorille), palveluiden (erityisesti päihdepalveluiden) välittömässä läheisyydessä, erinomaisten liikenneyhteyksien varrella (musta maija päivystää oven edessä 24/7), ja vireässä taloyhtiössä (tapahtunut viimeisen vuoden aikana: rappukäytävästä löytyi verinen mies, rappukäytävästä löytyi kuollut mies, naapurin huumekauppias vietiin pois jalkaraudoissa, toisen puolen naapurin ovesta oli yön aikana porattu lukot pois ja kämppä tyhjennetty) ja yhtiössä oma talonmies (vanhempi alkoholisoitunut nainen, joka viimeksi nähtiin rappukäytävän lattialla makaamassa ja yrittämässä pummata ohikulkijoilta viittäkymppiä).

Asunto itse on ihan OK. On lautalattiat, leveät ikkunalaudat ja muut perusihanuudet. Erityisesti siinä mielessä asunto mun makuun, että keittiöön ei ole tuhlattu neliöitä kuin ehkä puolikas, ei ole uunia eikä turhia keittolevyjä jne. Äitini oli kauhuissaan että missä mä nyt leivon. Muistutin, että olen leiponut viimeksi vuonna 2003 (leikin hyvää avovaimoa) ja sitä ennen vuonna 1994 (leikin aikuista). Että jos vuoden 2013 paikkeilla tulee äkillinen tarve leipoa, voin varmaan lainata jonkun kaverin keittiötä, tai vaikka vuokrata keittiöllisen asunnon sitä varten. Kylpyhuoneen neliöissä on valitettavasti säästetty myös, ja aion teettää siihen laajennusremontin ennen muuttoa. Laajennuksen (jota tosin en tätä menoa koskaan saa aikaiseksi hoitaa) jälkeen kylpyhuonen laajuus onkin sitten jo komiat 1,25 neliötä. Ja sinne pitäisi mahtua vessa, lavuaari, suihku ja pyykkikone, koska missään pyykkituvissa mä en kyllä enää tällä iällä ala hengaamaan. (Note to self: Älä pliis liho enää jos haluat mahtua peseytymään tulevassa kylpyhuoneessasi).

*) Ko. ikä on 36, tiedoksi vaan kaikille. Kyseinen veljeni on DI, rahastosijoittaja ja uhkapeluri, eli siinä strategia käteisen hankintaan jos joku yli 36-vuotias lukija halajaa tehdä ostoksia.
**) Jotain yhteistä meillä kuitenkin siis on
***) Next stop: Kommunikointi muuttofirmojen kanssa
****) joka on toimenpide, mihin ryhdyn mielelläni aina kun minkäänlaista syytä siihen ilmenee, tai ei ilmene

Oho part 35876

2010-06-01T08:53:00.005+03:00

Kuten olen aiemminkin todennut, mulla on erityinen tapa tehdä asioita vahingossa. Tapahtui viime viikolla: Lähdin ostamaan uutta iPodia hajonneen tilalle. Ostin vahingossa asunnon. Hups!

HCR WTF OMG

2010-05-11T00:20:00.007+03:00

No se HCR tuli sitten kömmittyä läpi. Vaikka olihan kyllä taas liikunnan ilo kaukana kun tarpoi tihkusateessa muutaman tuhannen muun "samanhenkisen" kanssa ja kelaili että yhtä hyvin voisin tämänkin ajan viettää sohvalla/ ruokapöydässä/ kaljalla/ nukkumassa/ ihan missä vaan muualla. Siis jos ei olisi päättänyt että on parempi idea tungeksia tihkusateessa 13000 muun epätoivoisen kanssa, ja tehdä se julkisesti trikoisiin pukeutuneena, ja vielä maksaa siitä.

Mites muut, kuinka sujui juoksut? Jouduitteko turvautumaan pahoinvointiin?

Itse en poikkeuksellisesti oksennellut ollenkaan ja oli muutenkin ihan hyvä olo, mitä nyt pikkuvarvas halkesi (!) siinä juoksun tiimellyksessä. Aikatavoitteetkin saavutin(*.

...Joka ei tosin ollut mitenkään ihan hirveän vaikeaa, kun tavoitteena oli a) ylittää lähtöviiva, b) ylittää maaliviiva, c) juosta kohtien a) ja b) välissä sijaitseva matka, ja d) tehdä se mielellään alle kahdessa ja puolessa tunnissa. Tossa ajassahan sen olisi toki ehtinyt vaikka kävellä(**, mutta totesin että ei tavoitteita kannata kovin korkealle asettaa kun ei niiden saavuttamisen eteenkään olla mitään tehty(***.

Tuo juoksu onkin sitten ainoa asia mikä on viime aikoina meikäläiseltä sujunut maltillisen hitaaseen tahtiin. Muilla elämän alueilla jatkan edelleen She's a maniac -tunnelmissa: vanha työpaikka ja -ura on jätetty, uusi aloitettu, ammattitaitoista ja dynaamista esitetty (jo kolmatta viikkoa!), kahta eri koulua käyty, aamujoogaa harjoitettu, lupaavaa alkoholistin uraa pohjustettu, jne.

Eikä siinä muuten mitään, mutta arvatkaa mikä tästä kaikesta hössötyksestä kärsii? No tämä blogi! Kaikki huikean jännittävät Intian seikkailutkin on vielä raportoimatta kun pitää vaan kaiket päivät hillua puolimaanisena ympäri kyliä.

Pirullista.

*) ja sain siitä hyvästä ostaa itselleni palkinnoksi uudet kengät, tietty

**) takaperin

***) alkuperäinen tavoitteeni oli 1:59 mutta siitä ei puhuta nyt sen enempää

She's a maniac, maniac on the floor

2010-04-15T10:38:00.002+03:00

Väliaikatiedotus: Täällä ollaan hiljaisuudesta huolimatta elossa ja voidaan pulskasti(*. Intiassa on käyty ja uhkaavalta vaaralta heittäytyä valaistuneeksi hipiksi ei ole täysin vältytty, kotiin ollaan kuitenkin saavuttu prameasti "Onko koneessa lääkäriä" -kuulutusten saattelemana ja lentokenttäsairaalan kautta, aamujoogassa on käyty säännöllisesti 6 kertaa viikossa ja viime viikolla otin lopputilin(**.

Sitten on vielä uusi työpaikka, kahdet opinnot pahasti päällekkäin, maratonkoulu from hell, Helsinki City Run kolmen viikon päästä, uusi ruokavalio, tulehtunut takareisi, uhkaava henkilökohtainen konkurssi, uhkaava burn out, ja sitä rataa. Eilen tilanne huipentui siihen, kun 10 km:n testijuoksu päättyi allekirjoittaneen kohdalla 5 kilometrin kohdalla roskikseen oksentamiseen ja itkuun pillahtamiseen. I'm on fire!

*) sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti
**) ei sillä että toi viimeksi mainittu mitenkään liittyisi noihin ensin mainittuihin. En siis ole myynyt omaisuuttani ja työpaikkaani, kasvattanut kainalokarvoja ja ostanut menolippua Intiaan

Silti sitä on kerta toisensa jälkeen ihmeteltävä

2010-03-09T12:21:00.007+02:00

On kolme asiaa, jota elämässä ei näköjään koskaan opi.

Jos ei yöllä nuku, aamulla väsyttää.
Jos syö liikaa, tulee huono olo.
Jos juo viinaa, tulee krapula.

Ja näitä kaikkia kolmea on tässä viimeisten parin päivän aikana taas pitänyt mennä kokeilemaan. Että josko ne sittenkin olisi muuttunut. Mutta ei! Kun lauantai-ilta meni holtittomaksi dokaamiseksi, niin sunnuntai-aamuna, aivan täytenä yllätyksenä, oli hirveä darra. Kas! Ja kun eilisilta Tapastassa meni holtittomaksi syömiseksi(*, niin on vielä tälläkin hetkellä sellainen ällöttävä käristyneen rasvan ja valkosipulin katku sielussa. Ihanaa.

Sellaista asiaa mietin(** myös, jälleen kerran, että mistä ihmeestä miehille annetaan automaattisesti ego ja itsetunto, jotka on vailla minkäänlaista suhdetta mihinkään hänen ulkoisiin tahi sisäisiin ominaisuuksiinsa. Kun taas naisilla on tilanne päinvastainen ja kaikkein kauneimmat, ihanimmat ja menestyneimmätkin naiset saavat säännöllisesti olen-tyhmä-ruma-ja-mitätön-kohtauksia. Tai siis kyllähän minä nyt vanhana naistutkijana tiedän, mistä se johtuu(***, mutta silti sitä on kerta toisensa jälkeen ihmeteltävä.

Sit toinen mitä kanssa jaksan ihmetellä on taksikuskit. Niiden kohdalla taas ammattiylpeys ja ammattitaito on täysin epäsuhdassa keskenään, siis tuohon samaan tyyliin kuin miehillä itsetunto mielivaltaisessa suhteessa avuihin. Aina saa taksin kyydissä kuunnella nahkatakin narinan ja Radio Novan lisäksi, miten kovaa on ammattiautoilijan työ, miten kukaan muu kuin ammattiautoilija ei osaa käyttäytyä liikenteessä, miten pitkää päivää joutuu ammattiautoilija painamaan, miten on amatöörien hoitama liikennesuunnittelu perseestä, jne jne. Ja sitten pitää vielä maksaa siitä hyvästä, vaikka yleensä kai sellaisessa kaupallisessa tilanteessa jossa toinen tilittää tauotta ja toinen kuuntelee ja nyökkäilee, se on se tilittäjä joka lopuksi maksaa, ei kuuntelija.

*) jep, mun käsitys "holtittomasta" syömisestä on nykyään kaksi tapas-annosta
**) kun lauantaina totesin taas, kuinka baarin jokaisella hölmön näköisellä tyhmällä pätkällä oli parimetrisen, lihaksikkaan miesmalli-rakettitieteilijän elkeet
***) ei, vanhana tutkijana en ole kuitenkaan oppinut olemaan yleistämättä mielivaltaisesti

4D: Uskomaton kutistuva nainen

2010-03-04T15:13:00.003+02:00

Jaahas, on ehkä tullut aika pistää blogihiljaisuus poikki. Kyse ei ollut kuolemansairaudesta, mykkäkoulusta eikä (varsinkaan) siitä, että elämäni olisi viime aikoina äitynyt niin vauhdikkaaksi ettei olisi ollut aikaa kirjoittamiseen. Päinvastoin. Elämä on ollut niin ankeata ja olen ollut niin tylsistynyt, väsynyt ja alati pahantuulinen, että ei ole huvittanut kirjoittaa.

Olen nimittäin laihduttanut.

Yök.

No, hyvä uutiset on että olen KAUHEALLA VAIVALLA laihtunut reilut viisi kiloa reilussa kahdessa kuukaudessa. Ja on kyllä ollut niin ankeat nämä pari kuukautta että en todellakaan suosittele kenellekään. Huonot puolet (sen lisäksi siis että koko ajan vituttaa, väsyttää ja paleltaa) on, että kaikki ne viisi kiloa näyttäisi lähteneen perseestä, eli nyt housut roikkuu ja muutenkin näyttää typerältä, ja lopputyyppi on ihan yhtä läski kuin aina ennenkin. (*

On mulla muuten muitakin hyviä uutisia: Menen huomenna työhaastatteluun! Huonot uutiset: en voisi ottaa sitä paikkaa vastaan vaikka tarjottaisiinkin, koska siellä pitäisi aloittaa mielellään jo maanantaina, jota en voi tehdä kun on tämä nykyinenkin työpaikka ja irtisanoutumisaika, ja koska lähden ensi perjantaina Intiaan. (Ellei ne sitten erityisesti etsi työntekijää joka lähtee neljän työpäivän jälkeen kahdeksi viikoksi lomalle).

Olen kaiken tämän urheilun, nälässä elämisen, työnhaun(**, opiskelun, työnteon ja pitkän ja kylmän talven jäljiltä niin väsynyt ja loman tarpeessa, että en vaan kertakaikkiaan jaksaisi lähteä lomalle. Siis oikeasti. Liian vaivalloista. Pitäisi täytellä loma-anomuksia, asettaa sähköpostiin poissaoloviesti, hankkia malarianestolääkkeet, selvittää onko rokotukset voimassa, pakata, innostua, istua lentokoneessa tuntitolkulla jne. Sitä paitsi nyt olen kehittänyt sellaisen pelon, että saan loman aikana kerättyä takaisin kaikki nämä kovalla vaivalla laihdutut kiloni. Joka on tietysti ihan vitsikäs pelkotila, kun ottaa huomioon, että olen menossa joogaretriittiin (kehitysmaahan) kahdeksi viikoksi. Siis ei mikään varsinainen mässäilyn ja paheellisen elämän tyyssija.

Olen muuten ehkä nykyään käytännössä ammattiurheilija, koska tämä on jo toinen harjoitusleirini(*** (tsihi) tämän talven aikana. Tuon ensimmäisen takana on sellainen traaginen tarina, että mut houkuteltiin viekkaudella ja vääryydellä johonkin ihmeen Tahkolle lupaamalla että 1) sinne ajaa "jotain kolme tuntia", ja 2) ei tartte hiihtää. No, sinnehän ajoi sitten tosiaan seitsemän tuntia (lumimyrskyssä) (takaisin päin sama juttu), ja vasta perillä selvisi että muut paikalla olijat, joista puolet oli ammattiurheilijoita, puolet puoliammattilaisia, viittasivat kyseiseen reissuun termillä "hiihtoleiri". Ja yksi paikalla ollut entinen kilpahiihtäjä, nykyinen triathlonisti, oli jo etukäteen värvätty "kertaamaan hiihtotekniikkaa" allekirjoittaneen kanssa.

Sen voin kyseisen retken innoittamana sanoa, että oli todellakin viimeinen reissu mihin lähden yhdenkään, saati sitten viiden, urheilijan kanssa. Tämän totesin itselleni (ja muille) useaan kertaan pitkän(**** viikonlopun aikana, esimerkiksi kun havaitsin viettäväni lauantai-iltaa lumen saartamana kompressiotrikoisiin pukeutuneiden, tonnikalaa syövien urheilijoiden seurassa katsomassa videolta vuoden 2006 Havaijin Ironmania. Että ei sitten ihan vastannut meikäläisen käsitystä "mökkireissuista". Ai niin ja mitä hiihtämiseen tulee, voin kertoa että se ei ollut miksikään muuttunut 20 vuoden tauon aikana: perseestä oli ja itkuun päättyi. Sen verran totesin kuitenkin ilokseni aikuistuneeni näiden vuosien aikana, että en tällä kertaa heittäytynyt lopuksi poikittain ladulle makaamaan.

*) Ai niin, jos joku nyt taas eksyy tälle sivulle hakusanoilla "nopea laihdutus keino" , kerrottakoon käänteentekevät salaisuuteni: 1) Vähemmän ruokaa. 2) Enemmän liikuntaa.

**) No ok, työnhaku on pitänyt sisällään yhden hakemuksen lähettämisen, että ei se nyt niiin hirveästi ole rasittanut. Yritän vaan kuulostaa dramaattiselta.

***) olen vissiin vahingossa altistunut olympialaisille, kun tollainen termi on ilmaantunut sanavarastooni

****) siis todella pitkän

Ennen uskoin älyn voittoon

2010-01-20T09:47:00.009+02:00

Nyt on sellainen tilanne, että lupaava urani urheilijanuorukaisena on ehkä tulossa päätepisteeseensä.

Ensinnäkin, menin ilmoittautumaan maratonkouluun. Olin tosiaan jossain uuden vuoden huumassa päätellyt, että olisi kauheen kiva ajatus juosta maraton ensi kesänä(*, ja että tollanen koulu voisi olla just hyvää painostusta siihen juoksemiseen (ja että 400 euroa siitä lystistä olisi just sopiva hinta).

No, viime viikolla sitten marssin ekaan tapaamiseen ihan äijänä, että tässähän ollaan siis jo kaksi puolimaratonia juostu, aloittelijat pois alta. Kävi sitten ilmi että olin tosiaan suunnilleen ainoa siinä "aloittelijoille sopivassa" maratonkoulussa, joka ei ollut juossut jo muutamaa maratonia, jolla ei ollut vähintään piirimestaruustason yleisurheilutaustaa, ja joka ei olisi "aina rakastanut kaikenlaista liikuntaa". Mä kun ilmoitin että en ole koskaan pitänyt juoksemisesta, nää luuli sitä vitsiksi ja nauroi niin että urheilupusakat suhisi. Ne oli siis just sellasta porukkaa, jota ei ikinä valittu koulun liikuntatunnilla pesisjoukkueeseen viimeisenä(**.

Mikä hauskinta, siellä ilmoitettiin että seuraavalla kerralla, siis tänään, meillä on testijuoksu, jossa juostaan 10 km mahdollisimman kovaa jollain fucking juoksuradalla, siis jossain urheiluhallissa (***. Ja se mikä tästä tekee todella vitsikästä on se, että mä en todellakaan ole juossut metriäkään, kilometreistä puhumattakaan, lokakuun jälkeen, eli en välttämättä enää edes muista miten ylipäätään otetaan juoksuaskeleita. Kyllä niitä maratoonareita sitten taas naurattaa kun lyllerrän menemään ja viimeistään parin kilsan jälkeen tuuperrun tartan-pintaiselle(**** juoksuradalle.

-Nyt miehet ja sukulaiset silmät kiinni- Ja ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi kärsimystä yhdelle viikolle, varasin just perjantaiksi brasilialaisen sokeroinnin. Siis ei siinä merkityksessä että mennään Brasiliaan syömään karkkia vaan siinä toisessa. Au.

Toiseksi, olen todennut että ei musta ehkä tulekaan isona joogahippiä Intiaan, koska kehittyminen joogina on täysin mahdotonta tällä ruumiinrakenteella. Siis miten voi muka olettaa, että ihminen toistuvasti kannattelee omaa painoaan käsien varassa(***** ja liitelee ilmojen halki höyhenen lailla, jos ei paina alle 40 kg? Mun perse yksin painaa 40 kg. Laahaa sitä nyt sitten päivästä toiseen joogamattoa pitkin hiki päässä, vähemmästäkin alkaa vituttaa.

Sen kunniaksi tähän loppuun teemalaulu. (Huomatkaa naisnäkökulman hakeminen vaaleanpunaisella alapalkilla).

*) niin sen jälkeen ei sitten tarvitsisi enää. ikinä. mennä. lenkille.

**) ei tosin valittu muakaan, vaan yleensä kolmanneksi viimeisenä, koska meidän luokalla oli yksi läski ja yksi vammainen. (Mä en siis ollut kumpikaan niistä, vaan pelkästään laiska ja epäurheilijamainen. Ja vasenkätinen).

***) miettikää miltä sellaisessa paikassa varmaan haisee

****) ammattitermit hallussa, huom huom (eli just äsken opin kun paniikissa googletin, tyyliin juoksurata + sydäninfarkti).

*****) varsinkaan näillä käsivarsilla, joita on kuvailtu sanoilla "varo ettei rannekello valahda kainaloon kun nostat kädet ylös"

Ja näiden kanssa sitä viettää suurimman osan valveillaoloajastaan

2010-01-12T09:54:00.007+02:00

Tässä kun olen pyörinyt täysipäiväisesti työelämässä viimeiset seitsemän vuotta(*, ja sinä aikana notkunut kahdeksan eri työpaikan kahvihuoneessa, olen päätynyt siihen, että kaikki työntekijät kaikilla työpaikoilla voidaan jakaa karkeasti muutamaan ihmisluokkaan. Joista muutama tässä. Täydentäkää pliis.

Marttyyri. Ihminen joka ei osaa sanoa ei (mutta ei myöskään "joo" ilman dramaattista huokailua). Ei ole ehtinyt syödä lounasta muualla kuin koneen ääressä sitten vuoden -93, istui eilenkin sorvin ääressä iltakymmeneen, ja päätyy aina lopulta tekemään kaikkien muidenkin työt. Jos marttyyriltä kysyy, voisiko hänelle jotenkin olla avuksi, on vastaus (värisevällä äänellä): "Kyllä mää pärjään....".

Kopsuttelija. Tässä kohtaa lainaan itseäni vuodelta 2008(**: "viettävät työpäivänsä tarpomalla työpaikan käytävää edestakaisin korkokengissä ja ISKEVÄT joka askeleella koron lattiaan niin että puoli konsernia tärähtää KOPS KOPS KOPS KOPSutuksen tahdissa.Yleensä kyseinen kävelytyyli liittyy samoihin ihmisiin, jotka myös a) käyvät vähintään viikoittain kahvihuoneessa toteamassa että "Jaahas, toisilla sitä vaan on aikaa istua kahvilla", b) sisällyttävät jokaiseen keskusteluun ja sähköpostiviestiin maininnan siitä, kuinka hektinen vaihe on taas menossa, ja c) notkuvat muiden ihmisten työhuoneiden ovilla toistamassa kuinka hektinen vaihe on taas menossa." Erittäin dynaamista väkeä nämä.

Työn sankari. Sankarit käyvät urheasti töissä silloinkin, kun ovat aivan kuolemansairaita, mutta eivät vaan voi pitää sairaslomaa koska ovat sen verran tärkeitä henkilöitä. "Siis sairauslomalle? MINÄ? Hei haloo!". Näissä ihmisissä sankaruuteen yhdistyy useimmiten edellämainituista vaihtoehtoisesti joko kopsuttelu tahi marttyrismi. Ja koska, kuten uskolliset lukijani varmasti ovat huomanneet, mulla ei ole mitään kovin freesejä tai alati uudistuvia juttuja, tätäkin ihmistyyppiä olen manannut myös aiemmin.

Raportoija. Lähes jokaisen työpaikan kahvihuoneeseen on pesiytynyt henkilö, joka katsoo oikeudekseen, ellei peräti velvollisuudekseen tiedottaa koko henkilöstölle päivittäisen elämänsä jokainen yksityiskohta, yleensä hyvin dramaattisin äänenpainoin. Pääset siis tahtomattasi myötäelämään sellaisia vauhdikkaita episodeja kuin "Huonekalukauppa kohteli minua kaltoin", "Miksi naapurini eivät sano päivää" tai "Meidän Veetin korvatulehduskierre". Raportoijan kestämistä auttaa, jos pidät naistenlehden tai Hesarin käden ulottuvilla ja syvennyt siihen kaikessa rauhassa. Raportoija ei välttämättä odotakaan sinun osallistuvan keskusteluun, joten anna hänen jatkaa monologiaan rauhassa. Tästä ihmislajista on, yllätys yllätys, ollut puhetta myös aiemmin.

Raportoijien ryhmän alalajina ovat luulosairaat, jotka selostavat päivästä toiseen erittäin seikkaperäisesti (ja kovalla äänellä) särkyjään ja erilaisia kokeita ja testejä joihin hänen pitäisi ehdottomasti päästä mutta kun ammattitaidottomat lääkärit eivät päästä, vaikka kyseessä on vähintäänkin aivokasvain. Jostain syystä yleensä nimenomaan just toi aivokasvain.

Toinen huomattava raportoija-alalaji ovat pienten lasten äidit. Näillä äideillä ovat synnytyksen jäljiltä hormonit vielä sen verran sekaisin, että (sen lisäksi, että he saattavat vastata puhelimeen sukunimensä sijaan "Äiti") he eivät tule edes ajatelleeksi, että työpaikalla on olemassa sellaisiakin ihmisiä joita ei kiinnosta se, miten meidän Minea suostuu nukkumaan päiväunia vain parvekkeella, Väinö on siirtymässä kiinteisiin ruokiin tai Iidalla on nyt se prinsessavaihe päällä. Mutta kyllä lapsettomatkin osaavat - ks. esim. kissaihmiset. Nämä henkilöt siis raportoivat vastaavalla vakaumuksella kissoistaan, joista puhuttaessa käytetään persoonapronominia "hän", joille järjestetään syntymäpäiväjuhlat, ja joiden kuvia (tonttulakki päässä) lähetellään jouluisin. Ainakin naisvaltaisilla aloilla sellainenkin löytyy jokaisesta kahvihuoneesta. (***

Pahin raportoija on kuitenkin ns. eriteraportoija, joka pitää työpaikan ajan tasalla vatsansa toiminnasta, lastensa ja koiransa vatsataudeista sekä omasta kuukautiskierrostaan kun kyseessä on nainen, niin kuin usein on.

Mörkö. Mörkö on yrmeän näköinen kaveri, jonka nimeä tai toimenkuvaa ei kukaan muista, joka ei osallistu mihinkään yhteiseen toimintaan ja jonka äänen kuulet todennäköisesti ensimmäistä kertaa viiden vuoden aikana, kun satut kopiokonehuoneeseen juuri silloin, kun hän oikuttelevaa printteriä nyrkillä lyödessään lausuu painokkaasti: "Perkele". Mörkö on kuitenkin harmiton työtoveri, eikä ole syytä ottaa henkilökohtaisesti sitä, ettei hän tervehdi sinua käytävällä kertaakaan kahdeksan vuoden työtoveruuden aikana.

Teenjuoja. Tää voi kyllä olla ihan hakuammuntaa, mutta onko kukaan muu tehnyt sellaista havaintoa, että teenjuojissa on jotain epäilyttävää? Onko kyse erikoisuudentavoittelusta (varsinkin alalajissa vihreän teen vaatijat)? Miksei ne vaan voi juoda kahvia niinkuin muutkin ihmiset?

Puuhapete. Työpaikan virkistystoiminta edellyttää, että joku työntekijöistä vapaaehtoisesti, ilman erillistä korvausta tai kiitosta ja usein omalla ajallaan, ottaa vastuun järjestelyistä. Puuhapete on henkilö, joka myös organisoi synttäri- ja eläkkeellelähtökeräykset ja tulostaa väriprintterillä kahvihuoneen pöydälle kuvat äitislomalla olijoiden jälkikasvusta sekä askartelee tontut ikkunoihin ennen joulua. Iloisen puuhapeten kanssa on helppo tulla toimeen, ja parasta mitä hänelle voit tarjota, on säännöllinen kiitos ja ihailu. Ellei sitten puuhapete edusta myös lajia Marttyyri, jolloin tilanne on monimutkaisempi.

Setäihminen. Valitettavasti jokaiseen firmaan mahtuu myös pari setäihmistä. Niiden kanssa on jaksettava kuunnella päivästä toiseen "ämmä"-, "blondi"-, "homppeli"-, "mustalais"-, "sivari-" ja "neekeri"vitsejä, ylenpalttista äijämäistä pullistelua autoista, golfbägeistä ja huminodeista, tytöttelyä, vauvakuume-vihjailuja/ äitiyslomakyselyitä, julistuksia maahanmuuttopolitiikan tilasta jne. Valitettavasti setäihmistä on mahdotonta muuttaa, joten eriävän mielipiteen esittämisen ainoa vaikutus on, että tytöstä tulee kertaheitolla hankala akka tai pojasta tosikko. Paras, joskin piinaava, tapa selviytyä on olla hiljaa, välttää yllyttämästä setäihmistä lisäkysymyksillä tai provokaatiolla, ja ajatella tyyntä sinistä valtamerta.

Tyhjänpuhuja. Nää on niitä tyyppejä, joiden puhetta voi kuunnella vaikka neljä tuntia, ja todeta sen jälkeen paikalta poistuessaan hämmentyneenä, että eihän se itse asiassa sanonut yhtään mitään. Tyhjänpuhuja kuitenkin rakastaa omaa ääntään, ja sen takia pyytää/ ottaa puheenvuoron aina tilaisuuden tullen, ihan riippumatta siitä, tietääkö hän käsillä olevasta asiasta yhtään mitään, ja onko hänellä siitä mitään sanottavaa. Yleensä ei ole. Nämä ihmiset myös rakastavat kutsua koolle erilaisia kokouksia, muodostaa toimikuntia, perustaa aivoriihiä ja kirjoittaa fläppitauluille. Toimikunnan kokoontumisen lopuksi hän voi sitten todeta, että "Tätä asiaa tässä kollattiin ja kyllä meidän kaikkien tahtotila on tämän prinsiipin mukainen", tms. Ilman tätä ihmisryhmää ei Suomessa olisi kuin ehkä kolme konsulttia.

Esimiehet ja -naiset ovatkin sitten ihan oma lukunsa, johon en tällä kertaa syvenny. Todettakoon vain, että niiden kanssa asioidessa on hyvä pitää mielessä, että tutkimusten mukaan siinä missä väestöstä psykopaatteja on 1% , esimiestehtävissä niitä on yli kolme prosenttia, ja tunne-elämältään muuten häiriintyneitä esimiehiä n. 10%. Mutta ei hätää! Kaikki ovat myös joskus kuulleet siitä kaverin kaverin naapurista, jolla kuulemma on kerran ollut pomo joka ei ollut (ainakaan näkyvästi) häiriintynyt. Siis toivoa on.

Sitten on vielä kaksi ihmislajia, normaalit ja kivat, joista molempiin kuulun lähinnä minä itse ja pari mun kaveria.

EDIT. Tarkkaavaiset lukijani ovat havainneet myös muutaman oleellisen työpaikan ihmistyypin, joka omalta listaltani unohtui, ja ne tulee tässä:

Palkannauttija on sikalaiska tyyppi jolla överiliksa, tunnejohtaja pomo jonka ainoa tunnetila on jonkin sortin kilari, ja pullaa mussuttava kokousmaratoonari ihminen, jonka mielestä kaikki asiat pitää käsitellä xxx tuntia kestävissä kokousmaratoneissa. Kiitos Ipo (jonka kommentista tämä oli melkein suora lainaus)!

Painonvartija. Aivan ehdottomasti jokaiseen kahvi- ja lounaspöytään kuuluu myös pari niuhottavaa laihduttajaa, jotka "laskevat niitä hiton pisteitä ja punnitsevat kirjevaa'alla kakkupaloja (miksi niitä pitää syödä, jos tarvii laskea jotain pisteitä?) ja jos itse erehtyy syömään torstaina hernekeiton ja letut, niin painonvartijalta kuuluu kommentti siitä miten hyvältä ne letut näyttää, mutta kun niissä on NIIN PALJON KALOREITA", sanoi Tiina, ja Lupiini täydensi, että " jos duunissa on esim kakkua tarjolla vaikka jonkun syntsien tai läksiäisten takia, pitää painonvartijoiden kuuluttaa aina kovalla äänellä, että vitsit tässä onkin paljon kaloreita, kauheeta ja iik, sillä mantralla saa eräänlaisen etukäteis-synninpäästön". Kiitos Tiina ja Lupiini!

*) Laskin just, ja järkytyin. SEITSEMÄN vuotta! Herranjumala. En ilmeisesti voi enää viitata itseeni termillä "vastavalmistunut" . Tai "nuori".

**) Tadaa! Ankeuteni nousi jälleen uudelle tasolle

***) On näitä varmaan koiraihmisissäkin. Mutta koska koirat on mun mielestä kivoja, niistä raportointi on tietty ihan ok ja normaalia.

Alkaa mennä jo vähän liian pitkälle

2010-01-11T16:29:00.006+02:00

Sanoin, aivan varmasti ensimmäistä kertaa elämässäni, sunnuntai-iltana sanat: "Onpa hyvä että huomenna on työpäivä". Kelatkaa.

Vielä pahempi juttu on syy, joka ajoi tällaiseen johtopäätökseen. Tajusin nukkumaan mennessäni että en koko päivänä ole puhunut livenä yhdenkään ihmisen kanssa lukuunottamatta sanoja "Moi, menisin uimaan" ja "Kiitos" uimahallin tädille(*. Soitin sitten välittömästi poikaystävälleni ja ilmoitin, että tyttöstäväsi on erakoitumassa. Johon ko. poikaystäväni totesi, että hänen ainoat ko. päivän aikana live-keskustelussa lausutut sanansa olivat "Yksi opiskelija uimaan"(** ja "Kiitos". (Johon vastasin tuolla yllä mainitulla absurdilla repliikillä). Eli ollaan nyt sitten molemmat tahoillamme ajautumassa (uimista harrastaviksi) erakoiksi. Upeeta.

Ihan paska viikonloppu oli muutenkin. En paljon muuta tehnyt kuin urheilin ja siivosin, ja kaiken lisäksi olin vahingossa selvinpäin koko viikonlopun, vaikka en edes ole tipattomalla.

*) Kyllä, "Moi, menisin uimaan" on sana.
**) Veemäistä tässä on muuten myös se, että poikaystäväni, joka ei edes mitään opiskele (tai ei siltä ainakaan näytä) on onnellinen opiskelijakortin haltija, kun taas minulla, joka opiskelee oikein kahdessa eri yliopistossa, ei todellakaan kyseistä korttia ole. Mutta toisaalta, minullapa onkin vammaiskortti! HAHAA!

Lupauksia

2010-01-04T15:33:00.004+02:00

Hyvää uutta vuosikymmentä! Toivottavasti sielläkin päässä joulua on vietetty rauhallisesti ja joulukiloja kerrytetty tasaisesti. Blogini joululoma ja hiljaiselo onkin vähän venähtänyt. Ei sillä että mä oikeasti olisin millään joululomalla ollut, vaan pyörin täällä töissä tyhjänpanttina yksinäni myös kaikki välipäivät. Mutta loman puuttuminen ei siis mitenkään estänyt vaipumista ~~koomaan~~ .. ~~kokovartalohalvaukseen~~ lomafiiliksiin. Aaaaaanyways, uusi viikko ja vieläpä uusi vuosi & vuosikymmen käsillä tarkoittaa luonnollisesti suuruudenhullujen lupausten tekemistä ja uusia alkuja, eli aion täten palata ruotuun myös blogin suhteen.

No, ootteko tehnyt uuden vuoden lupauksia? Kuinka moni on tipattomalla? Entä laihdutuskuurilla? Tupakkalakossa? Karkkilakossa? Aikoo käydä tästä päivästä lähtien joka päivä spinningissä ja/ tai lenkillä (aamulla, ennen töihin lähtöä, hiihtäen)?

Itse en luvannut yhtään mitään. Mun mielestä siinä on lupausta ihan tarpeeksi kun on mennyt työnantajalle lupaamaan että ilmestyy joka aamu töihin. Sen enempään en koe pystyväni näillä resursseilla sitoutumaan, ja tuonkin kanssa tekee suoraan sanottuna välillä(* tiukkaa.

Olen katsokaas tässä vanhetessani sen verran viisastunut että vältän turhia lupailuja kun ei ne kuitenkaan pidä(**. Siksi onkin niin ihmeellistä, että olen näköjään ihan muuten vaan itseltäni huomaamatta(*** mennyt vahingossa ilmoittautumaan Helsinki City Runiin ja Espoon Rantamaratoniin, korostan jälkimmäisen kohdalla sanaa maraton, ei puolimaraton(****.

Muistui vaan mieleen tossa kun katselin tämän vuoden kalenteria. Samalla totesin että on muuten näköjään ihan helvetin tylsä vuosi tulossa, ei näytä noiden juoksujen lisäksi olevan koko vuonna ohjelmassa paljon muuta kuin kaksi tenttiä ja hammaslääkäri.

*) = joka aamu

**) Kuten huomaatte, en myöskään tehnyt "Luovun pessimismistä ja negatiivisesta ilmapiiristä, ja suhtaudun maailmaan ja itseeni positiivisesti" -lupausta

***) Ehkä kännissä, ken tietää

****) Mikä on vitsikästä esim. sen takia että vihaan juoksemista

Kuva: Quoteskine

Ja hyvä lämmin hellä

2009-12-23T14:44:00.003+02:00

Kukaan ei varmaan ylläty tiedosta, että meikäläinen ei ole mikään jouluihminen. Täähän on tietty vanha ja jokavuotinen virsi (tolle listalle voisi itse asiassa lisätä kohdan 12. Joulusta valittajat), mutta pakko kuitenkin tilittää vähän ja jakaa teidän kanssa pari syytä, miksi en pidä joulusta.

Jatkuva suklaansyöminen. Tällaisille ~~heikon~~ olemattoman itsekurin omaaville ikuisille laihduttajille ja/tai entisille bulimikoille se on ihan mahdoton tilanne kun työpaikan kahvihuoneen pöydälle ilmestyy joulukuun puolestavälistä alkaen muutama uusi suklaarasia joka päivä.
..
Jatkuva glögin juominen. Tällaisille tuleville alkoholisteille se on ihan mahdoton tilanne, kun on sosiaalisesti ihan ok dokailla päivittäin viikkokausia.
...
"Pikkujoulukausi". Sen lisäksi, että a) koko sana on ärsyttävä ja b) sillä oikeudetaan kohdan 2 toiminta, ottaa päähän c) se, että keskellä muutenkin ankeinta vuodenaikaa pitää monta viikkoa katsella joka helvetin kuppilassa/ teatterissa/ taksijonossa/ jne paljettimekkoihin, hiuskimalteeseen, pikkulaukkuihin ja liiallisiin meikkeihin sonnustautuneita keski-ikäisiä naisia "hiprakassa".

Lasten pelottelu. On sekin nyt jumalauta että sukupolvesta toiseen pitää systemaattisesti valehdella lapsille jostain joulupukista ja uhkailla ikkunan takana väijyvillä tontuilla, kunnes sitten eräänä kauniina päivänä nille kerrotaan että mehän siis itseasiassa ihan huviksemme valehdeltiin sulle kaikki nää vuodet, ei sellasia ole olemassakaan, miten sää nyt voit olla niin lapsellinen että vieläkin uskoit! Muutenkin koko lahjojen ostamishulluus, niiden pimittäminen jouluaattoiltaan asti sekä lahjoitta jäämisellä uhkailu kuulostaa mun korvaan lähinnä sadististien puuhilta, ei reilulta lastenkasvatukselta.

"Joulustressi". Mä ehkä rupean kirkumaan seuraavan kerran kun kuulen jonkun dramaattisesti huokailevan miten joulukortit on vielä lähettämättä ja joulusiivous kesken ja lipeäkalatkin pitäisi tehdä ja laatikot imeltää(* jii än ee. Ja sitten samalla kun perheenäiti toisensa jälkeen saa hermoromahduksen viimeistään siinä joulupöytään istumisen paikkeilla, hoetaan että nyt hiljennytään joulunviettoon ja puhutaan ihan pokkana joulurauhasta ja rentoutumisesta(**.

Jouluostokset. Miten siistiä onkaan kun on pakko mennä joulukuun puolenvälin jälkeen Stockalle ostamaan esim. pyykinkuivaustelinettä kun entinen on mennyt kahdeksi kappaleeksi eikä ilmankaan voi ~~tammikuuhun~~ tammikuun alennusmyyntien loppumiseen asti olla? No ihan sika siistiä! Siinä saa oikein lähietäisyydeltä todeta miten joulu tuo ihmisen karmeimmat puolet eteen. (Jos ette tiedä mitä tarkoitan niin menkääpäs ruokiksella "pistäytymään" lähimmällä Stockmannilla).

Joulukortit. Näistäkin kuulemma joku ottaa stressin. TJEU: Pääposti sinä päivänä kun on viimeinen mahdollisuus lähettää ne kortit jotain 20 senttiä halvemmalla. Ja silloinhan ei ole tietenkään nainen/vaimo/äiti/ ihminen eikä mikään jos ei niitä kortteja ole omin käsin yötä myöten askarreltu. Tai, mikä parasta, otettu perheen pienimmistä "söpöä" kuvaa tonttulakit päässä. ( Tätä ei saa nyt sitten lukea kukaan äiti eikä isä, mutta teille muille haluaisin todeta että eikö näytäkin kaikki alle 4-vuotiaat ihan samalta tonttulakki päässä?)

Jouluriita. Kohdasta 4 väistämättä seuraava tilanne, joka huipentuu huutamisen, mykkäkoulun ja itkemisen kautta äidin itkuiseen "Tämä on viimeinen joulu jonka mä teille laitan" -tyrskähtelyyn joulukinkun äärellä. TJEU: joulut n. 1978-2008 meillä himassa.

Joululaulut. Niitä on tasan kahta lajia: a) tekopirteät polkat ja b) sadistisen traagiset kansalliset itkulaulut, joiden radiosta kuuluessa koko suvun pitää istua hiljaa ja väännellä käsiä vaivautuneesti kun äiti tai mummo veisaa mukana värisevällä äänellä ja tippa lasissa kun tämä Sylvian joululaulu on ollut minulle aina niin rakas. Lisäksi haluaisin tässä kohtaa lähettää terveisiä seinänaapurilleni, jonka lapsi opettelee soittamaan nokkahuilulla biisiä Heinillä härkien kaukalon. Huonolla menestyksellä. Toista iltaa. (***
..
Joukkoteurastus. Suora lainaus tänään firman johdolta tulleesta joulukortista: "Syökää kinkkua kohtuudella". Teki mieli ottaa samantien puhelu pääjohtajalle ja kehottaa (huutaen) pyytämään ensi kerralla mainostoimiston ammattilaista laatimaan toivotukset, jos ei ton vertaa ole ihmisellä tilannetajua. Ja mikä kohta tässä mahdollisesti edustaa sitä "kohtuutta"? Luulisi että tänä jouluna jo se kaikkein pahiten tynnyrissä kasvanutkin ymmärtäisi että sian syönti ei ole ihan jees ja iloisen hassunhauska asia. Sitäpaitsi tästä mukavasta jouluperinteestä seuraa kasvissyöjälle yleisen huonovointisuuden lisäksi pahaa mieltä myös toisella tasolla, nimittäin "kasviskinkkujen" muodossa. Voin kertoa, että olen tässä viimeisen 18 vuoden aikana nieleskellyt toinen toistaan mielenkiintoisempia virityksiä, ja vaikka arvostan suuresti kaikkian näitä ponnisteluja ruoanlaittajien taholta, ihmettelen edelleen sitä yleistä uskoa, että kasvissyöjät ilman muuta haluavat syödä lihaa muistuttavia asioita (vegaanikinkkujen lisäksi mainittakoon juhannus ja soijanakit).

(Muutkin) jouluruoat. Miksi vuoden "suurimman" juhlan kunniaksi pitää syöttää ihmisille jotain kummallisia pula-ajan safkoja joista kukaan ei kuitenkaan tykkää(****?

Kuten alussa jo totesin, olen kuitenkin sitä mieltä, että jouluvalittajat(***** on perseestä. Ja erityisen voimallisesti olen myös sitä mieltä, että sille, joka joulunvietosta oikeasti nauttii, se hänelle todellakin kaikin mokomin suotakoon. Joten lopuksi haluaisin toivottaa ihastuttaville lukijoilleni hyvää/ jollain muulla tavalla itselle mieluista joulua/ hanukkaa/ muuten vaan viikonloppua lainaamalla eräänkin viisaan henkilön sanoja:
.

"Nyt jumalauta kakarat hiljaa ja nautitaan joulun tunnelmasta!"
-äitini

*) "Lipeä". "Imeltää." Mitä sanoja nekin muka on olevinaan?

**) Voi tietty olla että noilla puheilla onkin tarkoitus viitata vain perinteisiin perheenisiin, joiden ainoa joulutehtävä on käydä ostamassa joulukuusi Prisman parkkikselta.

***) Mä muuten luulin että nokkahuilua ei oo kukaan soittanut 80-luvun musiikintuntien jälkeen, mutta olin näköjään väärässä tässäkin.

****) jos tykkäisi, niitä varmaan syötäisiin joskus muulloinkin kuin kerran vuodessa väkisin

*****) joille tulee joka vuosi yllätyksenä, että marketissa soi joululaulut lokakuussa ja että joulu on "kaupallinen"

Kuva: Pophangover

Rakas Joulupukki,

2009-12-22T14:46:00.005+02:00

En ehkä ole tänäkään vuona ollut kovin kiltti. En kuitenkaan ole esim. tappanut ketään, josta minua mielestäni pitäisi palkita runsaskätisesti. Se on sentään näissä olosuhteissa vaatinut melkoista kärsivällisyyttä.

Koska harkitsen (pitkin hampain) yhteenmuuttoa poikaystäväni kanssa, haluaisin ~~tilata~~ toivoa sinulta seuraavia asioita uuteen kotiini:
.

1. Barcelona-tuoli ja rahi (voit vaikka laittaa rahin erilliseen pakettiin ja poikaystävän nimen päälle, että sekin voi kuvitella saavansa joskus istua siinä)

2. Le Klint -lamppu, joka sopisi sitä paitsi hyvin ton mun uuden tuolin läheisyyteen.

3. Toinen Block-lamppu voisi kans sopia mulle. Tai siis vaikka poikaystävän yöpöydälle.

4. Ja tuo pliis näitä Tunto Designin laatikoita muutama lisää, ne on niin käteviä, ja LP-kokoisia, ja suomalaista muotoilua pitää tukea.

3. Tää on tärkein: Siivooja. Tai oikeastaan ihan kokopäiväinen kodinhoitaja voisi olla kiva. Mutta huom. ei sit mitään kuumaa French maid-tyyppistä. Eikä riistettyä virolaista/aasialaista/jne.

4. Koiravauva! Sellainen ON oltava joka kodissa! Tai ainaskin mun tulevassa kodissa. (Nykyisestä puuttuu).

5. Voit halutessasi tuoda myös vaikka jotain lukemista. (Kattokaa nyt tota koiraa!!! Se on liian söpö! Mää kualen!)

6. Ja tämän kotiteeman ulkopuolelta yksi Chanel-lumilauta, kiitos. Koska minäkin kyllä harrastaisin talviurheilua jos vaan varusteet olisi kunnossa!

Kuvat: Sketchy Santas, Betsey J, Chanel, Tunto Design, Knoll, Finnish Design Shop

Ikäkriisi, osa 5423

2009-12-21T15:20:00.007+02:00

Kuten tiedätte, tässä ei enää olla mitään ihan junioreita. Vanhenemisen huomaa mm. siitä, että tuttavapiirissäni on jo useampi nuorempaan mieheen vaihtanut naisihminen (allekirjoittanut mukaanlukien).

No, nyt ollaan sitten nähtävästi siirtymässä sille kuuluisalle nextille levelille, nimittäin muutama kolmekymppinen toverini on vaihtanut ns. varttuneempiin herrasmiehiin(*. Josta seuraa useita absurdeja keskusteluja. Eilisillä Sex and the City -tyyppisillä iltadrinksuilla(** todistin mm. seuraavia sananvaihtoja:

-
Ystävä 1: Minkäs ikäinen tämä sun uusi mies on?
Ystävä 2: Öh... onhan se vähän vanhempi...
Ystävä 3: Miten vähän?
Ystävä 2: No, se on 52-vuotias
Ystävä 1 (voitonriemuisena): Jes, mun on nuorempi! Se on vasta 51!
.
---
,
Ystävä 2: Mun mies käyttää Viagraa, mites sun?
Ystävä 1: Ei käytä.
Ystävä 2: No mitä se sitten käyttää?
Ystävä 1 (todella voitonriemuisena): Ei mitään. Se on brasilialainen.

.
Mulla on uusi vastaus kysymykseen "Mistä tietää tulleensa vanhaksi":
No siitä että keskusteluissa samanikäisten kavereiden kanssa esiintyy sana Viagra.

Apua.

*) Huomatkaa poliittinen korrektius
**) Lue: Anne ja Ellu -tyyppisillä ilmaisen viinan känneillä

zzzz

2009-12-16T13:07:00.004+02:00

Päivää, olen talviunilla. Wikipediasta voitte lukea suoran raportin nykyisestä olotilastani.

Talviunta nukkuvan ruumiinlämpö laskee muutamalla asteella ja elintoiminnot hidastuvat vähäisesti, sydämen lyöntitiheys saattaa pienentyä ja hengitys hieman hidastua. (...) Energiaa talviunta nukkuvat eläimet saavat rasvavarastojensa avulla, jota ne keräävät koko kesän ja syksyn ajan. (...) Kerätty rasvakerros saattaa kattaa jopa kolmanneksen koko eläimen painosta, joskus jopa enemmän.

Ainoa erotus ylläolevaan on, että olen päivittäin pakotettu vääntäytymään töihin vastaheränneen näköisenä(* ja perkeleen pahantuulisena.

Ei tässä sitten kai muuta. Palataan keväämmällä.

*) Onneksi tässä blogissa ei harrasteta päivän asu -kuvia. Voin kuitenkin sen verran kertoa, että tällä hetkellä bisnespukeutumiseeni kuuluvat vaaleanpunaiset Reino-tohvelit, kulahtaneet kotihousuja muistuttavat farkut, poikaystävän liian iso huppari, sekä iso huivi joka näyttää itse asiassa enemmän torkkupeitolta. Seuraava askel on että tulen tänne pyjamassa. Tai makuupussissa johon olen leikannut jalanreiät. (Ei muuten yhtään paskempi idea). (Note to self - Hae makuupussi ullakkokomerosta).

I said no no no

2009-12-05T09:28:00.003+02:00

Mä en oo koskaan -pelistä oli tossa aiemmin puhetta. Mulla oli siinä silloin aikanaan muutama täysin voittamaton valttikortti:

Mä en oo koskaan syönyt katkarapua
Mä en oo koskaan syönyt tonnikalaa
Mä en oo koskaan sammunut
Mä en oo koskaan oksentanut alkoholista johtuen

Tämän nykyisen parisuhteeni alkutapaileella sitten otin kaikki kiinni tossa känniyrjöilyssä. Ekan kerran laattasin about toisten treffien jälkeen, omille valkoisille kengilleni (ja punaviiniä oli juotu). Ensimmäisen puolen vuoden aikana suunnilleen joka toinen ilta ulkona päättyi pahoinvointiin. (Itse yritän selittää ko. ilmiötä sillä, että painoin noihin aikoihin jotain 40 kg, en sillä että olisin vaan juonut aika paljon.)

Sittemmin olen vähentänyt kyseistä toimintaa, vaikkakin poikaystäväni väittää (ja kertoo kaikille) (koko ajan), että joskus kesällä Kuudennella Linjalla, kun joku ulkomaalainen mimmi oli lämmitellyt sitä, olen muka ohikulkiessani ilmoittanut: "I'm his girlfriend. I'm going to the bathroom to throw up now. And when I come back, I'm still his girlfriend". Just. Täysin epäuskottava tarina, koska a) mä en oo koskaan menettänyt muistiani viinanjuonnista johtuen eli muistaisin jos tollaista olisi tapahtunut, ja b) mä en oo koskaan puhunut noin vammaisia juttuja tai noin huonoa englantia. Toisaalta, tuota iltaa seuraavana aamuna käsilaukustani löytyi puoliksi juotu piccolo-pullo Freixenetiä. Josta voi päätellä, että en mä ihan kunnossa ole ollut - mulla ei koskaan ole ollut tapana jättää täysin kelvollista skumppaa juomatta.

Olen siis jo pidemmän aikaa ollut (ja todennäköisesti täysin aiheesta) huolissani tulevasta alkoholismistani. Mulla, kuten 99 prosentilla suomalaisista(*, esiintyy suvussa sekä äidin että isän puolella reippaasti alkoholismia.

No, tässä taannoin opin psykologian tenttikirjasta, että ei syystä huoleen: Perinnöllinen alkoholismi (ja se paljon puhuttu alkoholismigeeni) koskee lähes pelkästään miehiä ja siihen sairastutaan melkein aina alle 25-vuotiaana. Muutaman viikon ehdin kippistellä vailla huolen häivää(**, kunnes tajusin, että ai niin, onhan sitten myös se toinen alkoholismityyppi, jossa alkkikseksi tullaan ilman mitään erityisiä geenejä, ihan vaan juomalla.

Ainoa pelastukseni viinanpirulta on ehkä urheilu(***. Ja opiskelu, sillä olen myös joskus lukenut, että jos oppii jonkun asian humalassa, voi myös palauttaa sen mieleensä vain humalassa. Ja musta tuntuu että on parempi idea vaan sinnitellä selvinpäin lukemisen ajan kuin joutua menemään tenttiin kännissä.

Puhuttiin juuri työkavereiden kanssa lounaalla, miten syvään istutettuna suomalaisissa on juopoksi leimaantumisen pelko. Esimerkiksi kun mennään duuniporukan kanssa syömään, ei kukaan uskalla tilata ensimmäisenä viiniä, eikä edes yhtä 12 cl:n lasillista voi juoda pöydän ainoana (Dokaa yksinään! Juoppo!). Saman ilmiön huomasin kun menin kerran maanantaina töiden jälkeen Alkoon ja törmäsin työkaveriin siinä ovella. Esitin etten muka tiedä mihin suuntaan se ovi aukeaa ja harhailin siellä hyllyjen välissä teeskentelemässä etten muka ihan tarkkaan tiedä missä kohtaa ne skumpat ja reilun kaupan punaviini siellä sijaitsee. Varmaan höpötin myyjällekin jotain enhän minä nyt normaalisti maanantaisin -läppää. Vähän sama ilmiö muuten kun tekee mieli automaattisesti alkaa selitellä Siwan kassalle, kun ostaa kortsuja tai hirveän määrän karkkia, että enhän minä itselleni jne, vaikka oikeasti onkin aikeissa paneskella holtittomasti ventovieraiden ihmisten kanssa ja sen jälkeen vetää ne kaikki karkit ihan yksin. Ja ehkä myös sipsipussin, jonka on käynyt ostamassa eri kaupasta ettei vaan sen ekan kaupan myyjä epäilisi bulimikoksi tai ajattelisi muuten pahasti.

*) se 1% on vanhoillislestadiolaisia tms

**) Ja kuka sanoi ettei opiskelu muka kannata?

***) Aamujooga/ -lenkki darrassa ei vaan ole se mun juttu

Lukulaari

2009-11-24T16:00:00.000+02:00

Syksyhän on tunnetusti lukemisen ja kirjamessujen(* aikaa. Me perustettiin tyttöjen kanssa tossa joitakin vuosia sitten(** lukupiiri nimeltä Pilluusio(***. Sittemmin yksi jäsenistämme häipyi Lontooseen, toinen tekee vapaa-aikanaan väitöskirjaa(**** ja muut ovat alkaneet lisääntyä täysipäiväisesti, ja Pilluusio vähän niinkuin lopahti.

Koska lukupiirin puuttuminen ihmisen elämästä on traagista, päätin juuri että siirretään lukupiiri tänne. Tämän päätöksen sinetöi se kun huomasin äsken, että Blogger-lukijoideni ihanaan joukkoon on liittynyt erään mainion kirjablogin kirjoittaja, joka on täten haastettu/julkisesti pakotettu vastaamaan ao. kysymyksiin oitis.

Siis, mitä olette viime aikoina lukeneet? Mikä oli huippu kirja, mikä ihan paska? Uuden lukupiirin alkajaisiksi voisitte vastata vaikka seuraaviin kysymyksiin viimeaikaisia lukukokemuksianne koskien. Tai jos ei ole tullut lueskeltua lähiaikoina niin vaikka peruskoulussa luetutkin kirjat kelpaa. Paitsi jos aikoo vastata kaikkiin kysymyksiin Kalevala tai Tuntematon Sotilas(*****. Eikun kelpaa ne silti.

Mikä kirja itketti?

Mikä nauratti?

Mikä oksetti?

Mihin henkilöhahmoon samaistuit?

Minkä kirjan jätit kesken?

Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken?

Minkä kirjan luit uudestaan?

Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi (paitsi mulle nyt kahden kesken kun vartavasten kysytään)?

Mitä kirjaa suosittelet?

Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä (Esim. onko joku ihminen jossain joskus todella lukenut Alastalon salin alusta loppuun, josta kaiketi sopii olla ylpeä)?

Siltä varalta ettei kukaan vapaaehtoisesti viitsi vastata, niin luotan painostuksen ja pakotuksen voimaan ja haastan näin julkisesti edellä mainitun kirjallisuusihmisen lisäksi ainaskin Maman, Kivisen, Zepan, ja Katan.

Ja sitten vastaan itse vaikkei kukaan kysynytkään:

Jenny Downham: Before I Die. Itkin koko matkan Malagasta kotiin, mukaanluettuna monta tuntia odotusta erinäisillä lentokentillä.

Augusten Burroughsin koko tuotanto, jonka luin joskus syyskuussa putkeen. Aina välillä myös itketti ja teki mieli mennä halaamaan ko. ukkelia. Koska se on ihana ukkeli! Ja pirun hauska!

Ruth L. Ozegi: My Year of Meats. Tämän luin kyllä jo ehkä kymmenen vuotta sitten, mutta ei nyt tullut muuta yrjöttävää mieleen, ja toi osui silmään tossa kirjahyllyssä. Kamalaa luettavaa varsinkin kasvissyöjälle, kun ei tiennyt miten päin olisi kun lihateollisuuden tukemisen on jo lopettanut, eikä sen aktiivisempiin toimiin jaksa enää vanhoilla päivillä ryhtyä. Mutta tästä kaikesta huolimatta myös varsin viihdyttävä kirja eikä mikään saarnateos.

Riku Korhosen kirjan Hyvästi tytöt kertojaan siinä kohtaa (eli alussa, loppuun asti en vielä ole päässyt), missä se huomaa kauhuissaan että tytöt ei enää katsele sitä kun siitä on tullut vanha ja näkymätön. Ihan kuin minä (paitsi sanan tytöt kohdalle pojat).

Sadan vuoden yksinäisyys (TAAS) Maaginen realismi ja mä ei sitten vaan sovita yhteen. Olen liian yksiulotteinen ihminen tajuamaan tollasia hienouksia, saati sitten sitä että miksi pirussa niillä kaikilla henkilöillä pitää olla sama nimi!??

James W. Kalat: Biological Psychology. Ihan liian monimutkaista tällaiselle bimbolle ja aivan liian luonnontieteellistä tällaiselle sosiologille.

Dave Eggers: You Shall Know Our Velocity. Rakastuin tähän kirjaan tulisemmin kuin mihinkään kirjaan pitkään aikaan, ja mikä parasta, löysin rakkauteni kohteen ihan vahingossa ensin Rauman kaupunginkirjastosta (älkää kysykö), ja sitten vielä Porvoon WSOY:n myymälän ale-laarista kolmella eurolla. Luin nyt saman englanniksi ja voin todeta asiantuntevasti, että suomennoskin oli varsin pätevä.

Shopaholic and Baby. Ei varmaan tarvitse selityksiä. Paitsi että tähän kohtaan sopisi taas sellanen punastunut hymiö.

Joshua Ferris: Then We Came to the End. Jos jossain on joku jonkinsortin toimistossa töitä tekevä ihminen, joka ei rakastu tähän kirjaan, on siinä (henkilössä tai toimistossa) jotain epäilyttävää.

Marx: Pääoma I. (Alastalon salia en ole edes yrittänyt).

*) jotka mä henkilökohtaisesti koen ahdistavina, niinkuin muutkin messut ja väenpaljoudet

**) kun se oli muotia

***) kuten kaikki sivistyneet lukijani toki tietävät, on nimi lainattu Mika Waltarin runosta

****) vähän niinkuin minäkin, sillä erotuksella että sen väitöskirja on käytännössä valmis ja mulla on valmiina ehkä yksi sivu joka on kirjoitettu neljä vuotta sitten

*****) tai Moreeni, jos on sattunut käymään koulunsa Tampereella

Joo kato sulle jäi tää Musta Pekka-kortti

2009-11-18T19:45:00.010+02:00

Veljeni esitteli juuri laskelmiaan aiheesta milloin voi lopettaa työnteon(*, siis noin niin kuin taloudellisen tilanteen puolesta. Voisi kuulemma tehdä sen heti ja elää melko leveästi loppuelämänsä tekemiensä sijoitusten ansiosta.

Varmaan ihan kiva tieto.

Hyvä että toi bisnesvaisto on meidän perheessä mennyt kokonaan tohon toiseen osoitteeseen. Mulle on nimittäin alkanut valjeta että kengät ei olekaan mikään maailman paras sijoitus eläkepäivien varalle. Ja se sanonta ”kun nuori mies (/nainen) juo viinaa, se on kuin pistäisi rahaa pankkiin” ei myöskään näytä pitävän paikkaansa.

*) ja se ei edes vihaa työtään

Om Shanti Om

2009-11-09T10:50:00.005+02:00

Muistatteko kun viime talvena suunnittelin hippiretkeä Intiaan? No, jätin sen tekemättä tultuani viime hetkellä järkiini, kiitos Hesarin hiilijalanjälkitestin. Olen siis aina kuvitellut omatuntoni olevan ympäristöasioissa täysin puhdas, koska en ole syönyt lihaa 20 vuoteen enkä ajanut autoa koskaan(*. Ostokäyttäytymiseni suhteen olen sitten onnistunut kehittämään ilmeisen voimakkaan defenssimekanismin(**, ja lähdin ko. testin tekoon ihan voittajan elkein kuvitellen että kohta päästään kehuskelemaan kavereille pienellä hiilijalanjäljellä. .... Newsflash: Sata paria(*** lenkkareita ei ole mikään varsinainen ilmastoteko.

No, nyt sitten huomaan vahingossa tulleeni sellaiseen johtopäätökseen, että koska viime vuonna jäi matka väliin, mulla muka jotenkin automaattisesti on säästössä oikeus tehdä se matka tänä vuonna. Ja että myös ne silloin käsillä olleet rahat matkan toteuttamiseen olisivat edelleen joutilaana nurkissa pyörimässä. Pistämätöntä logiikkaa vai mitä? Vielä kun tähän lisätään se, etten ole ostanut yksiäkään lenkkareita kesäkuun alun jälkeen(**** - tähän aplodit ja hurraa-huudot - olen yhtäkkiä omasta mielestäni oikea ekoihminen ja ansainnut palkintomatkan Intiaan.

Jotenkin, kun tässä katselee ikkunasta ulos, näkisin, että parin viikon retriitti on ainoa mahdollisuuteni tulevasta talvesta selviämiseen. Tähän päättelyketjuun kuuluu myös se, että yhteiskunta säästää pitkän pennin kun ko. reissun avulla mahdollisesti vältytään yhden henkilön kaamosmasennukselta/ muulta sekoamiselta(***** ja tunnollisen veronmaksajan pitkältä sairauslomalta. Itse asiassa, sehän on vähintä mitä kaltaiseni kunnon kansalainen voi valtion- ja maailmantalouden hyväksi tehdä tässä vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa! Ja työnantajakin säästää pitkän pennin kun otan pari-kolme viikkoa palkatonta. Tällä kertaa olen hyväksymässä mukaani myös matkaseuraa, eli edellä mainitut säästöt voidaan itse asiassa kertoa kahdella. Ja lentomaksullahan voi aina näppärästi ostaa puhtaan omatunnon myös tuossa ikävässä ympäristöasiassa.

Joo, kyllä tää nyt näyttää siltä että mun olisi pakko lähteä vaikkei edes huvittaisi.

*)paitsi teininä ilman korttia muutaman kerran torin ympäri
**) joka vaan ihan raunorepomiehenä huutelee että ei ole huono juttu nämä kengät, hyvät on kengät, kivasti ostat vielä niihin sopivan käsilaukun
***) okei, noin sata paria
****) Muita kenkiä ei lasketa
*****) sekä ahkeran joogaamisen myötä myös tuki-ja liikuntaelinsairauksilta

Kaima

2009-11-04T16:12:00.003+02:00

Huomasin juuri että mulla on kaima. Ja millainen kaima! No ihana! Ja se on ihan niinkuin minä:

Kaikkein innokkaimmin ruuasta innostuu Rätti-tyttö, ruokaa menisi paljon kun alkuun päästään.

.
Kaiman (joka muuten sittemmin on kasvanut isoksi tytöksi) olemassaolon lisäksi opin tänään myös sen, että jos on kauhea koirakuume, ei kannata lukea ihanaa Hesarin koirablogia. Aivan erityisesti ei kannata lukea "Pennun elämää" -tagilla merkittyjä kirjoituksia. Paitsi jos haluaa liikuttua kyyneliin työaikana.

Kuva: Koiran elämää

Parhaamme tehdään ja katsotaan mihin se riittää

2009-10-30T15:15:00.009+02:00

.
Viime sunnuntaina oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua.

Aamu "valkeni" Maarianhaminassa tällaisena. Kuten huomaatte, sääolosuhteet suorastaan houkuttelivat ulos juoksemaan 21,1 kilometriä.

Pimeästä, kylmästä ja kosteasta säästä huolimatta ei auttanut kuin ryhdistäytyä ja todeta, että keskitytään omaan suoritukseen, parhaamme tehdään ja katsotaan mihin se riittää, voittoahan tänne on tultu hakemaan, ja pelataan vaan sitä omaa peliä.(*

Maalissa hymyilytti niin että naama meni tollaseen jännään solmuun.

Noin pitkässä lenkissä on se hyvä puoli, että sen jälkeen saa syödä ihan mitä vaan.

Ja juoda (Shamppanja ja kasvishampurilainen on muuten tosi elegantti yhdistelmä).

Mitali on hirveän näppärä esine. Sitä voi käyttää esim. ahvenanmaalaishenkisenä hiusnauhana mitaliriipuksella.(**
.

Ja tähän päättyvät urheilu-uutiset tältä vuodelta.

*) Myöhästyttiin kuitenkin pikkuisen lähdöstä kun oltiin vielä laittamassa hiuksia kun lähtölaukaus kajahti. Sanoisin että aika epäurheilijamaista toimintaa.

**) Oikeasti mulla on muuten silmissä myös ne värilliset osat.

Aina vaan Ateena

2009-10-27T13:30:00.010+02:00

Vielä kerran Ateenasta, koska muistin juuri että joku tykkäsi valokuvapostauksista.

Tässä pakoilen Speedoihin pukeutunutta itä-eurooppalaista. Huomatkaa myös Akropolis.
...

Otan mielelläni kuvia itselleni rakkaimmista henkilöistä kuten ruoasta.

Jälkiruoan syötin kissoille.
.

Pääruoaksi niillä oli näköjään lintua (Mites toi viaton ilme? Ihan muina miehinä esittää söpöä vaikka suunnilleen linnun jalka vielä roikkuu suupielessä).

Kauheesti tyhjiä laseja mun kohdalla... Hmm.

,.,

Olin kokouksessa.
..

Pakollinen "Olen sentään käynyt ilmaisutaidon lukion" -otos.
.-

Kävin kerran ulkonakin. ,.

Siellä oli Aino-tohveleihin pukeutunut sotilas.

Ja amerikkalaisturisteja, joiden mielestä oli vitsikäs idea ottaa kuvia amerikkalaistovereistaan sen sotilasparan kanssa.

..,

Toisaalta, on olemassa myös suomalaisturisteja, joiden mielestä on hyvä idea ottaa kuvia itsestään yksin hotellihuoneessa.

THE END.

PS. Anni K huom: Jo kolmas kirjoitus ilman yhtäkään alaviitettä :)

Hesari = vitsikäs

2009-10-27T10:59:00.010+02:00

Ainakin Hesarin taittajalla on ymmärrystä mustalle huumorille (klikkaa kuva isommaksi jos ei ole lukulasit mukana).
.

Kansainvalisesti rajoittunut

2009-10-24T00:20:00.004+03:00

Musta on kovaa vauhtia tulossa rasisti (Ensin haukuin ita-eurooppalaiset, nyt vuorossa saksalaiset). (Kohta tulee varmaan Facebook-kaverikutsu J. Halla-aholta). Mutta kun ihmiset ehdoin tahdoin haluaa vahvistaa kaikkia kansakuntaansa kohdistuvia ennakkoluuloja!

Tanaan aamupalalla todistin vieressa, kun viisihenkisen saksalaisperheen isa aamiaisen jalkeen kadesta pitaen (kirjaimellisesti) opasti lapsensa lataamaan lautasen tayteen ruokaa, laittamaan toisen lautasen paalle, molemmat piiloon selan taakse, ja kavelemaan ulos ravintolasta.

Apua. Sulla on varaa tuoda perheesi viiden tahden hotelliin, mutta ei ole varaa ostaa lapsillesi ruokaa? Sen sijaan haluat opettaa heidat kayttaytymaan hotelliaamiaisella juuri niin kuin stereotyyppiset saksalaiset kayttaytyvat hotelliaamiaisella (ja samalla, oikeastaan, varastamaan)? Lisaksi tassa hotellissa on kunnon edustus rikkaita amerikkalaisia turisteja, jotka kayttaytyvat juuri niin kuin stereotyyppiset rikkaat amerikkalaiset turistit Euroopassa kayttaytyvat.

Lopuksi luettelen tunnelman keventamiseksi listan kansallisuuksia, joiden edustajien kanssa olen tanaan ollut tekemisissa ja joita EN vihaa:

kreikkalaiset

espanjalaiset

belgialaiset

portugalilaiset

ranskalaiset

osa saksalaisista

britit

unkarilaiset

ja hollantilaiset

τρέχει λίπος τρέχει κορίτσι(*

2009-10-23T19:21:00.001+03:00

Voi perse. Arvatkaa kenella on sunnuntaina ohjelmassa puolimaraton? Ja arvatkaa onko samainen henkilohahmo valmistautunut kyseiseen koitokseen lupautumaan vahingossa lenkille 30 asteen helteessa belgialaisen maratoonarin kanssa (10-tuntisen kokouksen paatteeksi)? Ja johtiko siihen ehka mahdollisesti se, etta edella mainittu henkilohahmo meni ehka vahan eilen illallisella mainitsemaan edella mainitun puolimaratonin, ja ehka samassa yhteydessa vahan liioittelemaan kuntoaan?

Ja arvatkaa oliko kyseisen belgialaisen mielesta hyva idea juosta noin tunti ylos (ja alas, mutta mun havainnon mukaan sita ylamakea oli 95% enemman) Akropolis-kukkulaa?

Lopputulos: Keskisyke 175, jotain 10 litraa hikoilua ja lenkin jalkeen oksennus.

Kaiken lisaksi Ateenassa ei ilmeisesti ole mitenkaan varsinaisesti muotia toi lenkkeily, jonka voi paatella mm. siita etta olin todellakin koko kaupungin ainoa ihminen juoksutrikoissa. Ja siita etta aina kun ohitettiin terassi, kaikki puhkesi hurraamaan(**. Mika ei ehka ollut mitaan maailman siisteinta.

*) huom puhun ja kirjoitan sujuvaa kreikkaa (Kiitos Internet)

**) ja huutelemaan kreikankielisia kannustuksia. Tai mista ma tiedan (onneksi) mita ne huusi. En esim. tieda miten sanotaan kreikaksi "vittu kun on rumat trikoot"

Ateenassa

2009-10-22T11:14:00.003+03:00

Terveisia Ateenasta, jossa menee hienosti - lappari meni paskaksi jo matkalla, tyopuhelin ei toimi, unohdin ottaa siistit aikuiskengat mukaan (eli joudun joko edustamaan itseani, yritystani ja maatani turkoosi-violeteissa Nikeissa(*, ja siinahan nyt viimeistaan menee maine koko kansalta(**!) tai lahtemaan pikaostoksille, joka ei talla kertaa poikkeuksellisesti huvita yhtaan (EDIT - Sittemmin huvitti niin paljon etta hyva etten unohtanut menna koko kokoukseen).

Tulin murjottamaan hotellin katolle lainalapparin(*** kanssa, ja eikos tohon uima-altaalle pollahtanyt heti ensimmainen ita-eurooppalainen kollega, ita-eurooppalaiseen tyyliin liian pienissa ja liian harskeissa speedoissa. Joudun piiloutumaan aurinkolasien ja taman minikokoisen lapparin taakse (MISSA on tekoviikset silloin kun niita tarvitaan?!) ja toivomaan etta pliis PLIIS se ei tunnista ja ala puhua tyoasioista.

Haluan korostaa, etta ita-eurooppalaisissa ei sinansa lahtokohtaisesti ole mitaan vikaa. Mutta naissa mun projektiin ajautuneissa vaan jostain syysta ON.

TJEU: Kevaalla Brysselissa eras romanialainen tati lahetti mulle huoneeseen viestin(**** ennen kokousta, kokouksen aikana ja sen jalkeen. Lisaksi jouduin pitamaan kokouksen jalkeen sen kanssa parin tunnin palaverin (***** ja selittamaan toiseen (ja kolmanteen) kertaan kaikki samat asiat kuin virallisessa osuudessa, seka kuuntelemaan vaivaantuneena kun se kehui mua ylitsevuotavasti. Ja sen jokainen lause alkoi anteeksipyynnolla, paattyi kiitokseen, ja siina valilla esiintyi vahintaan kolme kertaa anteeksi ja kiitos.

Taman jalkeen se ehdotti illallista (ihan kuin ma OMALLA ajallani ja OMALLA rahallani haluaisin kaikista maailman ihmisista illastaa pelottavan romanialaistadin kanssa), josta kieltaydyin kohteliaasti. Jonka jalkeen jouduin pakoilemaan sita loppuillan. Tilanne huipentui siihen, etta se soitti mulle klo 01:30 yolla ja vaati saada tuoda mulle lahjoja. Kieltaydyin (en enaa kovin kohteliaasti) ja kaskin vieda ne lahjansa respaan, josta huolimatta pian kuului koputus ovelta (no en avannut).

Siita asti olen saanut lahes paivittain kilometrien mittaisia meileja ko. tadilta, ja arvatkaa onko se myos tulossa tanaan tanne. Ja arvatkaa pyysiko se jo etukateen mua illalliselle ja kanssaan Akropolis-museoon.

Ja tassa, hyvat naiset ja herrat, on samassa paketissa seka syy siihen, miksi suhtaudun epaluuloisesti ita-eurooppalaisiin, etta siihen, miksi valilla vihaan kansainvalisia hommia.

PS. Ennen kuin sanotte mitaan, niin ymmarran kylla etta monilla ns. ita-eurooppalaisilla mailla, ja aivan erityisesti Romanialla, on hyvin erityinen lahihistoria, joka luonnollisesti jattaa jalkensa ihmisiin. Ja olen kylla tollekin tadille oikeasti ihan ystavallinen.

PPS. Vastasin vihdoinkin kommentteihin tosta merkkipaiva-asiasta. KIITOS oli ihania kommentteja!

*) tai flip-flopeissa, tai Vansseissa, tai toisissa Nikeissa, tai toisissa flip-flopeissa, tai juoksukengissa. Aika hyva suoritus mun mielesta etta a) pakkaa kuudet kengat kolmen paivan reissulle ja b) ei siita huolimatta onnistu pakkaamaan yksiakaan missaan maarin tilanteeseen sopivia kenkia.

**) ja ministeriolta, lisaisi pomoni tahan

***) Selittaa aakkoset

****) joissa kertoi mita on tehnyt, mita tekee parhaillaan, ja kyselee mita pitaisi tehda seuraavaksi

*****) sen sijaan etta olisin painunut kaljalle muiden, normaalien eurooppalaisten kanssa

Roomassa

2009-10-18T20:20:00.004+03:00

Jee, alla oleviin kysymyksiin on tullut hienosti vastauksia vaikka on viikonloppu! Jee #2, en siis ole ainoa nuhjake joka viettää viikonloppuaan koneen ääressä! Tosin omaksi puolustukseni haluaisin mainita, että olen viettänyt viikonloppua Raumalla. Näissä olosuhteissa ei mielestäni ole mikään varsinainen ihme, että ihminen ajautuu surffaamaan netissä tuntikausia lasittunut katse silmissään.

Ja Raumastahan tulee tietenkin väistämättä mieleen Rooma, jota kautta pääsemmekin varsinaiseen aiheeseen. Kommenteissa tohon edellispäivän kirjoitukseen toivottiin lisää valokuvia ja kirjoittamista useammin. Joten tässä on kuvia, ja jo toinen kirjoitus viikon sisällä (normaalin kerran kahdessa kuukaudessa -tahdin sijaan). Lisää toiveita otetaan vastaan!

Kuten kuvista näkyy, viime viikonloppuna käytiin siis Roomassa. Siellä oli ihanaa ja lämmintä. Sitten tultiin kotiin ja täällä oli maanantai ja räntäsade. Ja sitten jouduin Raumalle. En edes uskalla ajatella mitä seuraavaksi on odotettavissa. (Ranua?)

Tuli lomakuvista mieleen kun oltiin perheen kanssa Kreikassa vuonna 1984, ja äiti oli kirjoittanut valokuva-albumiin hänestä Ateenan Akropoliksella otetun kuvan kuvatekstiksi "linnanraunio ja naisenraunio", ja se oli musta hauskin juttu mitä ikinä on kirjoitettu.

Tuli vaan mieleen.

Ai niin, mulla on blogi

2009-10-16T14:59:00.007+03:00

Olen edelleen maailman paskin bloginpitäjä. Eilen kävin täällä lukemassa kommentteja ja saatoin ehkä liikuttua kyyneliin(* kun ne oli taas niin ihania. Samassa yhteydessä kävin pitkästä aikaa Blogilistalla. Olin nimittäin joskus taannoin päättänyt (ja sittemmin unohtanut), että jos/ kun tulee tilaajamäärässä 300 täyteen, keksin jotain spessua tänne. Näin ollen järkytyin kun näin tämän:

327! Ensinnäkin, se on hirveä määrä tilaajia. Ja toiseksi, meni sitten sekin hieno suunnitelma ~~vituiksi~~ ppieleen. Höh. Toisaalta, en myöskään ollut keksinyt mitä se joku erikoisjuttu 300:n kunniaksi olisi ollut, eli ehkä hyvä näin.

Täytynee asettaa uusi etappi. 400 tilaajaa tuntuu liioittelulta. Realistisempaa olisi ottaa tavoitteeksi ton viikottaisen lukijamäärän pudottaminen nollaan... Tai jotain muuta. Ja tällä blogilla kun tunnetusti on äärettömän fiksuja (ja hyvän maun(** omaavia, toim. huom.) lukijoita, niin tehän tämänkin pulman ratkaisette. Eli nyt seuraa kaikkien aikojen ensimmäinen lukijakysymys. Ja vieläpä kaksiosainen, huuuuu:

1. Mikä olisi joku erityinen asia, jolla tiettyä blogin saavuttamaa rajapyykkiä voisi juhlistaa?
2. Mikä voisi olla tämä kyseinen rajapyykki?

Vitsi että on jännittävät kysymykset. Pistetääs vielä kolmas kun tälle linjalle lähdettiin:

-
3. Onko jotain muuta mitä tältä blogilta toivoisit?(***

Ja nyt jos tähän ei vastaa yksikään ihminen niin mä en kestä.

*) ja liikutuinkin mutta en ehkä kehtaisi tunnustaa

**) ja/tai huonon huumorintajun

***) jonkun tietyn aiheen käsittelyä, jotain muutosta, jne jne? (HUOM: Ei saa sanoa että lopeta koko paska.)

Miehet

2009-09-10T15:23:00.000+03:00

Kyllä miehet on sitten vaikeita. Kelatkaa miten paljon helpompi naisia on miellyttää: senkun ostaa kukkia, syöttää suklaata ja vie kerran elämässään roskapussin ulos ilman erillistä käskyä.

Ja miten helppoa naisille on ostaa lahjoja tai tuliaisia ulkomaanmatkoilta: joka ikisellä lentokentällä on myynnissä sydämenmuotoisia suklaarasioita, koruja, hajuvesiä ja kuivaa valkkaria(*. Mutta yritäpäs ostaa lahja miehelle. Itse olen kantanut jokaiselta työmatkalta neljän vuoden ajan pistaasipähkinöitä ja punaviiniä(** koska ne on ainoita asioita joista tiedän poikaystäväni pitävän.

Ennen joulua kysyin mitä se haluaa joululahjaksi ja sain vastaukseksi: "tempopyörän". Siis a) mikä vittu on tempopyörä, b) miksi ihminen tarvitsee eteiseensä kuudennen pyörän(*** ja c) millä perusteella oletetaan meikäläisen sellaista hankintaa kannattavan (ja millä rahalla)? Siinä on jo ihan tarpeeksi hampaiden kiristelyä kun joka kerta yöllä vessaan mennessään kompastuu pimeässä eteisessä viiteen polkupyörään(****. (Ja sitten vielä ihmiset kyselee että miksi ette ole vieläkään muuttaneet yhteen. Pah.)

Sen sijaan jos multa joku joskus olisi vaivautunut kysymään lahjatoiveita, olisi toivomuslista sekunnissa valmis (kirjallisena, printattuna ja laminoituna). Ja ilman kysymistäkin olisi melko helppoa päätellä (myös toistuvista "hienovaraisista" vihjeistä johtuen) mitä kannattaa hankkia. Ennen viime joulua esimerkiksi vihjailin hienovaraisesti viemällä herran kädestä pitäen kauppaan, näyttämällä sille asian jonka halusin, ilmoittamalla kuuluvalla äänellä & selkeästi artikuloiden että toivon tätä joululahjaksi ja kysymällä lopuksi että onko ymmärretty. Mutta ei.

Sen sijaan olen vuosien varrella saanut erinäisiltä poikaystäviltäni lahjaksi mm. leikkuulautasetin, mikrofleeceasun ja villakerraston(*****. Eikä tämä urpoilu koske vain allekirjoittaneen poikaystäviä: yksi kaverini sai kerran mieheltään lahjaksi alusvaatesetin, jonka rintsikat oli ihan liian isot ja housut ihan liian pienet. Kaverini, jolla luonnollisesti oli jo valmiiksi kompleksi pienistä rinnoista ja leveästä takapuolesta, meni tästä tietysti ihan pois tolaltaan ja soitteli ympäriinsä itkien että se sika vaan haaveilee entisestä tyttöystävästään jolla on D-kupin tissit ja XS-koon perse.

Huoh. Kyllä miehet on vaikeita.

*) Kyllä, joka. ikinen. nainen. luonnollisesti rakastaa edellä mainittuja asioita, kun taas miehet tykkäävät autoista, työkaluista, laajakuvatelkkareista ja pornosta. Tietty.

**) jonka sitten itse juon

***) Tiedoksi niille, jotka virheellisesti kuvittelevat pyöriä säilytettävän pyöräkellarissa: Ei todellakaan säilytetä. Olen nääs itsekin joskus saattanut erehtyä moista säilytysratkaisua ehdottamaan, ja ko. vastaus tuli erittäin närkästyneen, suorastaan halveksuvan katseen saattelemana.

****) ja kun siinä sitten keskellä yötä makaat suunnilleen verilammikossa puolikuolleena ja jotain ketjurasvaa otsassa, niin kolinan, kiroilun ja tuskanhuutojen herättämä poikaystävä reagoi asiaan huutamalla hädissään: "Ei kai pyörille vaan käynyt mitään?"

****) joita siis en ollut toivonut, jos ette arvannut.

Anteeksi

2009-09-03T17:21:00.007+03:00

Ystäväpiirissäni on päällä sellainen tilanne, että ystävä A ja ystävä B eivät ole puhuneet toisilleen moneen viikkoon, koska A teki B:lle ilkeän asian eikä saa pyydettyä anteeksi. Molemmilla asianosaisilla on silminnähden kamala olo, ja me sivustaseuraajat aletaan olla jo aika kyllästyneitä.

En ole koskaan ymmärtänyt, mikä siinä anteeksi pyytämisessä on joillekin niin vaikeaa. Itse pyydän anteeksi usein myös vaikka syy ei olisikaan minun, ja välillä ihan vaan varmuuden vuoksi.

Vastaavasti olen myös hyvin anteeksiantava ihminen. Olen viime aikoina esim. antanut Kanye Westille anteeksi sen tyttöystävän joka käyttää hammaslankaa muistuttavia bikinejä. Ja ko. tyttöystävälle sen että sillä on Vuittonin lenkkarit ja mulla ei. Ja poikaystävälleni sen että se on tänään Nizzassa (+31°C, aurinkoista) ja minä Helsingissä (+16, sadetta).
.

Fenomenaalisen(* jännittävää huomenta!

2009-09-03T10:38:00.010+03:00

.

Keski-ikäisyys on koittanut lopullisesti: Mulla on töissä mukana eväät. Muovirasiassa(** . Olen pitänyt (ja pidän edelleen) eväitä kahvihuoneen mikrossa yksinään lämmittäviä ihmisiä maailman tylsimpinä, ja nyt olen yksi heistä. Ja mikä pahinta, tähän tilanteeseen ajauduttiin, koska eilen illalla Bamboo Centeristä haetusta currytofusta jäi puolet yli kun en jaksanut syödä kaikkea. Ja minullahan ei ole (sitten syömishäiriövuosieni) ollut tapana jättää ruokaa. Eli olen varmaan vakavasti sairas.

Vakavan sairauden puolesta puhuu myös se, että en ole ostanut yksiäkään (!) kenkiä heinäkuun alun (!!) jälkeen. Asetin silloin itselleni uhkavaatimuksen että kenkiä ei osteta ennen kuin täyteen tulluissa hyllyissä on taas tilaa. Joka tarkoittaa sitä, että osa käyttämättömäksi jääneistä kengistä pitäisi myydä. Ja koska "kengät" ja "myydä" eivät vaan jotenkin sovi samaan lauseeseen, ovat hyllyt (,lattiat, kaapit ja vinttikomero) edelleen niin täynnä että uusille ei ole tilaa. (By the way jos jotain kiinnostaa naisten US 9 -koon Niket, Addut ja Reebokit niin ottakaa yhteyttä, multa niitä saa halvalla).

Myöskään aamujoogan luikertelu elämääni ei ole jäänyt ilman vakavia seuraamuksia: En ole jaksanut käydä yksissäkään bileissä sen jälkeen kun sen hulluuden aloitin (bileiksi ei tässä yhteydessä lasketa meidän varhaiskeski-ikäisten vakioharrastuksia kuten polttareita, häitä, kolmekymppisiä, nimiäisiä & Flow-festareita). Skumppakestävyys on kärsinyt tästä sen verran, että toissapäivänä kun jouduin työn puolesta juopottelemaan keskellä päivää, päädyin ostamaan kännissä vahingossa Stockalta lävikön(*** (yritin ilmeisesti esittää normaalia perheenäitiä enkä keskellä päivällä skumppapöhnässä olevaa henkilöä).

Entä kuinka keski-ikäisiä teidän mielestä ollaan siinä vaiheessa kun mietitään sellaisia asioita kuin Humantool-istuin? Entä kuinka vajakki toi linkin takaa löytyvä kuva teidän mielestä on? Mun mielestä erittäin. No, tämän keski-ikäisen viikkoni kohokohta oli kuitenkin ehkä se, kun keksittiin sihteerin kanssa tilata itsellemme tollaset härskin näköset istuimet. Kattokaas kun muhun meni tietty ihan täydestä kun esitteessä luki jotain blaa blaa blaa blaa hoikistut blaa blaa blaa ja näytät paremmalta. (Mainittiin siinä myös jotain alaselän ongelmista ja terveysvaikutuksista). Nyt niillä satuloilla on istuttu jo kaksi päivää laihtumisen ja uuden, entistäkin paremman ulkomuodon toivossa. Lopputulos on se, että sihteeri painelee tosta ohi ihan ryhdikkäänä, kun taas meikäläinen keksi kymmenessä sekunnissa tavan istua/maata ton laitteen päällä huonoryhtisesti, käyttämättä yhtäkään keskivartalon lihasta.

Ja tähän päättyy raporttini dynaamisen kolmekymppisen kaupunkilaisnaisen jännittävästä arjesta!

Nyt käperryn työpöytäni alle ja itken vähän.
.
.

*) Mun pomo on sellanen veijari, että aina kritiikkiä tai ylitsepääsemättömiä kysymyksiä kohdatessaan se on hetken hiljaa, ja toteaa sitten: "Oonko mä muuten sanonut, että sä teet aivan fenomenaalisen hienoa työtä?", jonka jälkeen se olettaa että punastun, kiittelen, unohdan sen alkuperäisen kritiikin/kysymyksen ja poistun hymyillen paikalta.

**) Ei sentään Tupperwaressa mutta ei sekään kaukana liene tätä menoa. (Käytin juuri sanaa 'liene'. I rest my case.)

***) jouduin googlettamaan jonkin aikaa että löysin nimen sille esineelle. Kertonee jotain siitä, kuinka paljon olen sellaista tarvinnut tai tulen tästä eteenpäinkään tarvitsemaan.

Kuva Flickr

Ostetaan optimistinen asenne ja sähköpiano

2009-08-21T00:11:00.013+03:00

Voi perse. Blogini negatiivinen ilmapiiri on taas huomioitu(*. Tää on nyt jo niin mones kerta kun uhoan täällä että en enää ikinä valita, että tuskin menee enää läpi. No yritän silti: Mä en enää ikinä jne.

Koska olen nykyään positiivinen henkilö, haluaisin ilmoittaa teille, että Osmo Ikosen keikka tänään oli ihana! (paitsi Axel Smithin vaivaannuttavan myötähävettävä osuus mutta tätä ette kuulleet multa koska tapanani EI ole valittaa). Ja Osmo on niin sympaattinen kaveri että meinasin vahingossa pyytää sitä lasteni kummisedäksi vaikkei mulla edes ole lapsia.

Sellainenkin mukava asia oli tässä illassa, että Osmon innoittamana muistin että haluan sähköpianon! (Olen jo ajat sitten päättänyt että musta tulee isona Maarit Hurmerinta mutta sitten olen taas päättänyt jotain muuta ja unohtanut koko suunnitelman). Eli jos jollain(** on nurkissa pyörimässä ylimääräinen Wurlitzer niin sille olisi tiedossa hyvä koti!

*) josta menin niin tolaltani että unohdin olevani nykyään aamuhippi ja join vahingossa puoli pulloa punaviiniä. Samalla soitin hätäpuhelun poikaystävälleni, jonka lohdutus oli "No, kyllähän sä aika paljon valitat" ("Joo joo mutta en mä tajunnut että saan ihmiset pahoinvoiviksi! Tää taisi olla virhe koko blogi! I have created a monster! (yms ylireagointia)", jonka jälkeen pakotin itseni lukemaan läpi tän koko paskan, ja toden totta, kyllähän siinä vähän rupesi itseänikin etomaan. Ja koska tossa urakassa meni puoli yötä (plus puoli pulloa), en jaksanut aamulla lähteä joogaan, eli syöksykierre alaspäin on valmis, ja kohta sitä jo surffataan vaan kaiket yöt netissä kännissä, lopetetaan urheilu myös iltaisin, ajaudutaan sairauseläkkeelle, turvaudutaan kovempiin huumeisiin jne. Että tulkaa morjestamaan piritorille. Toisaalta, ehkä mä siinä samalla opin olemaan googlettamatta oman blogini nimeä.

**) joeking huom

Odotas vaan

2009-08-19T13:15:00.000+03:00

Keskustelu Etelä-Helsingin illassa "erään" pariskunnan välillä:

Nuorempi poikaystävä: Miten sulla voi olla noin huono muisti?
Minä: HAH! Odotas vaan, kyllä säkin sitten ymmärrät kun olet 35-vuotias!
N.P.: Öö... Ethän sä ole 35-vuotias.
Minä: Ai?.....Ei herranjumala, minkä ikänen mä olinkaan? Täytinkö mä just 33? Eikun minä vuonna mä olen syntynyt?
N.P: 78?
Minä: Laskes nyt siitä äkkiä kun olet meistä se insinööri. Niin sen ikäsenä sitten kyllä ymmärrät. HAH!

Tämä ikäasia on alkanut saada ihan uusia piirteitä. Ehkä on parempi että tästä eteenpäin en enää viittaa (tai yritä viitata) ikääni millään luvulla, vaan termillä "ikäihminen", tai "seniorikansalainen". Tai"harmaa pantteri".

PS. En saanut tänäkään vuonna botoxia synttärilahjaksi! Mulla on ihan paskat kaverit, poikaystävä ja perhe.

Paluu arkeen suoritettu

2009-08-13T15:05:00.005+03:00

Hyvää päivää sorvin äärestä! Pelätty työhönpaluu/ kesän loppuminen/ syksyn tulo/ ahdistus/ nenänvalkaisu/uuden elämän aloitus on siis toteutunut, joskaan siitä ei vielä ole täysin(* toivuttu. Loma oli kiva, kuten nyt lomat yleensä on, mutta erityistä mainitsemisen arvoista siinä ei ole. Sen sijaan haluaisin korostaa, että olen jo kolme (3) viikkoa harrastanut aamujoogaa, eli jopa lomalla(!) herännyt joka aamu klo 06:30 ja pyöräillyt joogasalille. Jopa eilen, vaikka satoi niin perkeleesti.

Tähän väliin odotan suosionosoituksia ja niiden päälle ehdottaisin minuutin hiljaisuutta, jonka aikana sopii kunkin mielessään hämmästellä, kuinka reipas ja kunnollinen henkilö täällä paistattelee suosionosoituksissa. Erityisen ihailtavan pidän suoritustani siksi, että olen aina ollut ennen puoltapäivää saatanan(** vihainen ja väsynyt, mennyt nukkumaan säännöllisesti aamuyön puolella ja vihannut aktiivisesti aamuihmisiä. Niin ja ollut muutenkin kaikin puolin epäkunnollinen kansalainen. Ja juoppo.

Näin ollen voinkin kertoa, että oli melko hämmentävä kokemus esimerkiksi lauantaiaamuna seitsemältä pyöriä tuolla keskustassa ensimmäistä kertaa elämässään siihen aikaan ilman että oli tulossa jatkoilta ja/tai menossa vastentahtoisesti töihin. Kyllä näytti kummalliselta kaupunki, ja todennäköisesti itsekin näytin kummalliselta ja harvinaisen freesiltä verrattuna kaikkiin muihin jotka siellä horjui. Tosin melkoinen pettymys oli se, ettei joogasalilla puhjettukaan aplodeihin ja kehuttu kilpaa reippaaksi kun sinne tohon aikaan ilmaannuin. Sen sijaan sieltä oli suurin osa ihmisistä tulossa jo poispäin. Ja jengi käyttäytyi niinkuin olisi täysin normaalia olla siellä keskellä yötä joogaamassa. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon sen taas: kyllä hipit on sairaita.

*) =yhtään

**) Nyt kun olen tällainen valaistunut joogi, niin mitä luulette, pitäisikö tota kielenkäyttöä muuttaa jotenkin harmonisemmaksi ja paremmin sisäistä rauhaa kuvastavaksi?

Olen miettinyt tätä lisääntymisasiaa

2009-07-17T10:34:00.008+03:00

Nyt on nimittäin koittanut hetki jota olen jo pitkään kauhulla odottanut, eli lapsista on tullut muotia myös meikäläisen kaveripiirissä. Vauvoja putoilee oikealle ja vasemmalle, ja ne jotka eivät sellaista ole vielä hankkineet, yrittävät kyllä kovasti(*.

Eilen tapasin taas yhden upouuden ihmisen(** ja tuli yhtäkkiä mieleen että ei jumalauta, pitääkö mun nyt kuitenkin ryhtyä harkitsemaan oman kappaleen hankkimista. Tämän kyseisen tyypin vanhemmat kun saivat kaiken näyttämään niin helpolta: raskaus sujui hyvin, odottava äiti näytti koko 9 kuukautta uskomattoman hyvältä ja jaksoi tehdä suunnilleen kaikkea mitä normaalistikin ihan loppumetreille asti (perjantai-iltana oltiin vielä Ihana-klubilla tappiin asti aivan tyytyväisinä, kun maanantai-iltana jo lähdettiin synnyttämään), synnytys meni hyvin, lapsi on tosi söpö ja nukkuu ja syö hyvin, uusi isä osallistuu lapsenhoitoon, uusi äiti oli pari päivää synnytyksen jälkeen älyttömän freesinä (eikä missään psykoosissa ja kuolemanväsynyt kuten olen uusien äitien luullut olevan), ja koko pieni perhe oli vaan niin suloinen ja onnellinen ja hyvännäköinen (mikä tärkeintä, daaaa). Joten ajauduin pohtimaan tätä hommaa ihan tosissani:

Lapsenteko: plussat

Vanhempani tulisivat onnelliseksi
Voisi pistää kaiken lihomisen raskauden piikkiin
Voisi yhdeksän kuukauden ajan himoita ihmeellisiä ruokayhdistelmiä, pillahdella itkuun mistä tahansa aiheesta, käyttäytyä muutenkin täysin mielivaltaisesti(***, ja syyttää vaan kaikesta hormoneja
Pääsisi ehkä maistamaan ilokaasua
Voisi ostella pikkuisia Nikejä
Pääsisi vähäksi aikaa pois työelämästä
Jos ajautuisi työelämästä/yhteiskunnasta ulos kokonaan, ei tarvitsisi nöyryyttää itseään arvonimellä 'työtön' vaan voisi sanoa olevansa kotiäiti
Voisi tuntea itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi suvunjatkajaksi ja biologisen tehtävänsä täyttäjäksi
Pääsisi ilmaiseksi sporaan
Poikaystäväni on niin komea ja itsekin olin nuorena niin kaunis, että siitä lapsesta tulisi varmasti tosi söpö

Lapsenteko: Miinukset

Mitä jos siitä lapsesta tulisikin ruma? Onko niillä edes palautusoikeutta?
Vanhempani saattaisivat seota lopullisesti
Joutuisi sinnittelemään selvinpäin yhdeksän kuukautta
Saisi raskausarpia ja lisäkiloja
Joutuisi synnyttämään
Matti Vanhanen voisi erehtyä luulemaan että olen hänen inspiroimanaan ryhtynyt isänmaan edun nimissä lapsentekotalkoisiin
Asuntoni muuttuisi lapsiperheen kodiksi (hiekkaa lattialla, kaikki pinnat tahmeita, outo haju, koko ajan liukastelisi johonkin pitkin lattioita pyöriviin leluihin/ lapsiin, jne)
Pitäisi opetella tekemään ruokaa (oletan että tällainen light-kokis/skumppa/karkki -ruokavalio ei olisi hyväksi kasvavalle lapselle)
Joutuisi aikuistumaan
Pitäisi tehdä isoja eettisiä valintoja, kuten suostuisinko sikiötutkimukseen (en sanon minä, kyllä sanoo poikaystäni(****), kenen sukunimi sille lapselle annettaisiin, onko minulla oikeus pakottaa lapseni kasvissyöjäksi (ja jos ei, miten pystyisin muka tekemään liharuokia), onko lapselle parempi olla tarhassa vai kotona, mihin kouluun haluaisin laittaa lapseni, jne jne jne

Lisäksi pitäisi keksiä lapselle nimi, joutuisi vaihtamaan vaippoja, kuuntelemaan itkua, pyyhkimään pulautuksia, valvomaan kaiket yöt, näyttämään esimerkkiä, hengaamaan muiden lapsiperheiden kanssa, menemään Muumimaailmaan/Puuhamaahan/Särkänniemeen/Sea Lifeen/perheravintoloihin/lapsiperheystävällisiin lomakohteisiin, mun paskat geenit pääsisi kiertoon, mun lapsuudentraumat pääsisi kiertoon, aiheuttaisin jollekin ihmiselle kokonaan uusia lapsuudentraumoja, perinnölliset sairauteni pääsisivät kiertoon, joutuisi kaiket päivät tungeksimaan vaunujen kanssa Stokkalla ihmisten tiellä, pitäisi osata vastata sellaisiin kysymyksiin kuin "Mihin sitten mennään kun kuollaan?", "Mistä salamat johtuu?", "Mikä se semmoinen jumala oikein on?", "Miksi on pakko mennä kouluun?" jne, ei saisi kiroilla eikä puhua härskejä juttuja, pitäisi istua hiekkalaatikon reunalla muiden äitien kanssa, lapsestani saattaisi tulla gootti/ hippi/ uusnatsi/ lolita/ larppaaja/ perussuomalainen/ muu friikki, joutuisi olemaan koko loppuelämänsä huolissaan, olisi pakko käyttää kovalla vaivalla ansaittuja rahojaan johonkin lastenistuinten ja kurahousujen ostamiseen sen sijaan että pistäisi kaiken sileäksi niinkuin itselle sopii, joutuisi ottamaan vastuun toisesta ihmisestä vaikka hädin tuskin pystyy itsestään huolehtimaan, eikä voisi töiden jälkeen mennä suoraan nukkumaan/ mennä salille/ lähteä dokaamaan jos sattuisi huvittamaan, vaan pitäisi jaksaa painaa hommia niska limassa vielä kotonakin. Sitäpaitsi mulla on jotenkin sellanen tunne että mä en ehkä onnistuisi näyttämään pienen lapsen äitinä "ihan" samalta kuin esim. Jessica Alba. Ja olen varma että unohtaisin vaan sen lapsen aina johonkin Alkon eteen. Tai entä jos sekoaisin ja muuttaisin lähiöön, hiihtelisin ympäriinsä pukeutuneena tuulipukuun ja vanhaan permanenttiin, liittyisin vanhempainyhdistykseen, ostaisin koko perheelle samanväriset Crocksit, höpöttäisin kaikille kovaan ääneen lapsiperhejuttuja ja kyselisin lapsettomilta että koskas teille tulee perheenlisäystä?

Apua.

*) Miten vaivaannuttavaa muuten on se kun jotkut ilmoittaa juhlallisesti että "Me yritetään lasta". Siis käytännössä kulkee ympäriinsä huutelemassa että meillä muuten harrastetaan seksiä! Ja ihan kuulkaa paljaalla vedellään! (Sanoisin että ihan saatanan vaivaannuttavaa).
**) Viikon vanhan, voi että se oli pieni! Ja sille oltiin juuri käyty tilaamassa passi. Ja NE passikuvat oli muuten sitten aika huvittavia.
***) siis käyttäytyä about samalla tavalla kuin tähänkin asti
****) Kelatkaa, onnistuttiin tässä eräänä päivänä ajautumaan riitaan tästäkin aiheesta. Vaikka mistään tutkittavasta sikiöstä ei ole tietoakaan,eikä meillä ole minkäännäköisiä aikomuksia sellaista hankkiakaan.

Awesome, dude!

2009-07-08T13:27:00.020+03:00

Elossa ollaan, pitkästä blogihiljaisuudesta huolimatta. Vaikka ei ehkä ollut loppukaan kovin kaukana, käytiin nääs Teksasissa. Jossa oli kreisiä. Aluksi nauratti koko ajan kun meno oli niin koomista, mutta aika pian alkoi enemmänkin itkettää.

Ihme jengiä ne ameriikan yhdysvaltalaiset, eikö niitä yhtään hävetä olla koko ajan niin stereotyyppisiä? Olen siis tätä ennen siellä käydessäni aina oleillut ainoastaan NYCissä, ja tietysti tiedän että se ei ole ihan perusjenkkimesta. Ja että Teksas on. Mutta morjesta vaan sitä kertakäyttöastioiden, autolla ajelun, köyhien meksikolaisten, sähköpyörätuoleissa istuvien läskien ja pikaruokaloiden määrää.

Eniveis. Oltiin siis häissä, ja meikäläinen oli Maid of Honor (joka kuulostaa muuten pikkasen paremmalta kuin joku ihmeen 'kaaso'). Vähän kyllä jouduin pettymään kun morsian ei pakottanutkaan mua pukeutumaan pastellisävyiseen silkki/tylli/sifonkiunelmaan niinkuin leffoissa. Mutta oli siellä sentään piñata! Ja bändi, jonka jäsenet oli niin hurjan näkösiä äijiä että pelkäsin koko ajan että hetkenä minä hyvänsä joku ottaa aseen esiin ja alkaa ammuskella. Muutenkin elelin siellä jatkuvassa aseellisen välikohtauksen pelossa kun tiesin että suunnilleen ~~joka toisella~~ jokaisella Teksasin osavaltion asukkaalla on ase vyöllä/ hanskalokerossa/ käsilaukussa/ tyynyn alla.

Ja istuin tosi paljon autossa. Mutta onneksi autossa oli aina välillä myös pienen pieni koiranpentu! Katsokaa nyt sitä! Noi takajalat!! (Olenko muistanut mainita että marsun alahuulen jälkeen kivoin asia maailmassa on pikkukoirien takajalat? Koittakaa vaikka: joskus kun on tosi huono päivä, katsot vaan kadulla vilistävän pienen koiran menoa takaapäin, niin et voi olla hymyilemättä vaikka olisi kuinka paha mieli.)

Ja onneksi oli jelly beanseja. Tuli vähän jännitystä siihen autossa istumiseen kun aina veti tylsyyspäissään itsensä ihan täyteen karkkia ja sitten piti arvailla jotta tuleekohan kohta oksennut vai ei. Ja olla loppumatka ihan morkkiksissa. Luojan kiitos ei oltu tuolla yhtään pidempään - nimittäin sen mä vaan sanon että jos parissa viikossa on mahdollista lihoa jotain viisi kiloa(*, niin parin kuukauden jälkeen huristelisin jo täysin tyytyväisenä läskivaunulla.

Istuin myös "aika" paljon levykaupoissa(**. Olin kyllä maailman paras tyttöystävä kun en yhtään narissut, odottelin vaan kärsivällisesti ja aivan sävyisänä hiljaa tunnista toiseen. Mitä nyt aina välillä(*** piti muistuttaa että olen kyllä maailman paras tyttöystävä.

Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että tollasesta kärsivällisyydestä ei ole yhtään mitään hyötyä, koska miehillä ei ole suhteellisuuden- tahi vastavuoroisuuden tajua. Nimittäin kun vienosti pyysin päästä muutamaan vaivaiseen kenkäkauppaan nopeasti pyörähtämään, niin arvatkaa istuiko joku siellä sävyisänä odottamassa? Vai alkoiko jo kahden minuutin jälkeen "Sä et tarvitse enää yksiäkään kenkiä"-virsi ja yleinen marina? Perkele sanon minä. (Ja ennen kuin kysytte miksi en jättänyt sitä oman onnensa nojaan sinne hikisiin levykauppoihinsa, ei kai me mitään siamilaisia kaksosia olla, niin vastaan että mulla ei ole ajokorttia, eikä siellä ollut minkäännäköisiä mahdollisuuksia liikkua muuten kuin autolla). Tarinan opetus: ei kannata yrittää esittää mukavaa, kun ei siitä kuitenkaan saa edes kiitosta. Huoh. (<- marttyyriäänellä).

Oltiin myös paremman ( =koripallon) puutteessa katsomassa baseballia. Se oli suunnilleen yhtä jännittävää kuin tavallinenkin pesäpallo, siis aika pirun tylsää. (Ei sillä että mä olisin ikinä ollut tavallista pesäpalloa katsomassa). Ensi kerralla pääsen kuulemma NBA-matsiin. Ja nyt sitten mietin, onko se tarpeeksi hyvä syy lähteä noille mestoille uudestaan.

... josta tulikin mieleeni: katsokaa, koripalloileva koira!

(Olenko muistanut mainita että mulla on ehkä vähäsen koirakuume?)

Entä olenko muistanut mainita että levyjen keräilijän ja kenkien keräilijän ei kannata lähteä yhdessä matkalle. Ellei sitten ole varaa hommata tavaroidensa kuljetukseen sellaista konttia mitä muutoissa käytetään. Mutta matkalaukkujen kanssa se on täysin mahdotonta.

*) En tosin ole todellakaan uskaltautunut vaa'alle kyseisen reissun jälkeen, mutta veikkaukseni on vähintään 5 kiloa.

**) ja autossa matkalla levykauppoihin

***) = noin viiden minuutin välein

Juuri saamamme tiedon mukaan Jyrki Kataisella on otsassaan kyrpä ja Timo Soini on tikahtumassa omaan erinomaisuuteensa(*

2009-06-08T16:00:00.003+03:00

Koska olen julkkis näissä äänestysasioissa, täytynee ottaa kantaa eilisen tapahtumiin. Alhainen äänestysprosentti, vasemmiston tappio ja Timo Soinin suosio eivät tulleet yllätyksinä, mutta harmittavat silti. Yllätyksenä sen sijaan tuli Isä Metron huima suosio. Olisi ihan kiinnostavaa tietää, millainen päättelyketju on johtanut 71 517:n äänestäjän päässä siihen lopputulokseen, että ortodoksipappius on hyvä tausta toimelle EU-parlamentissa. Eeeeeeei siihen mitään poliittista kokemusta tai EU-tietämystä tarvita, riittää kun näyttää joulutontulta ja "lähestyy eurooppalaisuutta uskonnon ja kielten kautta". Toisaalta, 6673 henkilöä on päättänyt äänestää Jani Sievistä ja 3953 Joona Puhakkaa. Varmaan sillä logiikalla että ne osaa uida, joten kyllä niiden vaan täytyy olla myös päteviä EU-politiikassa.

Uskoni ihmisten kykyyn tehdä loogisia äänestyspäätöksiä katosi lopullisesti keskusteltuani eilen illalla puhelimessa vanhempieni kanssa(**. Vanhempani ovat entisiä aktiivisia vasemmistolaisia, jotka ovat äänestäneet aina joko vasemmistoliittoa tai demareita. Eilen on kuitenkin tapahtunut seuraavaa:

Äitini ei äänestänyt ollenkaan. Perustelut: "Minä olen nyt päättänyt jättäytyä tämän yhteiskunnan ulkopuolelle". (Eduskuntavaaleissa samainen äitini äänesti omaa pomoaan sillä perusteella, että se on kamala ihminen ja hän haluaisi päästä siitä eroon. Eli ajautuminen yhteiskunnan ulkopuolelle oli ehkä jo odotettavissa.)

Isäni äänesti Eija-Riitta Korholaa. Perustelut: "Se on niin nuori ja kaunis". Siis kokoomusta! Ja noilla perusteilla! Ja mikä nuori 49-vuotias muka on! Timo Soinikin on nuorempi, enkä mä sitäkään varsinaisesti miksikään teiniksi sanoisi! Olen syvästi järkyttynyt. Muistan vielä elävästi, kuinka sama mies, kuultuaan että veljeni äänesti kokoomusta, soitti allekirjoittaneelle ihan paskana ja kyseli että mitä he ovat tehneet väärin sen pojan kasvatuksessa. (Äitini veikkaus oli, että kaikki johtuu siitä, ettei veljeni 2-vuotiaana saanut Fisher Pricen parkkitaloa, vaikka se oli ainoa asia mitä se koskaan on pyytänyt. Kun taas minulle on aina ostettu kaikki mitä ikinä halusin (muka), koska "isäs" hemmotteli mut pilalle. No, meikäläinen ei sentään äänestä kokoomusta, kuten 50% perheestämme).

On se hyvä että vanhempani ovat päässeet eläkkeelle, eivät ne selvästikään ole enää missään määrin työkykyisiä. Sellaista vaan tässä mietin, että pitäisiköhän tolle äänioikeudellekin asettaa jonkinlainen yläikäraja.

*) Otsikko lainattu Lehdestä
**) uskoni kyseisten henkilöiden minkäänlaiseen täysipäisyyteen on tosin kadonnut jo aikoja sitten

Sunnuntaimorkkis

2009-06-07T23:03:00.015+03:00

Clement Marfo LIVE @ Carling Academy Islington from Clement Marfo on Vimeo.

Ei kyllä jumankauta tule vanhuus yksin. Pahinta tässä on se, että jokaisesta baarireissusta toipumiseen menee vähintään kaksi vuorokautta, yleensä kolme. Koska vanhenemiseen liittyy muukin kykenemättömyys kestää minkäänlaista rasitusta, varsinkaan työntekoa, ei perjantai-iltana, arki-illoista puhumattakaan, jaksa juhlia kunnolla, joten se on tehtävä lauantaisin. Josta seuraa se, että maanantai-aamuna sorvin ääressä ei paljon hymyilytä. Haluaisin täten aloittaa kansanliikkeen teemalla maanantait vapaaksi yli 30-vuotiaille. Who's with me?

Oli kuitenkin hyvä viikonloppu. Bassofestareiden kohokohta oli Clement Marfo & the Frontline, jonka keikka oli niin energistä menoa että meinasi ihan hengästyä pelkästä katselusta. Ja Clement Marfo oli ihana! Ja sen aksentti! Vaihdoin sen kanssa pari sanaa ennen keikkaa, ja jos olisi juteltu yhtään pidempään, olisin varmasti kosinut sitä vahingossa. (Sittemmin opin internetistä että kaveri on syntynyt vuonna 1987, joten ihan hyvä etten kosinut, se olisi ehkä ollut laitonta). Eikä Chairman Maon setti Kutosella ollut myöskään yhtään paskempi.

Ihan paska sen sijaan oli illan loppuhuipennus: Jouduin kotimatkalla jäämään taksista pois kesken kaiken (tarkemmin sanottuna ekan noin 3 minuutin jälkeen) ja kävelemään loppumatkan, koska tuli huono olo. Tosi ammattimaista. Aamulla sain heti ensimmäisenä herättyäni kuulla keittiössä freesinä häärivältä urheilijanatsilta/terveyspoliisilta/poikaystävältäni puheet aiheista "En kyllä arvosta tollasta yhtään" ja "Miten voi aikuinen ihminen mennä juomaan itsensä tollaseen kuntoon". Huomautin kohteliaasti että muistaakseni herra on itsekin joskus juonut itsensä juuri siihen samaiseen kuntoon, mutta kuulemma on vielä paljon epäarvostettavampaa kun nainen tekee niin.(*

Vaikka enpä kyllä itsekään juurikaan arvostanut toimintaani, varsinkaan aamulla, varsinkaan siinä vaiheessa kun löysin takataskuista kasan kuitteja eri baareista. Mikäköhän mulla on ollut ideana siinä kun olen päättänyt ne säästää? Mihin kirjanpitoon/ kenen päiväkirjan väliin olin mahdollisesti ne ajatellut arkistoida? Lisäksi haluaisin tiedustella, miksi fisushotit aina tietyssä vaiheessa iltaa on olevinaan niin helvetin hyvä idea?

(*Meillä päin tollasta kutsutaan sovinismiksi

Maailma ei ehkä olekaan paha

2009-06-05T20:42:00.001+03:00

Ai niin, tämän takia vihaan kevättä (vähän)

2009-06-03T12:21:00.002+03:00

Kysymys: Mikä yhdistää seuraavia asioita:

kävelevä ihminen

makaava ihminen

bussipysäkki

ihmisjoukko

henkilöauto

pakettiauto

bussi

taksi

A-ständi

roskalava

maitotölkki

muovipussi

Tommy Tabermann

rakennusmonttu

lautakasa

Vastaus: Kyseiset asiat sijaitsivat eilen illalla (tai minä tahansa muuna iltana) Mannerheimintien pyörätiellä.

Ihan vaan sellaista haluaisin täten korostaa, että pyörätietä kutsutaan pyörätieksi sen takia, että siinä kuuluu sijaita PYÖRIÄ. Ei muuta. Autoja varten on autotie. Parkkeerausta varten on parkkipaikka. Kävelyä varten on jalkakäytävä. Mikä siinä on niin monimutkaista?

10 asiaa, jotka olisin halunnut tietää 13-vuotiaana

2009-05-25T15:13:00.003+03:00

Ihmiset eivät ajattele sinua niin paljon kuin luulet

Äiti on aina oikeassa(*

Skid Row:n 18 and Life ei ole maailman paras biisi

Sillä, mikä on käsityön numero peruskoulun päättötodistuksessa ei ole mitään väliä (ja pystyt aivan hyvin elämään loppuelämäsi ilman, että ikinä opit käyttämään ompelukonetta)

Sä et ole lihava

Sä et ole ruma

Pussaa niin montaa poikaa kuin ikinä haluat

Älä turhaan kiusaa itseäsi Kynnelillä, koska vuosien käytöstä huolimatta syöt joka tapauksessa kynsiäsi vielä 30-vuotiaana

Ero 13-vuotiaana ei ole maailmanloppu

Se ei myöskään tarkoita sitä, että olisit yksin loppuelämäsi

*) Tätä ei kyllä yksikään 13-vuotias uskoisi, mutta noin 28-vuotiaana sitä yhtäkkiä tajuaa asian olevan juurikin näin. Ja ymmärtää lopullisesti tulleensa vanhaksi.

Aivan ihastuttavaa

2009-05-24T15:55:00.013+03:00

Niin se kuuluisa puolimaratonpäiväkin sitten tosiaan vihdoin koitti. Ja nyt seuraa arvoitus: Arvatkaa, otinko kyseisen päivän vastaan a) kirmaamalla (juoksutrikoisiin pukeutuneen) gasellin lailla 21,0975 km, vai b) makaamalla neljättä päivää sairasvuoteen pohjalla poru kurkussa.

Jep, oikein arvasitte.

Mikä musta tulee isona?

2009-05-07T09:57:00.000+03:00

(Ei mitään tätä menoa, on todennäköisin vastaus.)

Olen taas vaihteeksi urakriisissä. Tai pitäisikö sanoa edelleen - tätä on nimittäin jatkunut aikalailla valmistumisesta asti. Meikäläinenhän siis tajusi jo heti ekan opiskeluvuoden jouluna olevansa väärällä alalla, mutta koska olin varmaan katsonut liikaa amerikkalaisia nuorisosarjoja, kuvittelin että olisi kauheaa olla college drop-out ja QUITTER, joten päätin painaa opinnot loppuun ja hankkia sitten sen jälkeen jonkun toisen, oikean ammatin.

En vaan ole vieläkään keksinyt, mikä se olisi. Oikean, rehellisen ammatin hankkimista vaikeuttaa ensinnäkin se, että en osaa tehdä mitään käsilläni. Tai kauheasti mitään ylipäätään. Eikä sekään auta asiaa että olen todella laiska. Ja haluan silti paljon palkkaa. Mutta mulla on myös moraali ja omatunto, eli suurin osa rahamiesten hommista on poissuljettuja siitä johtuen.

Olen kuitenkin edelleen vakaasti sitä mieltä, että ainakaan tätä en suostu loppuelämääni tekemään. Joten saan aina joka toinen päivä jonkun hyvän urasuunnitelmaidean, jota kohti ponnistelen määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti seuraavat noin viisi minuuttia, eli siihen asti että saan seuraavan, ihan päinvastaisen hyvän idean. Viimeisen parin kuukauden aikana olen mm. ollut ostamassa kolmasosaa yhdestä kenkäkaupasta ja ryhtymässä yrittäjäksi, tiedustellut psykologian laitokselta paljonko tarvitsen lisää opintoja psykologin pätevyyden saavuttamiseksi, päättänyt ryhtyä kirjailijaksi, päättänyt muuttaa Intiaan hipiksi, harkinnut taas kerran opettajan uraa, hakenut töitä Maltalta, ja viimeinen älynväläykseni oli täyttää hakupaperit sairaanhoitajakouluun. Juttelin nimittäin kaverin babyshower-kutsuilla(* yhden tutun kanssa, joka vaihtoi ammattia valokuvaajasta kätilöksi, ja päättelin harhaisessa mielessäni että mustakin olisi siihen. Onneksi tajusin aika nopeasti että musta ei todellakaan ole siihen. En tiedä millä logiikalla kelasin että pystyisin kaiket päivät pelastamaan ihmishenkiä ja käsittelemään erilaisia eritteitä. Kun hädin tuskin pystyn kaiket päivät pyörittelemään papereita ja istumaan koneella näpyttelemässä.

Huoh. Hyviä neuvoja otetaan vastaan. Ja työtarjouksia.(**

*) Mistä tietää että on tullut aikuiseksi? No siiitä kun tajuaa yhtäkkiä, että sosiaalinen elämä rakentuu pitkälti 30-vuotissynttäreiden, polttareiden, häiden ja babyshowereiden varaan. Ja ennen kuin huomaakaan, onkin sitten vuorossa hautajaisbuumi.

**) jos jossain sittenkin on työpaikka johon ehdottomasti halutaan palkata isolla rahalla laiska, saamaton ja ammattitaidoton henkilö, joka kirjoittaa blogia työajalla.

Onks tällä palautusoikeutta

2009-05-05T21:58:00.011+03:00

Haluaisin tehdä reklamaation: Elämäni häiritsee internet-elämääni. En siis ehdi ollenkaan keskittyä blogiini kun töissä joutuu tekemään TÖITÄ(* ja iltaisin on pakko juoksennella pitkin metsiä, opiskella ja nikkaroida (ja pitää yllä sosiaalista elämää ja parisuhdetta). Metsissä juoksentelu selittyy siis sillä parin viikon päässä häämöttävällä puolimaratonilla ja opiskelu sillä, että päätin että tempaisen tässä iltapuhteiksi vanhat psykologian aineopintoni loppuun, sen kirjoittajakoulun lisäksi, eli nyt olen sitten töiden ohella kahden eri yliopiston (käytännössä päätoiminen) opiskelija. Työpaikkoja sentään on tällä hetkellä poikkeuksellisesti vain yksi. Ja kuten joku kohtalotoveri ehkä jo arvasikin, toi viimeksi mainittu "nikkarointi" on salakieltä termille "paukuttaa vasaralla(** raivopäisesti kiroillen typerää Ikean palapeliä mistä pitäisi (muka) tulla lipasto".

Perkele.

Olin pitkään ylpeä siitä, että sain Mä en oo koskaan -pelissä(*** aina pisteen siitä että en ole koskaan käynyt Ikeassa. Sittemmin, kun olen sinne tässä viime vuosina toisinaan hairahtanut, olen alkanut ylpeillä sillä että olen maailmankaikkeuden ainoa naisihminen joka pystyy menemään Ikeaan ostamaan yhtä juttua ja myös kävelemään sieltä ulos yksi juttu mukanaan. Eikä muutamaa huonekasvia, kivoja säilytyslaatikoita, jääpalamuotteja, leikkuulautasettiä ja kolmensadan kappaleen serviettipakettia sen lisäksi.

No, nyt olen jalostanut tämän taitoni sille tasolle, että JOS jostain syystä tarvitsen (tai siis "tarvitsen") sieltä jotain, tilaan sen niiden nettisivuilta. Maksan kyllä ilomielin vähän postikuluja siitä hyvästä että vältyn menemästä Vantaalle/ Espooseen (kun ensin olen joutunut pakottamaan jonkun viattoman yksityisautoilijan mukaani, mahdollisesti lihapullilla lahjomalla), kiertämään koko sen kamalan hallin läpi, harhailemaan siellä varastossa kärryjen kanssa etsimässä sitä yhtä asiaa joka sitten kumminkin on just sattunut loppumaan, ja lopuksi jahtaamaan sinipaitaista geelitukkaa joka voi kattoa koneeltaan ja todeta että joo, on kato just ne sängynjalat sattunut loppumaan, tervetuloa uudestaan parin viikon päästä. Ja kaikki tämä todistaen samalla eriasteisia perheriitoja, kiukuttelevia lapsia jne.

No niin. Pointtini oli siis se, että missään vaiheessa ei mieleeni tullut, että se että välttyy Espoonreissulta ei vielä tarkoita sitä että välttyisi niiden paskojen kalusteiden kokoamiselta. En mä niitä muuten ostaisi, mutta menin joskus nuorena ja tyhmänä ostamaan kirjahyllyn Ikeasta ja nyt sitten jääräpäisesti ostan siihen lisää ja lisää jatkoa, koska en ihan periaatteen vuoksi suostu heittämään sitä pois ja ostamaan tilalle oikeaa aikuisten hyllyä. Viime viikolla kasasin itse, omin käsin siihen uusimman jatkopalan, ja hoin sitä kaikille monta päivää ihan ylpeänä. Että nyt sitä ollaan sitten täysin omavaraisia kun ei tähänkään tarvittu miehen apua.

Ja paskat. Toisesta paketista paljastui kuva jostain rumasta lipastosta, jota ulkonäöstä päätellen olen kaavaillut kellarikomeroon tms, ja siinä sitten olikin kolmetuhatta eri osaa ja viisi kiloa erinäköisiä muttereita. Ja sentin paksuinen ohjekirja. Ohjeiden ekalla sivulla ilmoitetaan, että kokoamiseen tarvitaan mm. mittanauhaa, lyijykynä ja leka. Eli samalla rahalla olisin voinut käydä jossain Rautiassa hakemassa kasan lautoja. Sinne sentään pääsee sporalla. Ja sama vaiva menisi rakentamiseen ja lopputuloskin olisi varmaan parempi. Mikäs mun pointti taas olikaan. En muista. Taidan siis lopettaa ja mennä taas vasaranvarteen (Terveisiä naapureille!).

*) tiedän, täysin kohtuutonta munkin mielestä

**) ja seuraavaksi tartun kirveeseen

***) Muistatteko sen tyhmän pelin jota joskus 2000-luvun alussa tylsyyspäissään pelattiin kun oltiin opittu se siitä vaivaannuttavasta Levottomat-leffasta?

Vinkki

2009-04-30T11:00:00.004+03:00

Yksi asia mitä en suosittele on se, että ottaa selkäsärkyyn Sirdaludin aamulla ennen töihin lähtöä. Varsinkin jos on edeltävänä yönä nukkunut noin 3 tuntia.

Nimimerkillä heräsin juuri työpöytäni äärestä otsa näppiksellä.

.

Hyvä minä, tap tap

2009-04-28T10:48:00.010+03:00

Haluaisin täten ilmoittaa, että juostiin sunnuntaina lenkki, jonka kesto oli 2 h 20 min. Ei hassumpaa kahdelta krapulaiselta läskiltä, sanoisin!

Huonot uutiset on sitten ne, että kun jälkikäteen esiteltiin kaikille ihan äijinä lenkkimme reittiä kartasta, saatiin järkytyksemme todeta, että oltiin juostu alle 15 km. Kahdessa tunnissa! Eli vauhti oli jotain päätähuimaavat 6,5 km/h. Kun normaali kävelyvauhti on n. 6 km/h. Joten tätä menoa me lyllerretään sitä typerää puolimaratonia neljättä tuntia, kun normaali ihminen juoksee siinä ajassa kokonaisen maratonin vähintään puolitoista kertaa. Ja mikä parasta, puolikkaan maksimiaika on kolme tuntia, eli ~~kun~~ jos me lopulta kömmitään maaliin, ei kukaan ole enää ottamassa aikaa, suoritusta ei hyväksytä ja koko maaliviivakin on varmaan jo kerätty pois. Siistiä.

No, olen kuitenkin nykyään tosi hyvä ja ahkera ihminen, sillä sen lisäksi että suoritin sunnuntaina em. kreisin extreme-harjoituksen, yllätin eilen itseni ja kaikki työkaverini saapumalla töihin klo 07:30. Maanantai-aamuna! (Tähän mennessä en todennäköisesti ole näyttäytynyt täällä yhtenäkään päivänä ennen yhdeksää, ja ennen puoli kymmentäkin on ollut aika harvinaista.)

Sitä ei varmaan tarvitsisi erikseen mainita, että juhlistin luonnollisesti uutta, kunnollista elämääni käyttämällä suurimman osan työpäivästä netissä surffailuun (sen jälkeen kun olin ensin istunut pari tuntia kahvihuoneessa kehumassa reipashenkistä itseäni), jätin treenit väliin ja kietaisin iltapalaksi puoli pakettia suklaakeksejä ja pari(* lasia viiniä.

*) tai pari-kolme(-neljä)

Run Fatboy Run

2009-04-22T13:30:00.007+03:00

Muistatteko kun uhosin että juoksen puolimaratonin tänä keväänä? Mä muistan (aina välillä). Treenaus on edennyt huikeaa vauhtia, jopa siihen pisteeseen, että printtasin äsken treeniohjelmani jostain sähköpostin uumenista. Sen mukaan 7 viikkoa ja 230 juoksukilometriä on jo takana, hyvä minä!

........ Kuka arvasi heti että mä siis tänään edes vilkaisin kyseistä ohjelmaa ekan kerran? Ja että juoksukilometrejä on takana jotain ehkä 20?

Tätä printtausasiaa ennen ratkaisevin askel juoksijan urallani oli se, kun alennuin urheilunatsipoikaystäväni pakottamana ostamaan juoksutrikoot(* ja jopa käyttämään niitä. (Kerran). (Ulkomailla). (Ja silloinkin pelkäsin koko ajan että joku tuttu tulee vastaan ja huutonauraa mut kuuroksi).

Noi juoksijat jotenkin tykkää hokea, miten mahtavat välineet ne juoksutrikoot on, ja miten juokseminen ei tule kuuloonkaan missään muissa housuissa. En tajua. Ainoa hyöty mitä itse voin kuvitella sellaisista saavani (siis jos suostuisin ne joskus vielä jalkaani kiskomaan) on se, että a) tuntisin itseni entistäkin läskimmäksi -> motivoituisin laihduttamaan eli käymään useammin lenkillä, ja b) tuntisin itseni sen verran idiootin näköiseksi että juoksisin varmuuden vuoksi niin kovaa ettei kukaan ehtisi tunnistaa mua kun kiitäisin ohi salaman lailla.

Ja juoksuasuista puheenollen, voisiko joku ystävällisesti kertoa mulle, mikä ihme siinä on että juoksukenkien on ihan pakko olla niin saatanan rumia??? Ja miksi niiden värityksessä on aina oltava hopeaa (/kultaa/pronssia/kaikkia kolmea)? Onko hopea muka jotenkin aerodynaamisempi kuin muut värit? Vai mikä tossa on ideana?

No, kaikesta huolimatta olen edelleen vakaasti aikeissa juosta sen perkeleen puolimaratonin. Ja olen mä lenkilläkin käynyt (aina välillä). Suurimpana motivaattorinani on ollut elokuvan Run Fatboy Run muistelu aina siinä ensimmäisen tunnin(** paikkeilla: Sanon itselleni että hei, jos se kaveri pystyi juoksemaan maratonin, niin mähän juoksen puolikkaan ihan tosta noin vaan vaikka heti. (Sitä ei tässä sitten oteta huomioon ollenkaan että kyseessä ei ollut mikään dokumentti eikä tositarina). Ja sitten mulla on lenkkikaveri, joka on jopa paskempi juoksija kuin minä, ja sen kanssa psyykataan itseämme ajattelemalla aina lenkillä skumppaa, suklaajäätelöä jne joilla palkitaan itsemme hyvän treeniviikon päätteeksi. (Toistaiseksi ei ole tullut vastaan sellaista asiaa kuin "hyvä treeniviikko").

*) Tiedän, ällöttävää
**) tai 5 minuutin

Ilmainen liikeidea

2009-04-22T09:03:00.000+03:00

Voisiko joku ystävällisesti perustaa sellaisen yrityksen, joka hoitaisi avatut, kuukausi sitten vanhaksi menneet maitopurkit pois jääkaapista. Täällä olisi asiakas.

Lomaltapaluuahdinko

2009-04-20T16:13:00.008+03:00

TADAA! Vaikka toisin ehkä luulitte, meikäläinen on edelleenkin hengissä. Enkä tällä kertaa hiljaiseloni aikana edes ollut sairaalassa, hermoromahduksessa tms, vaan LOMALLA(*. Olihan mulla tietysti kone messissä ja olin vakaasti aikonut raportoida jokaisen hassunhauskan liikkeeni tänne(**, mutta vaivuinkin ennätysvauhdilla lomakoomaan ja yleishalvaannuksen tilaan, joka salli ainoastaan auringossa makaamisen, pokkareiden lukemisen ja suklaan syömisen. (Mulla oli kattokaas sellanen ajatus siinä takana, että kun ruskettuu samalla, saa syödä niin paljon kuin haluaa, koska tummat värit (kuten rusketus) hoikentaa. Eli vaikka lihoo muutaman kilon ei kukaan huomaa mitään siitä rusketuksen aiheuttamasta optisesta harhasta johtuen.)

Mutta nyt ollaan siis takaisin sorvin ääressä ja kylmässä Helsingissä, arvatkaa kuinka iloinen olen(***. Sen verran olen vielä lomatunnelmissa että kävin eilen Seurasaaressa meressä uimassa. Siis ilman mitään saunoja tai muita ylellisyyksiä, ihan vaan hiekkarannasta mereen(****. Sitten muistin että ai niin nyt ollaankin Helsingissä ja täällä on ihan saatanan kylmä. Ja huomenna on maanantai ja työpäivä. Että siihen loppui ne lomafiilikset. Ai niin, sanoinko mä jo että inhoan työntekoa?

*) ehkä suomenkielen kaunein sana, huomasin just
**) ja pyöräyttää pari esseetä, tehdä kaikki rästihommat, maksaa laskut, käydä joka aamu lenkillä, tehdä veroilmoituksen jne jne
***) En kovin.
****) kaverin yllyttämänä, se on ihme hc-talviuimari. Joka vielä koko kotimatkan hehkutti että aivan ihanaa, kylläpäs tuli taas mahtava fiilis, ihastuttavan virkistävää (jne). Hullu.

Iloinen ja positiivinen henkilö

2009-04-02T14:08:00.009+03:00

Lueskelin äsken hiljaiseloni aikana tänne tulleita kommentteja, ja opin, että joku vihaa "kaltaisiani ihmisiä, jotka valittavat asioista joihin eivät voi itse vaikuttaa". Ihan hyvä pointti. Vihaan itsekin valittavia tai muuten vaan kaltaisiani ihmisiä, joten täten osoitan että olen iloinen ja positiivinen henkilö, ja jaan kanssanne ihanan asian jonka löysin juuri: www.zooborns.com. Tuota linkkiä kun painaa aina kun on aikeissa alkaa valittaa (eli minuutin välein), tulee välittömästi hyvälle mielelle ja unohtuu että maailmassa on mitään pahaa(*. Sieltä löytyy mm. Aarno Ranisen näköinen gorillavauva ja maasika nimentä Armani. Ja pienen pieniä saukkoja!

(Jos kuitenkin haluaa pysyäkin valittajana tai muuten vaan kaipaa negatiivissävytteistä virtuaalista seuraa, kantsii lukea tätä blogia: 1000 Tiny Things I hate, joka on myös ihan huippu.)

*) No ok, se ei kyllä pääse unohtumaan että ihmiset on perseestä ja pitävät eläimiä vankeina eläintarhoissa muiden persenaamojen pällisteltävinä

Kuva: Zooborns.

Aikuisten kampaus

2009-03-31T09:50:00.004+03:00

Ou nou. Lukijakato on iskenyt ja tilaajamäärä Blogilistalla vähentynyt(* dramaattisesti viimeisen kuukauden aikana! Joka ei tietty ole sinänsä mikään ihme kun ei täällä mitään lukemistakaan ole ollut. Ei tosin ole ollut mitään kirjoitettavaakaan: Tärkeimmät tapahtumat viime viikkojen aikana ovat olleet lähinnä se, kun kävin ehkä tosi lähellä burn outia ja se, kun (mahdollisesti edelliseen liittyen) sekosin ja leikkasin polkkatukan (**.

Burn outin uhkaavan läheisyyden totesin siinä vaiheessa kun huomasin että olin yhtenä yönä ilmeisesti ollut jossain psykoosissa ja tilannut vahingossa Samuli Putron levyn. En tiedä onko tämä teistä yhtä järkyttävää kuin itsestäni kun ette tunne musiikkimakuani, mutta voin sanoa että olen perinteisesti vihannut kaiken maailman kitaramusiikkia, joka mun luokituksella tarkoittaa samaa kuin kaikki muu paitsi räppi, soul ja rn'b, erityisesti suomalaista kitaramusiikkia, ja aivan erityisesti Samuli Putroa ja sitä sen bändiä. Luulen että ajauduin tähän tilanteeseen seurauksena siitä, kun kuulin jonkun tuon levyn biisin Radio Helsingissä ja samaistuin äärimmäisen voimakkaasti kohtaan "mitäpä jos et aikuistu, pyörit tuolla pillifarkuissas ja olet kuuskyt". Touché.

Eli nyt olen sitten lopullisesti kolmekymppinen. Kuuntelen suomirokkia ja käytän aikuisten kampausta.

*) Jep, olen ryhtynyt neuroottisesti seuraamaan tilaajamäärää ja vielä myönnän sen avoimesti koska olen tuplasäälittävä

**) Poikaystävän kommentti oli itkunsekainen "Mitä sä olet mennyt tekemään?", ja vähän sama on käynyt mielessä itsellänikin. Ajattelin siis ihan normaalisti että jos menen kampaajalle Rihannan kuvan kanssa ja pyydän samanlaista tukkaa, niin muutun automaattisesti Rihannan näköiseksi. Mun kampaaja vissiin jotenkin mokasi koska muutuinkin ihan 63-vuotiaan äitini näköiseksi (paitsi vähemmän nuorekkaaksi).

Metsässä

2009-03-02T12:43:00.000+02:00

Voi olla että tämä ei tule kenellekään yllätyksenä, mutta mä ei ole koskaan ollut mikään luontoihminen. Aina kun joku mainitsee sanan mökki, tulee (todennäköisesti ikuisesti) mieleen eräs uusi vuosi joka vietettiin saaressa keskellä Saimaata, mökissä jossa ei ollut sähköjä eikä juoksevaa vettä. Siis istuttiin siellä saatanan kylmässä ja pimeässä huterassa vajassa jonkun kynttilän valossa ja juotiin viinaa lämpimiksemme. Kun ensin oltiin soudettu sinne käytännössä jäitä pitkin. Never again. (*

Teltat taas muistuttaa aivan turhan elävästi varhaisnuoruuden festarireissuista(**, joilla a) kukaan ei koskaan osannut pystyttää telttaa, b) teltasta puuttui aina ne kepit (en tiedä mitä ne on nimeltään, mutta ilmeisesti ne on aika tärkeitä sen teltan pystyttämisen kannalta), ja c) ne teltat ei KOSKAAN pitänyt vettä. Ja d) 90-luvulla festareilla satoi AINA.

Myöskään makuupusseista ei tule mieleen mitään mukavaa. Ne on jotenkin niin vastenmielisiä etten ole koskaan edes omistanut sellaista, ennen viime juhannusta, jolloin huomasin olevani matkalla Saarenmaalle mökille jossa ei ollut peittoja. Kävelin sitten johonkin retkikauppaan (*** ja kun se myyjä alkoi höpistä jotain tuntemattomia retkeilytermejä, totesin etttä Kuules nyt sudenpentu, tarvitsen jonkun välineen nukkumista varten, aikaa laivani lähtöön on suunnilleen kaksi minuuttia, ja ainoat edellytykset on että se maksaa mahdollisimman vähän ja mahtuu tähän käsilaukkuun. Aika hauska juttu muuten miten pieneen tilaan makuupussi voi mennä! (Ja kuinka mahdotonta sitä on siihen samaan tilaan enää ikinä toiste saada). No, jutun pointti on nyt sitten se, että se makuupussi oli tietty niin pieni siksi, että siinä ei ollut mitään lämmikkeitä vaan mitä ilmieisemmin pelkkä se makuupussin hajuinen inhottavasti kahiseva päällysmateriaali. Eli sen lisäksi, että se haisi makuupussilta ja kahisi, se lämmitti suunnilleen yhtä paljon kuin esim. mun bikinit. Joten päätin taas sen reissun jälkeen olla poistumatta kaupunkiolosuhteista enää ikinä.

Mutta. (Koittaa tarinan loppuhuipennus). Nyt saattaa käydä niin että joudun perumaan kaikki nämä pyhät päätökseni ja lähteä retkeilemään ja nukkumaan makuupussissa. Olen nimittäin nähnyt valon! Ja sen valon nimi on karhumakuupussi! En tiedä teistä mutta mun on ainakin ihan pakko saada tommonen.

*) Ja mikä läppä sekin on että mökeillä joutuu aina kuuntelemaan jotain iskelmäradioita?

**) täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen en ole telttamajoitukseen suostunut

***) kun ensin olin soittanut jollekin partiolaiskaverille ja kysynyt että missä myydään makuupusseja

What They Do

2009-02-28T16:03:00.009+02:00

What They Do - The Roots

Päivää, täällä taas tyttö ja Haluan että kaikki rakastavat rap-musiikkia -kampanjani! Joudun ehkä tekemään tästä lauantaiperinteen.

Viime lauantain Roots-videosta tuli mieleen toinen Rootsin huippuvideo. Ette voi väittää etteikö ole yksi huipuimmista rap-video ikinä. Muhun ainakin uppoaa, meikäläinen kun on aina ollut ironian ystävä, JOS ette ole huomannut. Toi on siis parodia räppivideoiden kliseistä, JOS ette tajunnut.(*

*) Mun kirjoittajakoulussa sanottiin että on tosi paha virhe mennä pitämään lukijoitaan tyhmempinä kuin ne on. Meikäläiselle ei ole toi oppi tainnut ihan mennä perille.

Asioita joita inhoan tänään

2009-02-25T12:22:00.000+02:00

Ruokareseptejä, koska niissä esiintyy AINA sana "hyppysellinen". Missä helvetissä se opetetaan montako grammaa kyseinen määre on, häh? Vai oletetaanko tässä että se tieto on koodattuna jossain emäntäihmisen DNA:ssa?
Sanaa muutosvastarinta (koska koko sana on kehitelty vain siksi, että sen avulla voidaan runnoa väkisin läpi paskoja ja huonosti toimivia uudistuksia.Vai oletteko joskus kuulleet ko. sanaa käytettävän jossain muussa yhteydessä?)
Ihmisiä, jotka sanovat "schaisse" muuten suomenkielisen puheen keskellä
Ihmisiä, jotka sanovat "Mahtavuutta" (Yleensä samoja ihmisiä kuin kohdassa 3. esiintyvät porukat)
Pikkuvanhoja (taide)lukiolaisia
Ihmisiä, jotka valittavat asiakaspalvelutilanteissa esim. kassaneidille korkeista hinnoista tai muusta vastaavasta epäkohdasta, ja sanovat lopuksi: "Niin, ethän sinä tietysti sille mitään voi". No mitä sä sitten sille valitat?? (Samat ihmiset varmaan harrastavat myös "Niin, asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta" -alkuisia lauseita).
Itsekeskeisiä ihmisiä
Ihmisiä, joilta puuttuu suhteellisuudentaju
Ihmisiä, jotka kertoo huonon ja vanhan vitsin, ja kun et ala sen kuultuasi nauraa holtittomasti, alkavat toistella/ selittää sitä vitsiä, koska olettavat että nauramattomuutesi johtuu vain siitä ettet ole tajunnut sitä typerää vitsiä.
Ylipäätään ihmisiä, jotka kertovat vitsejä
Ihmisiä, jotka vetävät housut liian ylös. Yleensä nämä ovat naisia. (Yksi sana: cameltoe.)

Uni

2009-02-25T08:50:00.000+02:00

Näin unta että isäni (63-vuotias eläkkeellä oleva diplomi-insinööri) ryhtyi kampaajaksi ja että musta oli tullut laiha.

Suunnilleen yhtä todennäköisiä skenaarioita molemmat.